Karhunpoika, Kiljusen herrasväki ja 12 päivän ministeriura – 11 asiaa joita et tiennyt Suomen pelastajasta, kenraaliluutnantti K.L. Oeschista

7.8.2019 Karhunpoika, Kiljusen herrasväki ja 12 päivän ministeriura – 11 asiaa joita et tiennyt Suomen pelastajasta, kenraaliluutnantti K.L. Oeschista

Oesch Summassa talvisodassa

Karl Lennart Oesch (8.8.1892 – 28.3.1978) oli suomalainen jääkäri, kenraaliluutnantti ja Mannerheim-ristin ritari numero 131, jonka ansioita ei sodanjälkeisessä Suomessa ole juurikaan juhlittu, minkä vuoksi hänet tunnetaan yllättävänkin huonosti.

Kokenut upseeri oli varsin korkealla Mannerheimin arvoasteikossa, vaikkei miesten suhde ihan ongelmaton ollutkaan. Ennen Talvisodan puhkeamista Oesch nimitettiin Päämajan Yleisesikunnan päälliköksi, mikä teki hänestä ylipäällikkö Mannerheimin lähimmän apulaisen. Oeschin toiveissa ollutta jalkaväenkenraalin arvoa Mannerheim ei hänelle kuitenkaan koskaan myöntänyt.

Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Oesch toimi Karjalan kannakselle hyökänneen IV armeijakunnan komentajana. Asemasodassa hän vaikutti pääasiassa Karjalan Armeijan (myöh. Aunuksen Ryhmä) komentajana. Vihollisen aloitettua suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944, oli Suomella tiukat paikat.

Ankarat torjuntataistelut vaativat paljon uhreja ja Mannerheim joutui tekemään suuria päätöksiä. Mihin kohdistettaisiin koko ajan vähemmäksi käymässä olevat resurssit? Kuinka paljon paukkuja oltaisiin valmiita laittamaan Viipurin säilyttämiseksi?

Rannikkoryhmän komentajaksi helmikuussa 1940 nimetty Oesch oli jo Talvisodassa onnistunut pysäyttämään vihollisen etenemisen Viipurin länsipuolella. Tämä auttoi osaltaan sinetöimään Mannerheimin päätöksen: vain Oesch pystyisi pysäyttämään vihollisen Kannaksella tälläkin hädän hetkellä.


Kenraaliluutnantti Oesch puhuu joukoille Viipurissa elokuussa 1941

VT-linja, suomalaisten toinen puolustuslinja Karjalan kannaksella, murtui vain viisi päivää suurhyökkäyksen alkamisesta. Miesten voimat alkoivat ehtyä ja oli selvää, ettei lisäjoukkoja ehdittäisi saada ajoissa.

– Kannaksella on asiat päin helvettiä. Painu sinne ylipäällikön käskystä, armeijakunnat ovat sinun, Mannerheimin operaatiopäällikön A.F.Airon kerrotaan sanoneen.  

Reilussa kolmessa viikossa Oesch sai alaisuudessaan taistelleiden 100 000 miehen kanssa hyökkäyksen pysäytettyä ja oli merkittävässä roolissa suomalaisten torjuntavoiton saavuttamisessa.

”Kenraaliluutnantti Oesch on tämän sodan aikana jo kolmasti johtanut ratkaisevia operaatioita erittäin suurella taidolla ja menestyksellä. Ensimmäisen kerran hyökkäysvaiheen aikana, kun hän komensi Länsi-Kannaksella toimivia joukkoja, jolloin hänen johdollaan saarrettiin Viipurin suunnassa taistelevat vihollisvoimat ja vallattiin Karjalan pääkaupunki.

Toisen kerran hän johti operaatioita Aunuksessa torjuen vihollisen kelirikkohyökkäyksen 1942 sille raskain tappioin.

Vihdoin nyt käytävässä ankarassa puolustustaistelussa on kenraaliluutnantti Oesch menestyksellisesti johtanut puolustusoperaatioita ylivoimaista vihollista vastaan sekä torjunut sen yhäti jatkuvat, keskitetyt läpimurtoyritykset”, mainittiin hänen nimityksessään Mannerheim-ristin ritariksi 26.6.1944. Rauhan tultua voimaan hän oli edennyt jo maavoimien komentajaksi.


Oesch Äänislinnassa joulukuussa 1943

Näitä 11 asiaa et kuitenkaan ehkä ”Suomen pelastajaksikin” tituleeratusta, yhdestä sotahistoriamme sankarista tiennyt!


Luru Kiljusen hahmo perustuu K.L.Oeschiin

1. Oesch oli toisen polven maahanmuuttaja, jonka vanhemmat olivat muuttaneet Suomeen Sveitsistä 1900- luvun alkupuolella. Heidän eksoottinen nimensä tuotti paikallisväestölle hankaluuksia ja Oeschin isä, juustontekijäisänsä jalanjäljissä seurannut ja Tohmajärvelle oman meijerinsä perustanut Christian tunnettiin uudella kotiseudullaan ”Juusto-Össinä”.

2. Oeschin perheen kotiopettaja kirjoitti myöhemmin suurmenestykseksi nousseen lastenkirjasarjan, jossa kuvatun perheen pojan Lennartin eli Lurun hän nimesi Oeschin mukaan.  Opettajan nimi oli Jalmari Finne ja kirjasarja oli Kiljusen herrasväen seikkailut.

3. Oesch on jättänyt jälkensä sotahistorian ja kirjallisuuden lisäksi myös politiikkaan, missä hän pitää yhä voimassa olevaa ennätystä: mies on nimittäin maamme lyhytaikaisin ministeri. Hänen uransa apulaissisäministerin tehtävässä maaliskuussa 1932 jäi vain 12 päivän mittaiseksi.

4. Kiljusen herrasväellä oli eräässä kirjassaan lemmikkinä Pupuksi ristitty paviaani ja melkein yhtä erikoinen oli Oeschilla  Äänislinnassa puolen vuoden ajan seuranaan ollut lemmikki: karhunpoika. Myöhemmin maskotti päätyi tosin paistiksi itsenäisyyspäivän juhlapöytään. Oesch myönsi lopettamispäätöksen olleen ”vaikea, mutta ei siinä vaihtoehtojakaan ollut.”


Oeschin kanssa aamuisin kahdenkeskisen kuulumistenvaihtohetken saanut karhunpoika

5. Rintamalla nähtiin useampikin Oesch, joista komentajan puoliso sekä Martta-sisko toimivat lottina. Jälkensä suomalaiseen sotahistoriaan jätti myös kesän 1944 suurhyökkäyksessä surmansa saanut isoveli luutnantti Klaus Lennart, Oeschia kolme vuotta vanhempi veli, jonka suunnittelema radioauto tiedotusten lähetystä ja vastaanottoa varten otettiin käyttöön heti jatkosodan alussa.


Luutnantti Oeschin suunnittelema radioauto Lauritsalassa elokuussa 1941

6. Sotien jälkeen Oeschia kohdeltiin kaikkea muuta kuin sankarina ja häntä vastaan alettiin kasata syytettä hänen alaisuudessaan toimineiden sotavankileirien vankien surmista, olkoonkin että näyttöä siitä, että Oesch olisi moisia koskaan määrännyt, ei ollut. Punaisen Valpon kiristäessä otettaan hänestä (ja jopa tuolloisen oikeusministerin Urho Kekkosen ajaessa hänen pidätystään) yritti hän venepakolaisena Ruotsiin. Pako katkesi myrskyiseen säähän ja Oesch katsoi parhaaksi ilmoittautua itse poliisille. Heinäkuussa 1946 hänet tuomittiin kahdeksitoista vuodeksi kuritushuoneeseen. Kaksi vuotta myöhemmin hänet vapautettiin ja mies löysi itsensä vailla työtä, eläkettä.. tai kunniaa. Elantonsa hän joutui ansaitsemaan mm. Kauppatorin laidalla sijainneen Yhtyneiden Paperitehtaiden taloyhtiön isännöitsijänä.

7. Oeschin kuoltua 85-vuotiaana vuonna 1978 ei hänen hautajaisissaan nähty ainoatakaan valtiovallan edustajaa. Vaikka Oeschin maine myöhempinä vuosina alkoikin palautua, oli hänen toiveensa loppuun saakka se, että koska hänestä oli tehty Suomessa sotarikollinen, ei hänelle tulisi myöskään pystyttää tänne mitään muistomerkkejä. Vuonna 2014 sellainen viimein pystytettiin, mutta Sveitsin Schwarzeneggiin; kylään, mistä hänen isänsä oli kotoisin.


(Kuva: sotamuistomerkit.fi)

8. Mm. puutarhan hoitoon hurahtanut Oesch oli suuri luonnon ystävä ja tuntija. Vaikka hän loikin myöhemmin uransa sotilaana (mm. Ranskan sotakorkeakoulun käyden) opiskeli hän Helsingin yliopistossa luonnontieteitä ja suunnitteli alun perin kasvitieteilijän uraa. Erästäkin kasvisystematiikan tenttiä varten hän joutui opettelemaan ulkoa kaksikiloisen, noin 8000 kasviheimoa, – sukua- ja -lajia luetelleen opuksen.

9. Oeschin vaimo, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1919, oli nimeltään Aitanga. Erikoisen nimen alkuperä on yhä mysteeri, ja sellaiseksi on Suomen historiassa ristitty alle 60 henkilöä. Suomen lisäksi nimeä tavataan Uuden-Seelannin alkuperäiskansan maorien parissa, jonka kielellä se merkitsee ”maailmaa”.


Myös Oeschin puoliso Aitanga (etualalla) täytti lottavelvollisuutensa rintamajoukoissa, heinäkuu 1943

10. Oeschin ja hänen vaimonsa kesäpaikka Antinkallio Nastolassa oli Oeschille niin rakas, että hän vei palan sitä vankeusaikaiseen selliinsäkin säilykepurkkiin varastoimansa poronjäkälän muodossa.

11. Oeschin aamurutiineihin kuului neljä sanomalehteä, jotka hän luki aina samassa järjestyksessä. Ensimmäisenä lukuun pääsi Uusi Suomi, seuraavaksi vuorossa oli Sosiaalidemokraatti, kolmantena Helsingin Sanomat ja viimeiseksi vielä Hufvudstadsbladet.


Oesch komentokorsunsa edustalla Kolatselässä, Aunuksen ryhmän esikunnassa 1942

Lisää Oeschista hänen aikalaistensa ja hänen itsensä omin sanoin löydät tästä YLEn taltioinnista.

Jaa kirjoitus: