Tositoimiin jo varhain – jo 17-vuotiaana Aino-Ester Niemelä oli tekemässä hyökkäysvaunumiinoja talvisotaan

18.4.2019 Tositoimiin jo varhain – jo 17-vuotiaana Aino-Ester Niemelä oli tekemässä hyökkäysvaunumiinoja talvisotaan

Leppävirralla vuonna 1922 syntynyt Aino-Ester Niemelä (os. Miettinen) itsenäistyi varhain. Eipä 11-lapsisessa maanviljelijäperheessä juuri vaihtoehtojakaan olisi ollut.

– Lapsuuttani muistelen suurella lämmöllä, vaikka lapsia oli paljon ja oli tultava toimeen omillaan. Tästä oli kuitenkin paljon hyötyä myöhemmässä elämässä, hän toteaa.

– Ajat olivat tuolloin täysin erilaiset kuin nykyään.


Tositoimiin jo 17-vuotiaana

Radiolotat Aino-Ester Miettinen (vas.) ja Annikki Väkeväinen postinkantomatkalla, 1943

Lotta Svärd- järjestöön hän liittyi heti kun se oli mahdollista, 17-vuotiaana, mutta jo tuota ennen hän oli toiminut pikkulotissa. Talvisodan syttyessä Niemelä oli muiden auttamistehtäviensä ohella tekemässä hyökkäysvaunumiinoja.

Varsinainen kiirastuli alkoi jatkosodassa. Rintamalle Niemelä lähti 1941, käytyään aikasiemmin keväällä radistikurssin Joensuussa.

– Radistina toimiminen oli rankkaa aikaa, hän muistelee.

– Olimme koko ajan muuttuvissa olosuhteissa lähellä eturintamaa. Ympäri vuorokauden päivystettiin, yleensä yksin tai kahden lotan ryhmissä. Monet esimiehet ihmettelivätkin jaksamistamme.

Rintaman edetessä eteni myös Niemelä. Hän toimi mm. Suojärvellä, Prääsässä, Pisissä ja Aunuksessa, johon perusti radioaseman Alavoiseen. Pyhäjärvellä yhtenä tehtävänä oli tulkin välityksellä haastatella sotavankeja vankileirillä.

– Minulla ei koskaan ollut tuossa tehtävässä minkäänlaisia ongelmia. Vaikka olosuhteet olivat mitä olivat, ymmärsin, että vihollinen on samanlainen ihminen kuin itsekin olen.


 Hengenlähtö lähellä monta kertaa

Läheltä piti- tilanteita sattui Niemelän kohdalle monta kertaa. Näitä koettiin myös asemasodan aikana, vaikka tuolloin oli myös rauhallisempia jaksoja.

– Vaikka sota oli julmaa, muistan elävästi sen tavattoman yhteishengen, ystävyyden ja auttamishalun, joka tuolloin keskuudessamme vallitsi, hän muistelee lämmöllä.

Puheet siitä, että lottia olisi kohdeltu epäkunnioittavasti tai jopa ahdisteltu, hän torjuu napakasti.

– Nämä puheet eivät pidä paikkaansa. Suomalainen sotilas oli aina herrasmies. Minkäänlaista epäasiallista kohtelua en koskaan kokenut, päinvastoin!

Huolehtivaisuudestaan tunnettua Niemelää kutsuttiin rintamalla ”Syvärin nalleksi”. Hänen sairastuttuaan rajuun kuumeeseen tuli lottatoveri katsomaan potilasta, jonka löysi kääriytyneenä poronvasaturkkiin.

– Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme, alkoi toveri hyräillä tunnettua lastenlaulua ja lempinimi oli valmis.


Lottia Savonlinnassa nojamaan kartanossa kesällä 1944. Aino-Ester toinen vasemmalta.

Toisten auttamisesta elämäntehtävä

Sota päättyi aikanaan, mutta Syvärin nallen auttamishalu ei. Sodan jälkeen hän osallistui kolmeen kansainväliseen työleiriin, joilla tehtiin parannustöitä sodan runtelemilla alueilla Kittilässä, Suolahdella ja Ruotsissa.

– Rakennettiin ja remontoitiin taloja, pestiin asukkaiden pyykkejä ja toiminpa minä 1948 Ruotsissa jopa kansainvälisen ylioppilaskodin emäntänä! Myöhemminkin hän on rikastuttanut elämäänsä ystävillä ympäri maailmaa. Aktiivinen nainen on matkustellut ja ylläpitänyt kirjeenvaihtotoveruutta aina Kuwaitia ja Venezuelaa myöten.

Muiden auttamisesta tuli hänen elämäntehtävänsä. 1955 hän valmistui luokanopettajaksi, minä hän toimi eri puolilla Pohjois-Suomea.

– Vielä 1950-luvun alussa ajat olivat ankaria. Suomussalmen Ylivuokissa koulua jouduttiin pitämään aluksi savusaunassa!

96-vuotias Niemelä on kiitollinen saamastaan elämästä

Myöhemmin hän sai viran Kuopiosta, jossa toimi eläkkeelle jäämiseensä saakka vuonna 1983. Sen jälkeen hän on omistautunut innokkaasti järjestötyölle: mm. paikallisessa sotaveteraanipiirissään.


Jälkipolville kertominen tärkeää

Isänmaallisuus ja kokemusten kertominen jälkipolville on Niemelälle tärkeää. Nykypolven on mahdotonta ymmärtää niitä olosuhteita, joissa sodan aikana ja sen jälkeen elettiin. Minkäänlaista katkeruutta eivät koettelemukset ja rintamalla menetetyt nuoruusvuodet ole häneen jättäneet. Hän on tyyni, terävä-älyinen ja viisas, huumorintajua unohtamatta.

– Olen saanut elää poikkeuksellisen rikkaan ja mielenkiintoisen elämän. Mitään kaduttavaa ei ole, vähän aikaa sitten 96 vuotta täyttänyt Niemelä hymyilee.

– En ole katkera, vaan kiitollinen kokemastani. Kuinkahan moni kuopiolainen nainen on uinut Syvärin yli? Minäpä olen!

Alkuperäinen artikkeli (Pekka Poikolainen: ”Aino-Ester Niemelä, ’Syvärin nalle”) on julkaistu Pohjois-Savon Sotaveteraanipiirin Jouluviesti 2018- lehdessä,  joka toimitetaan kaikille jäsenille. Jäseneksi pääset liittymään tästä.

Jaa kirjoitus: