Tiltu ja Molotoff – JR26:n karvaiset yökiitäjät

2.8.2018 Tiltu ja Molotoff – JR26:n karvaiset yökiitäjät

Suomen Talvisodan menestyksen syyksi on aseellisen ylivoiman sijaan arveltu taktista ylivertaisuutta, mutta yhtä lailla salaisena aseena on pidetty sitä kuuluisaa ”Talvisodan henkeä”. Vaan oli niitä salaisia aseita jatkosodassakin.

Ässärykmentin nimellä tunnetulla Jalkaväkirykmentti 26:lla oli kaksi hyvin erityistä ”yöhävittäjää”.

Vaikka ne auttoivatkin nostattamaan rykmentin miesten mielialaa ja sitä kautta ylläpitämään taistelutahtoa, tekivät Tiltuksi ja Molotoffiksi ristityt pedot tuhoa lähinnä paikallisen pieneläimistön parissa. Kyseessä oli nimittäin kaksi huuhkajaa.


Tiltu ja Molotoff, komentajan lemmikkihuuhkajat

Orvoksi jääneistä huuhkajanpoikasta tuli rykmentin komentajan, everstiluutnantti S.E. Laaksosen lemmikkejä, joille hänen nähtiin usein puhelevan.  Pian niistä tuli koko rykmentin maskotteja, joiden muonitukseen pojat ampuivat komentajansa määräyksestä varpusia, variksia ja harakoita.

Myöhemmin miehet alkoivat tuoda huuhkajille myös seudulta runsaasti löytyviä käärmeitä, jotka upposivat kiitollisesti veljesten nälkäisiin kitoihin.


Tiltun ja Molotoffin ruoka-aika

Jalkaväkirykmentti 26:n jatkosodanaikainen sotatie kulki Helsingistä Suokumaalta Säiniölle ja Petroskoin tieltä Karhumäkeen.

Yksiköiden vajaista miehistövahvuuksista huolimatta oli JR26 siirtynyt 20.-26.6. välisenä aikana autokuljetuksin lähelle valtakunnan rajaa Miehikkälän kirkonkylän pohjoispuolelle.

Heinäkuun ensimmäisten päivien aikana JR26 siirtyi marssien Taavetin asemalle ja suoritti junamatkan Joutsenoon. Sieltä oli edessä marssi rajalle, jossa rykmentti ryhmitettiin seuraavasti:

I Pataljoona otti rintamavastuun välillä Kuurmanpohja – Suokumaajärvi – Kontuvälille Kuurmanpohja – Kontu

II Pataljoona alueella Leppälä – Konnunsuo rykmentin reservinä

III Pataljoona jäi Leppälän itäpuolelle rykmentin reserviksi

Rintamavastuita vaihdeltiin pataljoonien kesken. Rykmentin esikunta asettui komentajansa, everstiluutnantti Laaksosen johdolla Leppälään.


JR 26:n vaiheita heinäkuussa 1941

Tällä alueella JR26 oli taisteluvalmiudessa 21.8.1941 saakka. Toiminta etulinjassa oli alusta asti vilkasta vihollisen moukaroidessa suomalaisten asemia tykistöllä sekä kranaatinheittimillä. Rykmentin sotapäiväkirjat ovat täynnä mainintoja tykistötulen ja hävittäjälentueiden sytyttämistä metsäpaloista.

Tiltu ja Molotoff Kuurmapohjassa 16.7.1941

Jatkuvan tulituksen lisäksi myös koko leveydellä suoritetut tiedusteluhyökkäykset koettelivat linjojen kestävyyttä. Tiedustelua tekivät myös suomalaiset.

7.7 komppaniat saivat käskyn suorittaa jatkuvaa partiointia.  Yhden tällaisen partion mukana heinäkuun alussa riveihin saatiin myös tuossa vaiheessa vasta noin viikon ikäiset Tiltu ja Molotoff.

Huuhkajien kerrotaan tulleen otetuksi talteen Kuurmanpohjan/ Penttilän (Suokumaa) ja Nuijamaan Konnun kylän väliseltä alueelta, jossa sijaitsi taisteluissa keskeiseksi suojaksi noussut, ”Gibralttariksi” kutsuttu kallio.

1. pataljoonan sotapäiväkirjasta löytyvän merkinnän mukaan yhden joukkueen kerrotaan löytäneen 8.7. kaksi maakotkanpoikasta, jotka Tauno Aro kuljetti leiriin näkkileipälaatikossa. Lähempi tutkiskelu paljasti kuitenkin kyseessä olevan huuhkaja.

Alkuperäisestä suunnitelmasta lähettää ne Korkeasaareen luovuttiin ja ne sijoitettiin rykmentin komentajan ohjeistuksesta rykmentin esikunnan muonavahvuuteen.

Ensimmäinen kaveruksista löytyvä kuva on päivätty 16.7.

Suhde ottoemoon muodostui pian varsin läheiseksi ja kuva huuhkajanpoikaset olkapäillään poseeraavasta Laaksosesta on herättänyt ihastusta ulkomaillakin.

”Siinä on kolme pöllöä”, kerrotaan Laaksosen tokaisseen huvittuneena heti kuvan oton jälkeen 21.7. 1941.


Everstiluutnantti Laaksonen pöllojensä kanssa

”Molonakin” tunnetun Molotoffin nimen alkuperä lienee kaikille selvä. Esikuvana toimineen Neuvostoliiton ulkoministerin Vjatšeslav Molotovin mukaan on nimetty paitsi se kuuluisa cocktail (aseena käytetty polttopullo), myös Neuvostoliiton Suomeen pudottamat rypälepommit, jotka Suomessa saivat hirtehisen lempinimen Molotovin leipäkori. Nimitys oli peräisin ministerin väitteestä, jonka mukaan ”Neuvostoliitto pudotti Suomeen pommikoneistaan vain ruoka-apua, ei pommeja”.

Tiltun nimen alkuperä on yhtä irvileukainen. Hän sai nimensä ”Tiltuna” kyseenalaiseen kuuluisuuteen nousseilta suomalaissyntyisiltä radiokuuluttajilta,  jotka levittivät talvi- ja jatkosodan aikaan Neuvostoliiton radiossa suomalaissotilaille suunnattua ja ilmiselvyytensä vuoksi miehissä huvittuneisuutta herättänyttä propagandaa.

Tiltun mukaan tiedetään nimetyn rintamalla myös muita maskotteja sekä ambulanssi, kissa ja kana.


Tiltuksi ristitty ambulanssi, Rukajärvi, syyskuu 1941

Mutta miten aseveljille kävi sodan edetessä?

Kasvattiemo, everstiluutnantti Laaksonen jatkoi JR26:n komentajana helmikuuhun 1942, minkä jälkeen hän siirtyi varsinaissuomalaisista kootun JR35:n komentajaksi. Hän ansioitui erityisesti Säiniön, Koikarin sekä Karhumäen alueilla käydyissä taisteluissa, mistä kiitoksena marraskuussa 1942 hänestä tuli Mannerheim-ristin ritari numero 97.

Sodan jälkeen nyt jo everstiksi kohonnut Laaksonen toimi mm. Turun sotilaspiirin päällikkönä ja Lounais-Suomen sotilasläänin komentajana, kunnes erosi aktiivipalveluksesta vuonna 1956. Hän kuoli Turussa 78-vuotiaana 1974.

Tiltun  ja Molon sotapolku ei valitettavasti pääty yhtä onnekkaasti.

Hyökkäyksen vihdoin alettua 21.8.1941 he seurasivat poikia taistelusta toiseen. Lokakuun puoliväliin päästyä he olivat edenneet Elmusjärvelle. Syksy oli poikkeuksellisen kylmä – öisin oltiin jo pakkasen puolella. Ei menisi kauaa, ennen kuin ensilumi sataisi.

Illalla 18.10. Porajärveltä vetäytyvä vihollisosasto pääsi yllättämään osan rrykmentin huollosta. Syntyneessä kärhämässä he sytyttivät tuleen kuorma-auton, jonka kyydissä Tiltu ja Molokin olivat.

– Siihen päättyi huuhkajain elämänkaari, muisteli tapahtunutta myöhemmin Akseli Valta.

– Maskotit kohtasivat sankarikuoleman.

Jaa kirjoitus: