22 suomalaissotilaan pitkä kotimatka tuli päätökseensä

16.10.2019 22 suomalaissotilaan pitkä kotimatka tuli päätökseensä

Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys palasi eilen mm. veteraaniliitoista koostuvien yhteistyökumppaneidensa kanssa jokasyksyiseltä sankarivainajien hakumatkalta Viipurista.

– Todella koskettava kokemus, kuvasi tunnelmia nyt ensimmäistä kertaa mukana ollut, vuoden alusta Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtajana aloittanut Sakari Martimo.

Tällä kertaa Suomeen päästiin tuomaan 21 pientä valkoista arkkua, joissa lepäävät 22 tämän kesän etsinnöissä löydettyä suomalaissotilasta. Heistä 20 kaatui Karjalan Kannaksella ja kaksi Laatokan pohjoispuolella. Löytötietojen perusteella kahdeksan jäi kentälle talvisodassa ja 14 jatkosodan torjuntataisteluiden kesänä 1944.

– Tänään täällä Pietari Paavalin kirkossa edessämme alttaritasanteella on 21 pientä valkoista arkkua muistuttamassa meitä siitä, että työmme jatkuu, muistutti Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Suominen muistopalveluksessa pitämässään puheessa.

– Vaikka sotiemme päättymisestä on kulunut jo pitkälti yli 70 vuotta ja löydettyjen määrä väistämättä vähenee, työtämme tarvitaan edelleen. Toki tiedämme, että toiveet kaikkien löytämisestä ovat hyvin vähäiset, jopa mahdottomat, mutta jokainen löytö ja jokainen tunnistus on aina vaivansa arvoinen.



Tähän mennessä on tänä vuonna päästy omaisilleen luovuttamaan kuuden sankarivainajan jäänteet. Viime vuonna luku oli 18. Tämänhetkisten tuntolevytietojen perusteella Suominen arvioi, että seuraavan 2 vuoden aikana 18 nyt Suomeen tuodun sotilaan omaiset saavat kauan odottamansa yhteydenoton ja varmuuden siitä, mitä heidän rakkaalleen tapahtui.

– Kun edessämme alttarilla olevia arkkuja katselee, ei voi olla ajattelematta, miten sodan koettelemukset tuntuvat joskus kovin epäoikeudenmukaisilta.

Näin ovat varmasti aikanaan ajatelleet myös Tali-Ihantalan taisteluissa Aniskalassa kesäkuussa 1944 19-vuotiaina kaatuneiden Jääkäripataljoona 5:n jääkäreiden omaiset, jotka nyt vuosikymmenten jälkeen saattavat saada läheisensä kotiin.

Kirkkoon saattomatkalle kokoontuneiden kuulijoiden oli helppo yhtyä Suomisen esiin nostamaan kiitollisuuteen siitä, että kansakuntamme kamppaillessa olemassaolostaan, meillä oli sankarivainajiemme kaltaisia miehiä, jotka eivät ylivoimankaan edessä väistyneet vartiopaikaltaan, vaan täyttivät sotilasvalansa sen viimeistä kirjainta myöten.

– Meidän velvollisuutemme on tehdä jatkuvasti parhaamme niiden sotilaittemme kohtalon selvittämiseksi, joiden osaksi tuli sodan melskeissä jäädä tavoittamattomiin. Teemme sen kunnioittaaksemme veteraanisukupolven uhrauksia ja vaaliaksemme muiden perinnetyön tekijöiden rinnalla meille jätettyä itsenäisen isänmaamme arvokasta perintöä.



PS. Miksi omaisten saaminen kotiin on niin tärkeää? Mm. tätä pohditaan juuri nyt Sotaveteraaniliiton blogissa – kannattaa siis käydä lukemassa!

Jaa kirjoitus: