Maanpuolustus kuuluu kaikille… vai kuuluuko?

16.4.2018 Maanpuolustus kuuluu kaikille… vai kuuluuko?

Puolustusvoimien 100-vuotisjuhlavuoden slogan on ”maanpuolustus kuuluu kaikille”. Yleisen asevelvollisuuden roolista Suomen maanpuolustuksen perustana onkin muistutettu kevään kuluessa useaan otteeseen. Erityisesti tämän tärkeys korostuu Suomen kaltaisessa tilanteessa, jossa maa ei kuulu mihinkään sotilasliittoon.



Yleinen aselvelvollisuus kansallisen yhtenäisyyden rakentajana

Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 ajoi se ensitehtävänään ulos maassa olleet venäläisjoukot. Varsinaista armeijaa ei Suomella tietenkään tuolloin vielä ollut.

Perustan Suomen armeijalle loivat tuolloisen hallituksen ylipäällikkö kenraali Mannerheim sekä Saksassa salaisen sotilaskoulutuksensa saaneet jääkärit, jotka muodostivat uuden armeijan päällystön. Sisällissodan jälkeen asevelvollisuudesta säädettiin ajanmukaisempi, väliaikainen laki vuonna 1919. Pysyvä laki saatiin vuonna 1922. Palvelusaika oli joko 350 tai 440 päivää.

Tuolloinen asevelvollisuuslaki edellytti varusmieheltä kansalaisluottamusta. Kuritushuone- tai vankeusrangaistukseen tuomittu rikollinen menetti ne pysyvästi tai määräajaksi, eikä ollut sen jälkeen enää äänioikeutettu tai vaalikelpoinen eikä häntä voitu nimittää kunnan tai valtion virkaan. Hän ei myöskään saanut kutsua kutsuntoihin. Näin mm. vuoden 1918 sotaan punaisten joukoissa osallistuneet jätettiin ilman sotilaskoulutusta.

1930- luvulle tultaessa taloudellinen lama näkyi myös kutsunnoissa: terveydellisistä syistä myönnettyjä vapautuksia jaettiin säästösyistä varsin vapaalla kädellä. 110 000 vapautetusta todettiin talvisodan aikaisissa uusintatarkastuksissa palvelukelpoiseksi yli 70 000.

Kaikkia kansanosia ja yhteiskuntaluokkia yhdistävänä yleistä asevelvollisuutta on kiitelty myös kansakunnan yhteisöllisyyden rakentajana, mille etenkin itsenäisyyden dramaattisten alkuvuosien jälkeen oli tarvetta.



Yleinen asevelvollisuus on kustannustehokas ratkaisu

Vaikka eri vaihtoehtoja vapaaehtoisuudesta ja palkka-armeijasta lähtien on Suomessakin aiheesta vuosien varrella käydyssä keskustelussa väläytelty, on yleisen asevelvollisuuden suosio pysynyt vakaana. Nykyjärjestelmän kannalla on yhä yli 80% kansasta.

Yleinen asevelvollisuus onkin kustannustehokas tapa tuottaa maa-, meri- ja ilmavoimille riittävän suuri ja toimintakykyinen reservi, jonka varassa toimia mahdollisissa konflikti- ja sotatilanteissa.

Asevelvollisuus koskee 18–60-vuotiaita miespuolisia Suomen kansalaisia, syntyperästä riippumatta. Asevelvollisen täytyy suorittaa varusmiespalvelus tai siviilipalvelus. Käsky kutsuntoihin tulee miehen täyttäessä 18 vuotta ja itse palvelus suoritetaan elämäntilanteesta riippuen 18-29- vuotiaana, ellei häntä vapauteta siitä. Velvollisuus ase- ja siviilipalveluksen suorittamiseen päättyy sen vuoden lopussa jolloin henkilö täyttää 30 vuotta.

Varusmiespalvelus kestää aselajista ja koulutuksesta riippuen 165, 255 tai 347 päivää. Siviilipalvelus on 347 päivän mittainen. Vuosittain siviilipalveluksen valitsee noin 2 500 asevelvollista, mikä vastaa noin 7 % koko miesikäluokasta. Siviilipalveluksenkin hylkääviä totaalikieltäytyjiä on Suomessa vuosittain 35-55 tapausta.



Yleinen asevelvollisuus maailmalla

Maailmanlaajuisesti käytäntö ei ole mikään itsestäänselvyys ja suurin osa siinä pitäytyvistä maista sijaitsee joko Afrikassa, Lähi-idässä tai Etelä-Amerikassa. Euroopassakin siitä on kylmän sodan jälkeen laajalti luovuttu: yleinen asevelvollisuus on Suomen lisäksi voimassa vain Ruotsissa, Virossa, Kreikassa, Tanskassa ja Itävallassa. Näistä kahdessa jälkimmäisessä velvollisuudesta kieltäytyminen ei tosin johda mihinkään rangaistustoimenpiteisiin. Ruotsissa aselvelvollisuus lakkautettiin vuonna 2010, mutta otettiin heikentyneen turvallisuustilanteen johdosta uudestaan käyttöön vuonna 2017. Siellä sen piiriin kuuluvat myös naiset.

Kaikkiaan maailmassa on 8 valtiota, joissa (joko yleinen eli pakollinen tai kutsuntojen perusteella valittuun väestönosaan kohdistuva) asevelvollisuus koskee myös naisia: Ruotsi, Norja, Israel, Kiina, Pohjois-Korea, Eritrea, Kap Verde ja Tšad.

Suomessa perustuslain §127 säätää, että jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään. Mutta velvoittaako pykälä todella kaikkia Suomen kansalaisia samalla lailla?


Lotta ilmavalvontatehtävissä Inossa, toukokuussa 1942


Naiset Suomen sodissa

Vaikka naiset eivät Suomen 1939-1945 sodissa palvelleetkaan rintamalla miehiä koskeneiden kutsuntojen kautta, oli heillä maanpuolustusvelvollisuudenkin myötä merkittävä roolinsa sodissa.

Kotirintaman asema oli tärkeä, mutta eivät naisten tehtävät pelkästään sinne rajoittuneet.

Sotaan osallistuneista naisista ei pidetty miesten kantakorttia vastaavaa henkilörekisteriä. Niinpä tiedot sodassa mukana olleesta naisväestöstä ja heidän kärsimistään tappioista ovat hyvin hajanaisia. Lääkärinä sodassa- teos arvioi kuitenkin rintamilla ja sotatoimialueilla palvelleiden naisten määräksi viime sodissamme noin 100 000.

Naisten eri sodanaikaiset tehtävät vaihtelivat hallinnollisista tehtävistä muonitukseeen, varustehuollosta viestintään ja lääkinnällisistä tehtävistä ilmavalvontaan. Kaikki heistä eivät suinkaan olleet lottia, mutta lottajärjestön moninaisten tehtävien ansiosta pelkästään lukuisissa maanpuolustustusta tukevissa tehtävissä toimineiden lottien on arvioitu vapauttaneen näin rintamalle 25 000 miestä sodan sotilaallisiin tehtäviin.

Naisten kiinnostus maanpuolustukseen on nykyäänkin jatkuvassa kasvussa, mikä näkyy mm. naisten lisääntyneenä osuutena Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kouluttajista ja koulutettavista. Vuonna 2017 MPK:n toimintaan osallistuneista 52 000 henkilöstä noin 10 300 oli naisia, mikä oli kaikkien aikojen ennätys.



Asevelvollisuus on yleinen, mutta poikkeuksia löytyy

Ensimmäinen yleisestä asevelvollisuudesta lailla säädetty poikkeus ovat Ahvenanmaalla pysyvästi asuvat.

Krimin sodan jälkeisissä rauhanneuvotteluissa 1856 Ahvenanmaa demilitarisoitiin, mikä tarkoittaa sitä, ettei sotilaallinen läsnäolo maakunnassa ole sallittua eikä sen saaria saa linnoittaa. Ahvenanmaa on myös neutralisoitu, minkä vuoksi se on mahdollisissa konflikteissa pidettävä sodan uhan ulkopuolella. Halutessaan ahvenanmaalaiset voivat suorittaa asepalveuksen vapaaehtoisesti, mutta käytännössä tätä tapahtuu harvoin.

Myös naiset on rajattu yleisen asevelvollisuuden ulkopuolelle. Vuonna 1995 voimaan tulleen lain ansiosta myös naiset voivat nykyään halutessaan suorittaa asepalveluksen missä tahansa aselajissa. Naisten asepalveluksen suosio on huimassa kasvussa: viimeisten kahden vuoden aikana hakijoiden määrä on tuplaantunut. Tänä vuonna hakijoita oli 1516. Naisten kohdalla pätevät samat säännöt kuin miehilläkin: asepalvelukseen kelpuutetaan 18-29 vuotiaat; fyysisesti ja psyykkisesti terveet Suomen kansalaiset.

Asevelvollinen voi saada vapautuksen terveydellisistä syistä. Näitä ovat mm. diabetes, reuma, vakava astma, Crohnin taudin kaltaiset krooniset suolistosairaudet, B- tai C-hepatiitti, vakavat ihosairaudet tai aktiivinen epilepsia. Mielenterveysongelmien ohella käytännössä merkittävin syy vapautukseen on nykyään kuitenkin ylipaino.

Lisäksi palveluksesta vapautetaan oman vaarallisuutensa vuoksi ns. T-luokituksen saaneet. Vuonna 2008 käyttöön otetun luokituksen jokainen tapaus arvioidaan erikseen.

Yhdysvaltojen kaltaista; julkihomot palveluksen ulkopuolelle rajaavaa ”don’t ask, don’t tell”- käytäntöä ei Suomessa ole ollut. Tässä yhteydessä täytyy tosin muistaa, että vuoteen 1981 homoseksuaalisuus luokiteltiin Suomessa sairaudeksi. Puolustusvoimat on julkisesti irtisanoutuneet kaikenlaisesta häirinnästä ja syrjinnästä, joskin viime vuonna valmistunut tutkimus osoittaa, että käytännön tasolla tehtävää vielä riittää.



Jehovan todistajat – haaste yhdenvertaisuusperiaatteelle

Kiistanalaisin ja viime viikkoina taas uutisotsikoihin noussut vapautuksen saanut ryhmä on Jehovan todistajat. Vuosittain n. 150 aselvelvollista vapautetaan tämän perusteella.

Suomessa Jehovan todistajat on neljänneksi suurin uskonnollinen yhteisö evankelis-luterilaisen, ortodoksisen kirkon ja helluntaiherätyksen jälkeen. Niin sanotuista rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista se on suurin. Jehovan todistajat uskovat, että kristittyjen tulee pidättäytyä väkivallasta ja aseellisen puolustuksen harjoittelemisesta. Vuoteen 1996 saakka he kieltäytyivät myös asevelvollisuuden korvaavan siviilipalveluksen suorittamisesta, minkä seurauksena heitä käsiteltiin totaalikieltäytyjinä ja tuomittiin vankeusrangaistuksiin.

Vuonna 1987 Suomessa voimaan tullut laki vapautti Jehovan todistajat asevelvollisuuden suorittamisesta rauhan aikana. Käytännössä asevelvollisuusikäinen Jehovan todistaja saa seurakunnan todistuksella lykkäystä kolme vuotta kerrallaan kunnes täyttää 28 vuotta, jolloin hänet seurakunnan jäsenenä vapautetaan rauhanaikaisesta palveluksesta.

Ongelmaton ei asia ole ollut tuonkaan jälkeen jo yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta.

Jehovan todistajien asevelvollisuuden suorittamisesta vapauttamisen tarpeellisuutta perustettiin työryhmä 2007, joka ei kyennyt tekemään asiassa lainsäädännöllistä ehdotusta. Sen sijaan se esitti lausuntokierrosta, joka vuonna 2008 järjestettiinkin. Saadut lausunnot olivat kuitenkin siinä määrin keskenään eriäviä, ettei asiaan saatu ratkaisua tuotakaan kautta. Seuraavana vuonna Puolustusvoimat pyysi ulkomailta lausuntoja siitä, miten asia on muissa maissa ratkaistu.

Helmikuussa 2018 Helsingin hovioikeus teki käänteentekevän päätöksen, jossa se katsoi, että ”vakaviin omantunnon syihin vetoavan” totaalikieltäytyjän tuomitseminen vankeusrangaistukseen on perustuslaissa kiellettyä syrjivää kohtelua Jehovan todistajiin nähden.

Tästä virinneessä yhteiskunnallisessa keskustelussa mm. puolustusministeri Jussi Niinistö on vaatinut Jehovan todistajien erivapauden lakkauttamista.

Huhtikuussa puolustusministeriö asetti työryhmän arvioimaan Jehovan todistajien asevelvollisuuden suorittamisesta vapauttamista koskevan lainsäädännön muutostarpeet. Puolustusministeriön asiasta antaman tiedotteen mukaan sen tulee huomioida, ettei esityksellä vaaranneta yleistä asevelvollisuutta. Työryhmän määräaika on 29.6.2018.



Puolustusvoimien 100- vuotisjuhlavuosi on näkyvästi esillä myös Suomen Sotaveteraaniliiton viestinnässä ja Puolustusvoimia eri teemojen kautta käsitteleviä artikkeleita julkaistaan vuoden aikana nettisivuillamme sekä joka toinen kuukausi ilmestyvässä Sotaveteraani-lehdessä.

Jaa kirjoitus: