93-vuotiaalle kuopiolaisveteraanille Väinö Roposelle maanpuolustus on itsestäänselvyys

11.1.2019 93-vuotiaalle kuopiolaisveteraanille Väinö Roposelle maanpuolustus on itsestäänselvyys

93-vuotias Väinö Roponen on virkeä veteraani

93-vuotias Väinö Roponen on juuri poikennut risusavotasta kotiin päiväkahville. Puheissa nousevat esiin suunnitelman talon ulkomaalauksesta, vesijohtojen tarkastuksesta ja muista asunnon pikkuremonteista. Paikalleen ei tämä kuopiolaisveteraani ole ihan heti jämähtämässä!

Jo pienenä syttynyttä urheiluharrastusta on kiittäminen siitä, että mies on pysynyt aktiivisena ja virkeänä jo yli yhdeksän vuosikymmentä.


Kiirastuleen Karhumäkeen

Vuonna 1925 Hiltulanlahdessa syntymässä käyneen Roposen 10-henkinen perhe asettui asettui viljelemään 150-hehtaarista tilaa Vehmasmäessä pojan ollessa viisivuotias. Vaikka 1930-luvun lama koetteli muun Suomen lailla myös Savoa kovin käsin, oli elämä Roposen mukaan toimeliasta ja turvallista.

1939 alkoivat maassa sen historian turvattomimmat vuodet. Talvisodan syttyessä Roponen oli vasta 14 ja sotavuodet heittivät varjonsa koko nuoruuteen. Rintamalla olivat niin isä Juho Taavetti kuin isän lottana toiminut sisko.

1943, Suomen käydessä jo toista sotaansa vanhaa  vihollista vastaan, tuli Roposelle kutsu varusmiespalvelukseen. Alokasajan jälkeen tykistöön valikoituneen miehen tie vei jääkärieversti Arthur Saarmaan johtamaan Viestirykmenttiin. Viestilajien koulutus oli jo tuolloin keskittynyt Riihimäelle, joka toimii edelleen niiden pääkoulutuspaikkana. Kesällä 1944 Roposesta tuli radisti.

Käännekohta jatkosodassa, jota tuolloin oli käyty jo kolme vuotta, tuli 9.6.1944 Neuvostoliiton aloittaessa suurhyökkäyksensä Kannaksella. Nyt oli myös nuoren radistin aika joutua kiirastuleen. Hänet siirrettiin Karhumäkeen Äänisjärven pohjoispuolelle.

– Vihollisen voimakkaat tykistövalmistelut ja toistuvat hyökkäykset sekä kiivaat tulitaistelut söivät miehiä etulinjasta, hän kertoo raadollisista kokemuksistaan Seesjärven tulenjohtueessa.

– Korsuelämä ja partiomatkat tulivat radistin työn lisäksi tutuiksi. Aivan etulinjassa jouduin kerrankin istumaan 3 vuorokautta kuulokkeet korvissa.

Tapahtumat jättivät Roposeen jälkensä kirjaimellisesti.

– Maataistelukoneet pommittivat ja piiskatykin ammus osui kiväärikekoon. Siitä sirpale tuli ylähuuleen ja pysähtyi hampaiden väliin. Muistona siitä on ylähuulessa yhä arpi.

Tuo vetäytymis- ja puolustustaistelussa koitui kaikkiaan 1500 suomalaissotilaan kohtaloksi.

Roposenn yksikkö kuului sodassa Suomen VI armeijakunnan joukkoihin, joiden komentajana oli Mannerheim-ristin ritari, kenraalimajuri Erkki Raappana.


Radisti työssään, elokuu 1944

Kuorma-auton ratissa maailman ympäri

Aselepo tuli voimaan 5.9.1944 ja kaksi viikkoa myöhemmin jatkosota oli virallisesti ohi. Sota oli ohi myös 19-vuotiaan radistin kohdalla, sillä Lapin sotaan häntä ei tykistön miehenä tarvittu. Niinpä edessä oli jälleenrakennuksen aika.

Itsenäisyyden puolustamisen lisäksi veteraanisukupolvi myös rakensi maan uudelleen. Vehmasmäessä isäntä Juho Taavetti oli 1947 ostanut yhdessä lankomiehensä Emil Itkosen kanssa tilalle kuorma-auton, mutta jo samana syksynä oli isän kuoltua Roposen vuoro hypätä rattiin ja luoda ura tien päällä. Parhaillaan hänellä oli kahden kuorma-auton lisäksi myös kaivinkone sekä osakkuus Kurkimäen Kaivinyhtiössä.

Työt eivät työteliäällä miehellä ole loppuneet. Oulusta ajettiin Savoon metsälannotteita kentokoneella levitettäviksi ja niitä Roponen on kuljettanut savolaisille 8 miljoonan kilon verran. Ajokilometrejäkin ehti 40-vuotisen uran aikana kertyä kiitettävästi.

– Joku on laskenut minun ajaneen kuorma-auton ratissa neljää kertaa maailman ympäri!


Koivukuorma lähdössä Roposen kyydissä Kuopioon. Kuva 1970-luvulta

Maanpuolustus on itsestäänselvyys

Laulumiehenä on Roponen ollut mukana kylä-ja kirkkokuoroissa. Kuorolaulajan ura alkoi vuonna 1987 Kuopion Sotaveteraanikuorossa, jonka puheenjohtajanakin mies on toiminut. Kuorma-auton lisäksi myös kuoroesitykset ovat vieneet häntä ympäri Suomen.

– Ja ulkomaille! Hyvin ovat jääneet mieleen, on mukavaa olla mukana, hän lisää.

Sotaveteraanityö on muutenkin ollut Roposen sydäntä lähellä ja liiton kunniajäsenyys hänelle myönnettiin vuonna 2016. Erittäin ansiokkaasta ja pitkäaikaisesta sotaveteraanityöstä hänelle on myönnetty myös liiton kultainen ansioristi.

Maanpuolustuksen tärkeyttä ja omaa rooliaan siinä hänen ei tarvitse kahta kertaa miettiä.

– Se on itsestäänselvyys.

Alkuperäinen artikkeli (Kyösti Miettinen: ”Tuleenjohtueen radistina etulinjassa”) on julkaistu Pohjois-Savon Sotaveteraanipiirin Jouluviesti 2018- lehdessä, joka toimitetaan kaikille jäsenille. Jäseneksi pääset liittymään tästä.

 

Jaa kirjoitus: