Helsingin ja Turun juutalaiset seurakunnat kunnioittivat sankareitaan: kaikkien kaatuneiden ja sotaveteraanien haudoille hautakivimerkki

6.9.2019 Helsingin ja Turun juutalaiset seurakunnat kunnioittivat sankareitaan: kaikkien kaatuneiden ja sotaveteraanien haudoille hautakivimerkki

Jokaiselle Helsingin ja Turun juutalaisen seurakunnan sotaveteraanin haudalle kiinnitettiin kesän aikana veteraanien hautakivimerkki. Idea siihen tuli Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiriin kuuluvasta juutalaisten sotaveteraanien perinnekillalta.

Hanke huipentui syyskuun alussa Helsingin juutalaisella hautausmaalla pidetyssä muistotilaisuudessa. Idea merkeistä syntyi pari vuotta sitten, kun Suomi täytti 100 vuotta.


Helsingin juutalaisen hautausmaan talvi-ja jatkosodan muistomerkki

– Päätimme sytyttää jokaisen veteraanin ja lotan haudalle itsenäisyyspäivänä kynttilän. Oli työlästä löytää nämä haudat, koska niitä ei oltu merkitty millään veteraanistatuksella. Koska seuraavana vuonna oli taas edessä sama etsintätyö, päädyimme kiinnittämään hautakiviin veteraani- ja lottamerkit, kertoo killan puheenjohtaja Adiel Hirschovits.

– Näin myös jälkipolville viestitetään, missä näiden veteraanien ja lottien viimeinen leposija sijaitsee.


Hirsch Jalowitsch on yksi Helsingin juutalaisen hautausmaan veteraanilehdon vainajista

Yksi 3.9. veteraanimerkin haudalleen saanut oli lotta Henie Raichi (ent. Rosenthal). Vuonna 2002 kuolleen Raichin perhe menetti sodassa poikansa, Jalkaväkirykmentti 13:ssa palvelleen Egonin.

25.6.1944 Talin Kontolan kylässä vangiksi jääneestä 20-vuotiaasta Egonista saatu viimeinen elonmerkki oli vihollisen kenttäradion välityksellä vastaanotettu lähetys suomalaisista sotavangeista, missä hän lähetti terveisensä omaisilleen. Hänestä ei enää kuultu ja heinäkuussa 1964 hänet julistettiin virallisesti kuolleeksi.


Henie Raichi oli yksi suomenjuutalaisten lotista

Viimeinenkin veteraani on jo poissa

Juutalaisyhteisö on veteraaniperinteen vaalimisessa ensimmäisten joukossa täysin uudessa tilanteessa: aiemmin tänä vuonna 105-vuotiaana kuollut Salomon Altschuler oli heidän sotaveteraaneistaan viimeinen. Heidän muistonsa ei kuitenkaan anneta himmetä.

– Muistamme tietysti veteraaneja itsenäisyyspäivänä ja kaatuneiden muistopäivänä. Olemme julkaisseet veteraanimatrikkelin, josta on tarkoitus ottaa uusi täydennetty painos. Uuteen painokseen pyrimme lisäämään veteraanien kertomia tarinoita ja kokemuksia sodasta. Nämä saamme laajasta haastattelumateriaalista vuosien varrelta. Lisäksi tarkoituksena on järjestää seurakunnan nuorille tilaisuuksia, joissa kerrotaan veteraanien panoksesta Suomen itsenäisyyden puolesta, Hirschovits paljastaa.


Yksi veteraanimerkin haudalleen saanut oli Joel Nemesin isä Jussi

Kesän aikana Helsingin ja Turun hautausmaille kiinnitettiin toistasataa merkkiä. Viimeiset 10 kiinnitettiin yhdessä muistotilaisuuteen kerääntyneiden omaisten kanssa. Useimpien kohdalla päädyttiin tammenlehvämerkkiin. Päänvaivaa aiheutti se, että aina ei ollut täysin selvää, millaisissa tehtävissä henkilö oli rintamalla ollut.

– Aina sitä eivät omaisetkaan tiedä. Lotistakaan ei ole mitään yhtä rekisteriä, mistä asian olisi voinut tarkistaa. Lisäksi selvitystä hankaloitti se, että tuon aikaiset kuvat ovat mustavalkoisia, joten esimerkiksi lottien ja sotilaskotisisarten univormujen erottaminen toisistaan on vaikeaa, hän huomauttaa.


350 sotiin osallistuneesta suomenjuutalaisesta 23 kaatui

Haaste on tuttu myös Sotaveteraaniliiton myyntituotteista vastaavalle Riina Lillforsille.

– Joka veteraaniliitolla on oma hautamerkkinsä, mutta omaisille ei aina ole selvää, onko vainaja kuulunut johonkin liittoon vai ei. Kuolinilmoituksistakin tuttua tammenlehvämerkkiä voi käyttää kuka tahansa veteraanistatuksen saanut, mutta vakiintuneen käytännön mukaan niin voi myös Sotaveteraaniliiton merkkiä, vaikka ei olisi liiton jäsen ollutkaan.

Hautakivimerkin pääset tilaamaan täältä.


Carmela Grasutis kiinnitti tammenlehvämerkin isänsä Saulin hautakiveen

Suomenjuutalaisten sota

Sotiemme 1939- 1945 aikana Suomessa asui noin 2000 Suomen kansalaisuuden omaavaa juutalaista. Muun Suomen lailla oli pieni juutalaisyhteisö valmis antamaan kaikkensa isänmaansa puolustamiseen. Reilu 20 vuotta ennen sotia täydet kansalaisoikeudet saaneet suomenjuutalaiset ovat pitäneet talvisotaa myös ”omana itsenäisyyssotanaan”, missä he lopullisesti lunastivat suomalaisuutensa; paikkansa suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä.

Ruotsinkielisinä useimmat palvelivat Jalkaväkirykmentti 10:ssä. Suomea puhuneet Viipurin juutalaissotilaat palvelivat JR 14:ssä ja JR 52:ssa. Juutalaisyhteisön jäsenistä sotiin osallistui 330 miestä ja 20 naista. Heistä 23 miestä antoi kalleimman uhrinsa. Talvisodassa kaatui 15 juutalaismiestä, jatkosodassa kahdeksan.


Syvärinjoen rintamalla sijaitsi jatkosodan aikaan jopa kenttäsynagoga

Jatkosodassa tilanne muodostui Suomen armeijan juutalaissotilaiden kannalta varsin erikoiseksi, sillä Suomi taisteli samalla puolella kuin Euroopan juutalaisten tuhoamiseen tähtäävä natsi-Saksa. Tämä aiheutti myös liittolaisen kannalta kiusallisia tilanteita, kun saksalainen, jonka kotimaa oli vannonut ”Euroopan vapautuvan alempiarvoisista juutalaisista”, joutuikin tekemään kunniaa häntä ylempiarvoiselle suomalaiselle juutalaisupseerille.

Neljälle suomenjuutalaiselle (lääkintämajuri Leo Skurnik, kapteeni Salomon Klass, luutnantti Leo Jakobson sekä sairaanhoitaja Dina Poljakov) myönnettiin tunnustuksena urhoollisuudestaan jopa Saksan rautaristi.

Heistä yksikään ei suostunut ottamaan sitä vastaan.


Jaa kirjoitus: