Suomen-pojat – virolaiset heimo-ja aseveljemme

4.1.2018 Suomen-pojat – virolaiset heimo-ja aseveljemme

Jatkosodassa Suomen armeijan rinnalla taisteli liki 7000 ulkomaalaista vapaaehtoista. Enemmistön näistä muodostivat Suomen-poikien nimellä tunnetut virolaisvapaaehtoiset.

Virolaiset ovat suomalaisten heimokansoista meille kaikkein läheisimpiä jo kielenkin puolesta. Lisäksi  maidemme lähihistoriaa on leimannut  yhtenevä geopoliittinen sijaintimme. Viro esimerkiksi julistautui itsenäiseksi Venäjästä vain muutama kuukausi Suomen jälkeen vuonna 1918. Suomi oli tuolloin yksi ensimmäisiä sen itsenäisyyden tunnustaneita maita koko maailmassa.


Eestiläisistä vapaaehtoisista muodostetun tykkikomppanian lähtö Huuhanmäen Panssarikoulutuskeskuksesta 10.6.1944.


Unionista turvaa pienille maille

1800-luvun lopulta lähtien oli Virossa väläytelty jopa ajatusta Suomen ja Viron muodostamasta valtioliitosta. Erityisen vahvana tavoite eli Viron vuosina 1918- 1920 käymän vapaussodan aikoihin – unionin kun ajateltiin toimivan turvana Viron kaltaiselle pienelle maalle. Sen näkyvimpia tukijota oli myöhemmin maan ensimmäiseksi presidentiksi noussut Konstantin Päts, joka jatkoi asian ajamista aina Neuvostoliiton miehitykseen saakka.

30.7.1940 hän esitti Suomen Viron-lähettiläälle suunnitelmansa liittovaltiosta, jossa molemmilla mailla olisi yhteinen maanpuolustus, ulko- ja talouspolitiikka sekä rahayksikkö. Neuvostoliitto pidätti hänet jo samana päivänä. Vain viikkoja tuon jälkeen Virosta tehtiin neuvostotasavalta.

Vielä liki kahden vuoden vankeuden jälkeenkin Päts uskoi länsivaltojen painostavan Neuvostoliiton vapauttamaan hänet. Toisin kuitenkin kävi. Maaliskuussa 1943 Päts määrättiin loppuiäkseen psykiatriseen pakkohoitoon. Perusteina mainittiin hänen ”pakonomainen harhaluulonsa siitä, että hän oli Viro-nimisen maan presidentti”.


Eestiläinen vapaaehtoinen Suomen armeijan vänrikkinä. Huuhanmäki, 6.6.1944

Suomen ja Viron vahva side

Suomen ja Viron kansojen välinen vahva side näkyi mm. Viron vapaussodassa, jossa 4000 miehen vahvuinen suomalaisvapaaehtoisten joukko näytteli merkittävää osaa. Samanlaista solidaarisuutta tunnettiin myös Suomenlahden toisella puolen.

Isänmaallisena kansana virolaiset olisivat halunneet Suomen tavoin taistella Neuvostoliiton miehitystä vastaan. Viron valtionjohto päätyi kuitenkin päätyi tekemään Neuvostoliiton kanssa yhteistyö- ja tukikohtasopimuksen. Kun Saksa oli vuonna 1943 häviämässä sotaansa, alkoi se toimeenpanna Virossa kutsuntoja, sillä virolaisia oli tarkoitus lähettää taistelemaan Kaukasukselle.

Virolaiset eivät kuitenkaan tahtoneet taistella saksalaisten joukosssa vaan ihailivat Suomen armeijaa. Osa saksalaisten kutsuntoja pakoilleista virolaisista saapui Suomeen jo kevättalvella 1943.


Virolaisvapaahtoinen vartiomiehenä Viipurin liepeillä heinäkuussa 1944. Taustalla Sorvalin palaneet kasarmit.


Tähtäimessä niin Suomen kuin Viron vapaus

Virolaiset tahtoivat taistella Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta, mutta myös saada sotilaskoulutusta oman isänmaansa vapaustaistelua silmällä pitäen. Ensimmäisestä vapaaehtoiserästä muodostettiin Jalkaväkirykmentti 47:n III pataljoona, jonka komentajana oli marsalkka Mannerheimin sisarenpoika, majuri Claes Gripenberg.

Saman vuoden syksyllä saapui uusi vapaaehtoiserä. Heidän saatua koulutuksensa muodostettiin kaikista virolaisvapaaehtoisista Jalkaväkirykmentti 200, joka osallistui Kannaksen suurhyökkäyksen torjuntataisteluihin etulinjasta ja antoi näin oman osansa suurhyökkäyksen pysäyttämiseen.

Kaikkiaan Suomen puolustusvoimissa oli jatkosodan aikaan 3 350 virolaisvapaaehtoista. Heistä kaatui 126, katosi 72 ja haavoittui 286. Myös Suomen merivoimissa taisteli merkittävä määrä virolaisia vapaaehtoisia: noin joka kymmenes laivaston sotilaista oli virolaisia.

Välirauhansopimusten mukaan vapaaehtoiset olisi tullut sodan jälkeen luovuttaa Neuvostoliitolle. Valtiolliselta poliisilta salassa toteutetussa operaatiossa merivoimissa palvelleet virolaisvapaaehtoiset kuljetettiin kuitenkin merivoimien komentajan käskystä syksyllä 1944 turvaan Ruotsiin.


II/JR 200:n jääkärijoukkue telttansa edessä taisteluvarusteissa. Säkkijärvi, 26.6.1944


Aktiivista perinnetoimintaa ympäri maailman

Tänään Suomen armeijassa sotien aikaan palvelleita virolaisia asuu Viron lisäksi ympäri maailmaa. Erityisen aktiivista heidän toimintansa on sotien jälkeen ollut Ruotsissa ja Pohjois-Amerikassa. Esimerkiksi Kanadan Torontossa on toiminut Suomen-poikien klubi jo vuodesta 1950. Vuonna 1958 paikallisessa Pietarin kirkossa paljastettiin JR 200:n kaatuneiden muistotaulu.

Myös ase-ja heimoveljien muistoja alettiin kerätä talteen ja vuonna 1973 klubi julkaisi Suomen-poikien historiateoksen. Virossa kyseisen teoksen julkaisua saatiin tosin odottaa vielä 20 vuotta.

Virossa entiset Suomen-pojat alkoivat varovaisesti käynnistää toimintaansa 1980- ja 1990- lukujen taitteessa. Edasi-lehdessä julkaistiin pieni ilmoitus, jossa kutsuttiin yhä Virossa asuvia JR 200:n veteraaneja koolle. Kokouksesta tuli tunteikas: paikalle päässeistä 80 veteraanista useimmat tapasivat nyt toisensa ensimmäistä kertaa liki 50 vuoteen.

Pian tuon jälkeen perustettiin Suomen-poikien alajaosto Elias Lönnrot-seuran alaisuuteen, jonka suojissa se toimi vuoteen 1992 saakka. Tuolloin heille perustettiin oma valtakunnallinen yhdistyksensä Suomen sotaveteraanien Viron yhdistys, joka otettiin myös Suomen Sotaveteraaniliiton jäseneksi.

1990- luvun poliittisten mullistusten seurauksena Viro sai itsenäisyytensä takaisin ja suhteiden hoito Suomenlahden molemmin puolin vilkastui. Ensimmäistä kertaa heitä oli Sotaveteraaniliiton vieraina Porin liittopäivillä vuonna 1990.

Suomen-poikien perinteen vaalimiseksi perustettu JR 200 ry:n kilta aloitti toimintansa seuraavana vuonna. Nykyisellä nimellään (Suomen-poikien perinneyhdistys ry) se on toiminut vuodesta 1996. Virossa toimii oma perinneyhdistyksensä Soomepoiste pärimusühing. Suomen-poikien leskillä on ollut oma klubinsa vuodesta 2002  ja tätä on tuettu myös Suomesta käsin.

Nykyisin Viron sotaveteraaniyhdistys toimii Helsingin Sotaveteraanipiirin kerhona.


Suomen-poikia Luumäellä vuonna 2011


Suomen Sotaveteraaniliiton tavoitteena tasa-arvo kaikkien veteraanien kesken

Kaikkien Suomen sodissa palvelleiden veteraanien tasa-arvoinen kohtelu on ollut yksi Suomen Sotaveteraaniliiton tavoitteita sen perustamisesta lähtien. Ensimmäisinä vuosikymmeninä keskityttiin sodanjälkeiseen asuntotilanteeseen: asunnonhankinnan ja maansaantioikeuden epäkohtiin. Sen jälkeen vuorossa oli rintamatehtävissä toimineiden naisten saattaminen tasaveroisesti miesten kanssa veteraanien eläke-etuuksien ja kuntoutuksen piiriin. 1990-luvulla läpi saadut muutokset paransivat puolestaan ulkomaalaisten veteraanien asemaa ja heille maksettuja etuuksia.

Tällä hetkellä virolaiset Suomen-pojat nauttivat niin rintama-avustusta kuin kuntoutusetuutta. Viimeksi mainittu hoidetaan Valtiokonttorin kanssa tehdyllä sopimuksella pääasiassa pärnulaisessa Tervis-kylpylässä. Ensiksimainittu avustus saatiin Sotaveteraaniliiton painostuksesta nostettua tälle vuodelle aikaisemmasta 590 eurosta 2000 euroon.

Maamme hädän hetkellä he eivät jättäneet meitä pulaan. Meidän tehtävämme on siis pitää huoli siitä, ettei heitäkään jätetä.

Jaa kirjoitus: