100 vuotta täyttänyt lappeenrantalaislotta Helvi Kultanen: ”Kaikki lottakaverini ovat jo kuolleet”

8.10.2019 100 vuotta täyttänyt lappeenrantalaislotta Helvi Kultanen: ”Kaikki lottakaverini ovat jo kuolleet”

Helvi Kultanen nuorena lottana

Lauritsalassa sijaitsevan kotinsa oven avaa hienostunut nainen, jonka ei millään uskoisi päässeen juuri 100 vuoden ikään. 

Helvi Kultanen (o.s. Kautonen) syntyi Sulkavan Siikakoskella Olga ja Einar Kautosen neljästä lapsesta toisena. Vanhempi sisar oli kuollut pian syntymänsä jälkeen. Kahdesta nuoremmasta veljestä toinen säästyi rintamalta nuoren ikänsä ansiosta, toinen haavoittui Uhtualla syyskuussa 1943 ja kuoli myöhemmin kenttäsairaalassa.  

Perhe muutti sittemmin Kuhakosken kylään, jossa yhä sijaitsevaa kotitilaa pitää nyt Helvin edesmenneen veljen jälkipolvi.  

Helvi itse on kuuluisa kädentaidoistaan – etenkin hänen ainutlaatuiset virkkaustyönsä herättävät ihailua. 

– Kävin nuorena kutomakoulun omassa pitäjässäni. Kasvatin itse pellavat, joista kehräsin langat ja kudoin kankaat. Kaikki kapioni olivat itsetehtyjä, hän kehaisee. 


Nämäkin käsityöt ovat Helvin käsialaa

Lotaksi muiden mukana 

Lottiin Helvi liittyi muiden oman kylän tyttöjen kanssa Tiittalan hovin nuoren emännän, Sulkavan lottien puheenjohtajan, Eeva-Liisa Tiittalan pyynnöstä 1940. Helvin lottatyöt alkoivat lottakahvilassa.  

– Sulkava oli tuolloin mittava evakoiden läpikulkupaikka kuten myös jatkosodan aikaan. Lottakahvilassa heitä muonitettiin ja suojeluskunnan talolla järjestettiin jopa hautajaisiakin, hän kertoo. 

Jatkosodan alettua ja Viipurin takaisinvaltauksen jälkeen Helvin työkohteeksi tuli Kenttäpostikonttori 2 Viipurissa.  

Viipurin kenttäpostikonttorilla piti kiirettä, etenkin joulun alla

Postikonttoreiden keskuspaikka oli Vuoksenniskalla ja sieltä hoidettiin kaikki yksiköt. 

– Koska Sulkavalla oli paljon sotilaita, niin me tytöt pääsimme syksyllä 1941 iltapimeällä alkaneelle lottakomennukselle sotilaskuljetuksessa.

Seuraavana aamuna matka jatkui junalla Vuoksenniskalta Viipuriin Jakelukeskus 2:een, missä Helvi määrättiin pakettipuolelle. 

– Isot autot toivat ja veivät paketteja. Joskus huomattiin paketin olevan menossa oman kylän pojillekin. Tuntemattomien sotilaiden paketteja jaettiin tasapuolisesti eri yksiköihin.

Kertaakaan Helvi ei muista lottana ollessaan pelänneensä. Työpäivät olivat pitkiä eikä vapaita ollut. 

– Majoitus oli yhden koulun luokkahuoneessa, mihin oli laitettu sänkyjä kahteen kerrokseen. Ruoaksi oli rokkaa ja korvikkeen kanssa syötiin leipäpaloja, joiden päälle oli silputtu punajuurta, hän muistelee.  

Siviilien aloittaessa paluun Viipuriin, avattiin myös kaupungin legendaarinen ravintola Pyöreä torni. 

– Silloin joitain tyttöjä ei pitänyt mikään viihteeltä! hän nauraa. 


Pyöreä torni yhä on yksi Viipurin maamerkkejä

Kotiin Sulkavalle 

Lottakomennus Viipurissa päättyi Helvin jouduttua sairaalahoitoon Neitsytsaareen jalkavaivojensa vuoksi keväällä 1942. Kotiuttamisen jälkeen hänen tätinsä pyysi Helviä tarjoilijaksi osuuskaupan ravintolaan.  

– Rakennuksen yläkerrassa oli huoneita, mihin majoitettiin autokomppanian miehiä. Sulkavalla ja Juvalla oli tuolloin paljon sotilastoimintaa, puutavaran ajoa ynnä muuta – rakennettiinhan silloin muun muassa Salpalinjaa, hän muistuttaa. 

Yksi autokomppaniassa toimineista kuljettajista oli Martti Kultanen

– Rakkaus taisi leimahtaa ensisilmäyksellä. Martti oli hillitty, fiksu ja komea mies, hän tunnustaa hymyillen. 

Pieniä häitä vietettiin Helvin kotona helmikuussa 1943.  

– Sodan loppuun asuimme Sulkavalla, mistä Martti joutui vielä Lapin sotaan. Sieltä hän palasi minun kotiini, sillä hänen oma perheensä oli tuolloin evakossa Hauholla.

Martin perhe oli menettänyt Talvisodassa Nuijamaalla Konnun kylässä sijainneen kotinsa.  

– Kotipaikka tuhoutui tykistökeskityksessä. Jäljelle jäi vain navetta ja sauna, Helvi huokaisee. 

Paluu oli kuitenkin ihan nurkan takana. 

– Kolme kuukautta asuimme minun kotonani ennen kuin lähdimme omaan elämäämme. Martti oli hakenut ja päässyt rajavartijaksi Kontuun, Helvi hymyilee.


Uusi elämä 

Suomen sotavuosina kenttäpostin kautta kulki kymmeniä miljoonia lähetyksiä vuosittain

Matka Joutsenoon tehtiin Imatran kautta, mistä jatkettiin junalla Lappeen Muukkoon.

– Matkatavaroita sai kuljettaa vain 20 kg, joten vaatteita mahtui mukaan vähän. Junassa oli myös sotilaita ja evakoita. Määräasemalle tultiin yöllä, minkä jälkeen oli lähdettävä koputtelemaan taloihin yökortteerin saamiseksi, Helvi muistelee 75 vuoden takaista matkaa.

Aamulla matka jatkui ”pässillä” (kapearaiteisella paikallisjunalla), loppumatka Martin kotiin tehtiin tämän siskon kyydissä.  

Keväällä 1945 Helvi lähti Sulkavalle hakemaan tavaroitaan. Vanhan tavan mukaan talon tytär sai myötäjäisiä.  

– Kotoa sai lehmän ja lampaan, lisäksi täti antoi kaksi kanaa. Sitten aloitettiin elämä ”omissa leivissä!”

Uusi asunto sijaitsi Martin vanhempien talossa, missä asui myös rajavartioston päällikkö. Ensimmäinen parin lapsista syntyi 1946, seuraava vuonna 1950. Sittemmin perhe muutti Ruokolaan, mutta tilaa ei tuon ajan tapaan vieläkään ollut liiemmin.  

– Se oli kahden perheen talo; molemmilla oli yksi kamari, mutta tupa oli yhteinen.

Martti ei kuitenkaan viihtynyt silloisessa työssään ja haki Helville kertomatta uutta. 

– Eräänä päivänä Martille soitettiin, että hänelle olisi työpaikka Konnunsuon keskusvankilassa, Helvi kertoo saamastaan yllätyksestä.

Muutoksia oli Helvillä edessä muutenkin. 

– Kun Joutsenon Lampikankaalle tuli Keskusmetsälautakunta Tapion taimitarha, tarvittiin sinne naistyövoimaa ja näin monet kotiäidit saivat työpaikan. Ehdin olla siellä töissä 15 vuotta.


Lappeenrantaan 

Lappeenrantalaisia Kultasista tuli vuonna heidän omakotitalonsa valmistuttua Hartikkalaan 1970. 

– Olimme molemmat lähtöisin maataloista, joten pihan hoidosta tuli meidän yhteinen harrastus, Helvi kertoo. 

Helvi Kultanen juhli heinäkuussa 100-vuotispäiväänsä

Ahkerointi pihassa tuotti tuloksia. 

– Osallistuimme Lappeenrannan pihanhoitokilpailuihin saaden kerran ensimmäisen palkinnonkin! Helvi kertoo ylpeänä. 

Pihanhoidon lisäksi pariskunta ehti matkustaa paljon yhdessä. Molemmat olivat pitkään mukana myös veteraanitoiminnassa. Yhteiseloa heille ehti kertyä peräti 67 vuoden ajan, ennen kuin Martti nukkui pois syyskuussa 2009. Tätä nykyä pirteä leski asuu osakkeessaan Lauritsalan keskustassa, mitä helpottaa veteraanille myönnettävä siivouspalvelun kaltainen tuki. 

– Kauppa-asiat hoituvat vielä yksin, pankkiasioissa on tytär apuna.

Heinäkuista merkkipäiväänsä hän juhlisti lähisuvun ja ystävien parissa.  

100 vuoden merkkipyykkiä ei moni tavoita, tietää Helvi. Lottakavereistakin kaikki ovat jo kuolleet. 

– Tasainen, sosiaalinen kansakäyminen, hyväntuulisuus eikä sairauksia, siinä se salaisuus!



Teksti on alun perin julkaistu Kenttäpostia-lehden numerossa 4/2019. Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti toimitetaan kaikille jäsenille. Jäseneksi pääset liittymään tästä.  

Jaa kirjoitus: