Suomen vanhin lotta Saara Kanerva on kuollut 107-vuotiaana

18.9.2019 Suomen vanhin lotta Saara Kanerva on kuollut 107-vuotiaana

Kanerva kuvan lotista eturivissä oikealla

Suomen vanhin lotta Saara Kanerva on kuollut. Kaatuessaan saamiinsa vammoihin Tornion terveyskeskuksessa 15.9.2019 menehtynyt Kanerva oli kuollessaan 107-vuotias.

Kanerva syntyi 23.5.1912 12-lapsiseen maanviljelijäperheeseen. Yksi hänen veljistään kaatui jatkosodassa 1941, sisar menehtyi jatkosodan jälkeen espanjantautiin.

Kanerva ehti pitkän elämänsä aikana todistaa Suomen historian suurimpia käänteitä. Hänen syntyessään oli Suomen itsenäisyyskin vasta kaukaiselta tuntuva haave. Isänmaanrakkaus kulki Kanervan mukana läpi koko hänen elämänsä ja hänet palkittiin useaan otteeseen pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnastaan veteraani- sekä maanpuolustuskentässä.

Lottamitalien ja sodan ajan muistomitalien lisäksi Kanervalle oli myönnetty 3 lk Vapaudenristi, Suomen Leijonan ansioristi, Suomen Punaisen Ristin ansiomitali, Sotainvalidien ansioristi sekä Reserviläisliitto – Reservin Aliupseerien Liiton ansioristi.

Tuoreimman tunnustuksen hän sai rintapieleensä 17.12.2018, kun Vapaussodan perinneliiton liittohallituksen puheenjohtaja, kenraalimajuri Kalervo Sipi kävi Torniossa luovuttamassa hänelle Vapaussodan Perinneliiton Sinisen ristin miekan kera.

– 50 vuotta olen tätä odottanut, Kanerva kertoi ilahtuneena tuolloin.

Hänen tunteikas puheensa liikutti myös paikalla olijoita.

– Ymmärrän ansiomerkin taustan ja merkityksen. Yli sata vuotta sitten ollut vapaussota olisi syytä säilyttää kaikkien – niin vanhojen kuin nuortenkin mielissä, hän huomautti.

– Vapaussota merkitsi juuri tulleen itsenäisyyden varmistamista. Sitä myöhemmin seuranneet talvisota ja jatkosota olivat raskaita, mutta varmistivat sen, että saimme säilyttää kotimaamme itsenäisenä.

Häntä jää kaipaamaan koko veteraani- ja maanpuolustuskentän lisäksi neljä lasta, kuusi lapsenlasta sekä kuusi lapsenlapsenlasta.


Saara Kanervaa onnittelemassa Vapaussodan perinneliiton Kalervo Sipi

Juuret eivät unohtuneet

Keskikoulun jälkeen Kanerva aloitti opinnot Heinolan opettajanvalmistuslaitoksessa valmistuen kansakoulunopettajaksi vuonna 1934. Saman vuoden syksyllä hän aloitti Utsjoen kirkonkylän koulun opettajana, josta tie vei hänet myöhemmin Ylivieskaan ja sieltä edelleen Köyliöön.  Vuonna 1939 hän siirtyi opettajaksi Tornioon, jossa asui kuolemaansa saakka.

Ennen Köyliöön lähtöä hän tapasi tulevan miehensä, jonka kanssa avioitui Talvisotaa edeltävänä kesänä.

Liikekannallepanon ja talvisodan aikana Saara osallistui muonituksiin työväentalolla. Rintamalle hän ei päässyt, sillä pariskunnan esikoispoika Tapani oli syntynyt juuri.

Jatkosodan aikana Saaralle ja Teuvolle syntyi vielä kaksi lasta, 1941 syntynyt Seppo Kanerva ja tytär Liisa 1943. Perheen kuopus, Markku, syntyi 1951.

Sotavuodet koettelivat koko perhettä: Teuvo haavoittui jatkosodan alussa jalkaan, pariskunnan pojat puolestaan haavoittuivat Lapin sodan aikaan saksalaisesta kranaattista vuonna 1945.

Vaikka Kanervan elämä liki kahdeksan Torniossa vietetyn vuosikymmenen aikana vakiintuikin pohjoiseen, ei hän koskaan unohtanut kangasalaisia juuriaan. Sinisen ristin kiitospuheensa lopuksi hän siteerasikin Topeliuksen runoa Kesäpäivä Kangasalla, jonka puhuttelevissa sanoissa kiteytyvät niin hänen rakkautensa isänmaahan kuin toivo siitä, että se eläisi yhtä vahvana myös tulevien sukupolvien mielissä.

– Oi taivahan pyhä Herra sä isämme armias! Ah kuink on sun maasi kaunis, kuink ihana taivahas! Sä järveimme säihkyellä, suo lempemme tulta vaan! Oi Herra, intoa anna ain  maatamme rakastamaan!


Sotien aikana Kanerva (toinen oikealta) oli aktiivisesti mukana lottatoiminnassa

Maanpuolustushenkeä vaikka muille jakaa

Kangasalan lottiin hän liittyi jo vuonna 1932, mutta laajempi lottatyö sai alkunsa Talvisodan syttyessä. Sotien aikana Torniossa Kanerva toimi muonitustehtävien lisäksi myös sotasensuurissa lottatyön johtajana. Myöhemmin hän toimi sotaorpojen huoltajana ja tuli valituksi Kaatuneiden Omaisten liiton osaston puheenjohtajaksikin.

Vuonna 1941 Kanerva oli perustamassa Tornion Asevelinaisia ja toimi sen puheenjohtajana yhdistyksen lakkauttamiseen saakka vuonna 1944. Huoli sotaveteraaneista ja -invalideista eli hänen sydämessään vahvana tuonkin jälkeen eikä vähiten sotaveteraanipuolisonsa sekä heidän toisen poikansa sodassa saamien vammojen vuoksi. 1982 hän perusti Sotainvalidien Veljesliiton Tornion osaston naisjaoston. SPR:n Tornion osastoa hän oli mukana perustamassa jo vuonna 1959.

Sotaveteraanityöhön Saara osallistui Vapaussodan huoltosäätiön pitkäaikaisena sihteerinä ja rahastonhoitajana ja istui myös Tornion Sotaveteraanien naisjaoston johtokunnassa. Kanervan sitoutuneisuus isänmaan asiaan ja veteraaniperinteen vaalimiseen on suorastaan hengästyttävää: lisäksi hän oli perustamassa Länsi-Pohjan Suojeluskunta- ja Lottaperinneyhdistystä, jonka kunniajäsen hänet myöhemmin kutsuttiin.

Kanerva oli väsymätön toimija myös maanpuolustuskentässä: hän oli yksi Tornion Aliupseerien naisjaoston perustajajäsenistä ja toimi Suomen Aliupseerien liiton naistoimikunnan puheenjohtajana 1968-1974.

Lisäksi Kanerva oli pitkän linjan kunnallisvaikuttaja: kaikkiaan kunnan eri luottamustehtävissä vierähti 24 vuotta, seurakunnan luottamistehtävissä 20.

Kanerva eli niin kuin opetti ja teki totisesti oman osansa isänmaansa eteen. Nyt on seuraavien sukupolvien vuoro astua riviin.


Jaa kirjoitus: