Suursaaren valtaus maaliskuussa 1942 – tietoa, taitoa, oveluutta ja onnea

24.3.2018 Suursaaren valtaus maaliskuussa 1942 – tietoa, taitoa, oveluutta ja onnea

Vaikka Venäjä virallisessa retoriikassaan yhä väittää marraskuussa 1939 syttyneen talvisodan alkaneen suomalaisten aloitteesta, oli Suomi alkanut saada Neuvostoliitolta alueluovutuksia vaativia nootteja jo tuota ennen.

Suomenlahdella sijaitseva Suursaari oli strategisen sijaintinsa vuoksi näiden joukossa – suomalaisille tärkeältä tähystyspaikalta kun oli mahdollista hallita väylää Leningradiin ja vaikeuttaa itänaapurin merivoimien liikkeitä.

Syksyllä sodan uhka alkoi näyttää entistä todennäköisemmältä ja lokakuussa 1939 saaren asukkaat evakuoitiin. Tuolloin saareen jäi vielä muutaman kymmenen hengen vartiosto, mutta talvisodan alettua myös he jättivät saaren.

Joulukuun alussa Neuvostoliitto valloitti tuolloin jo tyhjän saaren. Virallisesti Suursaari siirtyi Neuvostoliitolle Moskovan rauhanehtoihin sisältyneiden alueluovutusten myötä.


Desanttiesteinä toimivia seipäitä Suursaaren pelloilla

Niinkuin Suomen valtiojohto pelkäsikin, jäi rauha vain väliaikaiseksi. Kesäkuussa 1941 Suomi oli taas sodassa.


Komppanianpäällikkö, kapteeni Vuorela antaa miehilleen viimeiset ohjeet ennen hyökkäystä, 26.3.1942

Tammikuussa 1942 Mannerheim laati suunnitelman Suursaaren takaisin saamiseksi. Joulukuussa se oli kertaalleen jo valloitettu, mutta jo tammikuussa saari menetettiin vihollisen vastahyökkäyksessä. Tällä kertaa epäonnistuminen ei ollut vaihtoehto. Saari olisi saatava takaisin ennenkuin venäläiset ehtisivät linnoittaa sen.

Hyökkäystä varten perustettiin osasto, joka sai komentajakseen Aaro Pajarin; kenraalin, josta tuli myöhemmin yksi vain neljästä kahteen kertaan Mannerheim-ristillä palkitusta ritarista. Pajari itse valitsi hyökkäykseen osallistuvat yksiköt – vain paras kelpasi tähän tarkoitukseen.

Kaikkiaan hyökkäykseen osallistui 3500 miestä.


Kenraali Pajari seuraa Suursaaren taisteluja, 27.3.1942

Pajarin suunnitelman mukaan joukot siirrettäisiin yhden yön aikana kaukana rannikolta sijaitsevan saaren edustalle. Maaliskuun 26. päivä iltana joukot siirtyivät lähtöasemiinsa.

Huolella laadittu strategia oli välttämätön operaation onnistumiseksi. Iskua edeltävänä yönä jäälle aurattiin väylä autoja varten, joilla joukot pystyttäisiin kuljettamaan reilun 10 kilometrin päähän Suursaaresta. Myös maastoutumiseen panostettiin: lumipuvuilla varustautuneiden miesten lisäksi myös hyökkäyksessä mukana olleet 738 hevosta naamioitiin valkoisin lakanoin. Kaikki varusteet suksista sauvoihin ja aseisiin maalattiin valkoisiksi.


Haapasaari-Suursaari, 26.3.1942

Oli tärkeää, ettei vihollinen saisi vihiä tulossa olevasta ennenkuin olisi liian myöhäistä. Tässä myös mitä ilmeisemmin onnistuttiin: Suursaaresta hyökkäystä edeltävänä iltana lähetetyn viestin perusteella hyökkäykseen oli havahduttu vasta tuolloin.


Suursaaren valtaus, 26.3.1942


Suursaaren valtaus jäi Suomen ainoaksi jatkosodan asemasotavaiheen hyökkäyssotatoimeksi.

Mitään ei jätetty sattuman varaan. Kannakselle sijoitettujen joukkojen keskuuteen alettiin levittää huhua, jonka mukaan oltiin lähdössä valtaamaan Vienanmeren rannalla sijaitsevaa Sorokan kaupunkia.

Maaliskuun 27. päivän aamuna klo 03.30 tuli käsky edetä. Onni oli myötä: tuolloin puhjenneen lumimyrskyn ansiosta hyökkäysjoukot sulautuivat ympäristöönsä täydellisesti ja parhaimmillaan 16 metriä sekunnissa puhaltanut myötätuuli avitti hyökkääjien etenemistä.


Suursaaren valtaus, 26.3.1942

Suursaaren eteläkärki vallattiin vain muutaman tunnin taistelujen jälkeen. Iltapäivään mennessä saaren suurin kylä oli saatu vallattua. Seuraavana aamuna myös Suursaaren pohjoiskärki saatiin vallattua, iltapäivällä viimeisetkin vihollispesäkkeet oli tuhottu.

Suursaari oli taas Suomen.


Haavoittunutta tuodaan Suursaaresta, 28.3.1942

Jaa kirjoitus: