Kuopiolainen radistilotta ja kädentaitaja Sirkka-Liisa Jantunen on poissa

2.9.2019 Kuopiolainen radistilotta ja kädentaitaja Sirkka-Liisa Jantunen on poissa

Sirkka-Liisa Jantunen oli ylpeä veteraanistatuksestaan

Rintamaveteraani, radistilottana jatkosodassa toiminut Sirkka-Liisa Jantunen (os. Lukkarinen) on siirtynyt 92 vuoden iässä iäisyyteen pitkän sairauden uuvuttamana.

Lottatehtävissä hän aloitti 17-vuotiaana pikkulottana Iisalmessa armeijan varuskorjaamolla. Lisäksi hän toimi ilmavalvonnassa mm. Iisalmessa, Lapinlahden Haminamäellä ja Joensuun vanhalla meijerillä. Rintamalla hän toimi Uhtualla lottakanttiinissa.


Viidestä lapsesta rintamalla kolme

Jantusen perheessä oli viisi lasta, joista rintamalla olivat hänen lisäkseen molemmat vanhemmat veljet Veikko ja Toivo, joka muutti sodan jälkeen Uuteen-Seelantiin, missä toimi metsänhoitajana. Hän oli haavoittunut sodassa päähänsä ja tämä vamma oli osasyyllinen hänen varhaisessa kuolemassaan uudessa kotimaassaan. Jantusen puoliso Reinokin aloitti oman sotansa varsin nuorena: konekiväärijoukkueen johtajana sodassa palvellut Reino liittyi Uudenmaan Rakuunarykmenttiin vain 17-vuptiaana vapaaehtoisena.

Sorjan opistolla Tampereen lähellä käydyn kolmikuukautisen radistikurssin jälkeen hän toimi usealla paikkakunnalla rannikkopuolustuksen ilmavalvontaradistina sodan loppuun asti. Porin radioasemalla hän oli se, joka sähkötti aseman lopetusilmoituksen.

Radistilottakurssin käyneet saivat koulutuksestaan merkin, joka kiinnitettiin lottapuvun puseron vasemman taskun laskoksen keskelle

Sodan jälkeen Jantunen osallistui aktiivisesti veteraanijärjestöjen kokouksiin ja retkiin, niin Sotaveteraanien naisjaostossa, Rintamalotissa kuin Lottaperinneyhdistyksessäkin aivan viimeiseen asti, ollen hyvin ylpeä veteraaniudestaan.

Jantusta harmitti, kuinka lottien merkitystä isänmaan puolustamisessa vähäteltiin sotien jälkeen.

– Tapahtumista ei voinut edes keskustella. Myöskään sodan jälkeen työtä haettaessa lotta-aikaa ei laskettu työkokemukseksi, hänen poikansa muistelee äitinsä kertoneen.

Isänmaallisuuttaan hän ruokki omissa lapsissaan mm. kannustamalla heitä liittymään partioon ja kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle.


Pitkä ura VR:llä

Oman, pitkän virkauransa hän teki Valtion Rautateillä, mm. junanlähettäjänä useilla Ylä-Savon ja Savon asemilla. Kuopiossa hän toimi matkapalvelussa sekä tavara-aseman päällikkönä, missä tehtävässä hän oli ensimmäinen nainen koskaan.

Jantunen keramiikkatöidensä keskellä

Käsistään kätevän Jantusen monipuoliset taidot eivät lakanneet hämmästyttämästä: häneltä valmistuivat lapsilleen niin vaatteet kuin neuleet, kotiin tuli puolestaan kudottua monet matot, ryijyt ja raanut. Hän teki myös itselleen ja tyttärelleen Tuuterin kansallispuvut.

Rakkain ja pitkäaikaisin harrastus olivat kuitenkin savikeramiikkatyöt, joita hän jätti jälkeensä paljon. Kodin seinillä on yli 150 reliefiä, maisemia, kukkia, hengellisiä aiheita ja seinämaljakoita. Hyllyissä on niin ikään kymmeniä maljakoita, lautasia ja rasioita. Erilaisia eläin- ja muita figuureitakin on säilynyt parisen sataa. Eritysesti hän muovaili pieniä kissoja, koiria ja lintuja, mutta ulkomaanmatkojen innoittamana hänen käsissään syntyi myös kirahveja, elefantteja ja jääkarhuja.


Ylpeä lottataustastaan

Neuvostoliiton sanelemien rauhanehtojen mukaisesti lottajärjestö määrättiin lakkautettavaksi ja esimerkiksi heidän lottatunnuksin varustetut astiastonsa tuhottaviksi. Jantusen ylpeyttä lottataustastaan ja roolistaan Suomen itsenäisyyden puolustamisessa se ei himmentänyt. Niinpä kun aitoja kuppeja ja kannuja ei enää ollut saatavissa, teki hän sellaiset savikeramiikasta itse!


Jantusen lotta-aiheisia keramiikkatöitä

Lotat olivat hänen sydäntään lähellä oleva aihe myös keramiikassa ja lotta-aiheisia reliefejä ja figuriineja saivat muistoksi monet ystävät ja yhdistykset jo Jantusen lottapalvelusaikana. Jälkeenpäin töitä ovat saaneet veteraanien kuntoututuslaitokset, lääkärit ja hoitajat kiitoksena hänen saamastaan hyvästä hoidosta.

Niin hänen reliefinsä kuin figuriininsa olivat yksityiskohtaisuudessaan suorastaan hämmästyttävän tarkkoja: lotilla on lakeissaan kokardit ja asuissaan huolella työstetyt lottamerkit. Syksyn 2017 Lottaperinneyhdistysten vuosijuhlassa Kuopion Musiikkikeskuksella hän pääsi ojentamaan yhden tällaisen lahjaksi myös Tasavallan presidentin puolisolla rouva Jenni Haukiolle, mistä kiitoksena tuli henkilökohtainen kiitoskirje ja kutsu Linnan Juhliin. Juhlat jäivät kuitenkin tanssimatta, sillä vakava sairaus esti viime hetkellä hänen osallistumisensa.


Jantunen ja rouva Jenni Haukio vuonna 2017

Hänen töitään oli muiden alan harrastajien teosten lailla esillä Kuopion Suokadun palvelutalossa, mutta pitkäaikaisena unelmana oli saada vielä joku päivä oma näyttely. Haave jäi toteutumatta, mutta Jantusen rakkaus elää hänen töissään, joita jälkipolvet saavat ihastella presidentinlinnaa myöten.


Jaa kirjoitus: