Kohtalot Pro Patria-taulun takaa: Viipurin juutalaisen seurakunnan urheiluseura Kadur

1.8.2019 Kohtalot Pro Patria-taulun takaa: Viipurin juutalaisen seurakunnan urheiluseura Kadur

Viipuri oli 1930-luvulla Suomen suurimman läänin pääkaupunki ja yksi maan suurimmista kaupungeista – joidenkin lähteiden mukaan asukasluku olisi vuonna 1939 olut jopa 86 000. Kansainvälinen kauppakaupunki oli myös väestöltään poikkeuksellinen monimuotoinen: suomen, venäjän, ruotsin ja saksan lisäksi täällä puhuttiin myös jiddishiä: olihan Viipuri myös eloisan, noin 40 perheestä koostuneen juutalaisyhteisön koti.

Itse asiassa juuri Viipurista voidaan koko suomenjuutalaisten historian katsoa alkaneen, sillä juuri täällä Jacob Weikaim perheineen sai vuonna 1832 annetulla asetuksella pysyvän asumisluvan, ensimmäisenä juutalaisena. Viipurissa hän oli asunut vuodesta 1815 ja Suomeenkin (Haminaan) hän oli saapunut jo 1799.


Viipuri ennen sotia

Aktiivisessa seurakunnassa harrastettiin niin teatteria, musisointia kuin muuta kulttuuria, ruumiin kulttuuriakaan unohtamatta. Vaikka heidän urheiluseuransa Kadur kunnostautui niin nyrkkeilyn, painin kuin yleisurheilun alalla, kertoo sen nimi (kadur= hepreaksi pallo) sen todellisesta vahvuudesta: jalkapallosta.

Kadurin jalkapallojoukkueesta yksi, Wolf Karni (alkujaan Koseloff) eteni urallaan ammattilaiseksi saakka, jatkaen myöhemmin kansainvälistä uraansa maailman jalkapalloliiton FIFAn erotuomarina. Helsingin kesäolympialaisissa 1952 hän tuomaroi kolme matsia ja myöhemmin samana vuonna hän tuomaroi Englannissa käytyä maaottelua Hollantia vastaan, ensimmäisenä suomalaiserotuomarina koskaan.

Kadurin kasvatteja oli myös Vulf ”Vuli” Gurevitsch, nyrkkeilyn raskaan sarjan Suomen mestari vuosimallia 1930.

Sodan raskaiden rauhanehtojen myötä Suomi menetti Viipurin, ja US Kadurin Pro Patria-taulu riippuu tänä päivänä Helsingin synagogan seinällä. Siinä on kolmen kaikkensa antaneen nuorukaisen nimet, tässä ovat heidän tarinansa.


Benjamin Bassin, 23

Benjamin Bassin (1916-1940)

Jalomielisyys, luonteenlujuus ja henkinen voima. Näin kuvailevat häntä kaipaamaan jääneet Benjamin Bassinia.

Bassin, lempinimeltään Benni, kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1935 Viipurin reaalikoulusta. Suoritettuaan harjoitteluja eri puutavarayhtiöissä tuli hän osakkaaksi isänsä liikkeeseen. Vuonna 1938 hän suoritti varusmiespalveluksensa Savon Jääkärirykmentissä ja kotiutui RUK:ista reservin vänrikkinä.

Yksi Bassinin rakastetuimmista harrastuksista oli partio, ja Viipurin juutalaisen partio-osaston johtajana hän voitti puolelleen paitsi nuorten luottamuksen, myös heidän vanhempiensa arvostuksen. Bassin oli ohjattavilleen erinomainen roolimalli, joka eli ihanteet todeksi myös käytännössä – siitä kalleimman mahdollisen hinnan maksaen.

Vänrikki Bassin lähti rintamalle 1. Prikaatin I pataljoonassa. Hänen saapuessaan Kannakselle talvisodan alettua määrättiin hänet pataljoonansa esikuntaan. Haluten tehdä enemmän isänmaansa eteen, hän pyysi parin viikon päästä siirtoa etulinjaan.

12.3. 1940 klo 12.00 hänen pataljoonansa sai esikunnan sotapäiväkirjan mukaan ”käskyn kiireesti ja viipymättä suorittaa vastaisku Valvaniemen suuntaan”, mikä alkoi neljä tuntia myöhemmin. Hyökkäyksen jatkuessa jo klo 18:00 kirjataan ”tappioita tulleen melkoisesti.”

Yö ehtii jo kääntyä 13.3. puolelle, ennen kuin pataljoonan käsketään vetäytyä. Bassinin ruumis jää kentälle eikä sitä koskaan löydetä. Myöhemmin samana päivänä talvisota päättyy.


Salomon Eckert (1918-1940)

Salomon Eckertin päivät kuluivat konttoristina, mutta vapaa-aikansa hän omisti kulttuurielämän riennoille. Erityisen lähellä hänen sydäntään oli teatteri ja hän olikin ahkera harrastelijanäyttelijä. Ahkeraksi Salomonia kehuttiin muutenkin. Hänen myös tiedettiin aina rientävän auliisti toisten avuksi.

Reservin alikersantti Eckert palveli talvisodassa Erillisen Pataljoonan 1:n 3. komppaniassa, joka kuului everstiluutnantti Antti Kääriäisen komentamaan Muolaan ryhmään. Ryhmä oli yksi talvisodan suojajoukkoihin kuuluneista joukkoyksiköistä, joiden tehtävänä oli suojata muiden joukkojen perustamista ja ryhmittymistä pääpuolustuslinjalle.

Tehtävässään Eckert osallistui moniin partioretkiin. Vaikka tilanteet olivat paikoin hyvinkin vaarallisia, kiittelivät hänen asetoverinsa jälkeen päin hänen osoittaneet ”suurta rohkeutta ja kylmäverisyyttä.” Hän kaatui 13.2.1940 ja hänen ruumiinsa jäi kentälle.


Salomon Katz, 30

Salomon Katz (1914-1944)

Viipurissa syntynyt ja kasvanut Katz oli siiviliammatiltaan kauppamatkustaja. Hän oli innokas urheilija ja pelasi Kadurissa jalkapalloa.  Läheisten Pepeksi kutsumaa Katzia luonnehdittiin rauhalliseksi, mutta reippaaksi. Toinen asia, jota hänen omaisensa jäivät kaipaamaan oli hänen huumorintajunsa.

Talvisodassa sotamies Katz palveli Erillisessä Pataljoonassa 4. Jatkosodan alkaessa hän oli puhelinmiehenä huoltotehtävissä Äänislinnassa (Petroskoi). Kauan odotetulla lomallaan toukokuussa 1942 hän avioitui Ceciliansa kanssa.

Äänislinnan kukistuttua kesäkuussa 1944 siirron rintamalle 8. Erilliseen Panssarintorjuntaosastoon, joka elokuun alkupuolelle tultaessa oli siirtynyt Ilomantsin kautta Syvärille Oinolaan. Sotapäiväkirjat kertovat vihollisen ankarasta tykistötulesta.

3. ja 2. ryhmän ollessa siirtymässä reserviin, joutuvat he keskelle vihollistulta. Sotamiehet Kukkonen ja Tuominen haavoittuvat. Vaikeasti haavoittuvat sotamies Kemppainen, alikersantti Kassimäki, sotamies Hyttinen sekä korpraali Katz, joka kuolee saamiinsa vammoihin kenttäsairaalassa seuraavana päivänä.

Vain 3 viikkoa aikaisemmin hän oli viettänyt 30-vuotissyntymäpäiväänsä.




Talvisodan syttymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 80 vuotta, mitä Sotaveteraaniliitto kunnioittaa monella tapaa. Yksi niistä on kohtaloiden esitteleminen maan Pro Patria-taulujen takaa.


Aikaisemmin Kohtalot Pro Patria-taulun takaa-sarjassa on ilmestynyt:

Aleksanterin teatteri, Helsinki

Suomen tataarit

Heinämaan koulu, Orimattila

Helsingin juutalainen seurakunta

Pitkälahden koulu, Anttola

Jaa kirjoitus: