Parolan panssarimuseon parhaat palat

16.12.2019 Parolan panssarimuseon parhaat palat

Uusimmassa Kenttäpostia-lehdessämme esittelemme 100-vuotisjuhlavuottaan viettävien suomalaisten panssarijoukkojen perinteitä vaalivan Panssarimuseon. Kannattaa siis käydä lukemassa!

Tässä sitä ennen oikotie onneen, eli virtuaalikierros museon parhaisiin paloihin!




1. Renault F.T. Modéle 1917

Renault FT-17 oli aikanaan suuri menestys, ja Ranska hankki sitä armeijansa käyttöön 3177 kappaletta. Suomalaisten panssarijoukkojen rautaisessa sydämessä on tälle vaunulle erityisen pehmeä paikka, sillä FT-17 oli myös Suomen puolustusvoimien ensimmäinen panssarivaunu.

Suomalaiset panssarijoukot perustettiin Santahaminaan heinäkuussa 1919, eli ne juhlivat tänä vuonna kunniakkaasti jo vuosisadan kestänyttä taivaltaan. Suomi osti näitä vaunuja 1919 yhteensä 32 kappaletta. Hankinnat perustuivat lähinnä siihen, että ensimmäisen maailmansodan jälkeen Ranskassa oli runsaasti panssarivaunuja, joista osasta voitiin jo luopuakin.

1930-luvulle tultaessa vaunu oli jo vanhentunut, mutta Suomen taloudellinen tilanne esti niiden korvaamisen uudemmalla kalustolla. Renaulteja ei koskaan käytetty Suomen taisteluissa, vaan ne kaivettiin Talvisodan sytyttyä Karjalan kannakselle kiinteiksi tulipesäkkeiksi.

Suurin osa niistä menetettiin viholliselle, ja viimeiset neljä vaunua poistettiin Puolustusvoimien muonavahvuudesta vuonna 1942.



3. BT-42 rynnäkkötykki

Tämä on museon ”ainoa maailmassa”- osastoa. BT-42 oli Suomen joukkojen jatkosodassa käyttämä tykki, joka pistettiin kokoon sotasaaliina saaduista neuvostopanssareista, suomalaisvalmisteisista torneista sekä  ja Suomeen talvisodan aikana lahjoitetuista brittien 4.5- tuumaisista (eli 114-millisistä meidän mannereurooppalaisten mittayksiköillä) tykeistä.

Miehistöjensä parissa ei tästä hybridistä suurta hittiä tullut – uusi torni teki vaunusta paitsi tarpeettoman korkean, myös painavamman, mikä taas oli riesaksi niin kärryn jousitukselle kuin moottorille. Vaunuja käytettiin ensimmäistä kertaa 1943 Syvärillä, missä kävi selväksi, että panssarintorjuntataisteluun niistä ei ollut. Seuraavan kerran ne kaivettiin esiin Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua kesäkuussa 1944, jolloin niitä käytettiin Viipurin puolustuksessa. Jotain niiden suoristuskyvystä kertoo tapaus, jossa suomalais-BT tulitti T-34- mallin neuvostovaunua peräti 18 kertaa… onnistumatta edes pysäyttämään sitä.

Vaunuja valmistettiin vain 18 kappaletta ja Parolassa näytteillä oleva on niistä ainoa romutukselta säästynyt.



4. Ritariseinä

Vuosien 1941-1945 välisenä aikana myönnetystä 191 Mannerheim-rististä 18 meni panssariyhtymän miehille. Heidän joukostaan löytyy myös sen ensimmäinen saaja koskaan, Mannerheim-ristin nro 1, jääkärikenraalimajuri Ruben Lagus. Häneen (ja isänsä tahdosta Rynnäkkötykkipataljoonassa jatkosodassa palvelleeseen poikaan Olofiin) saadaan tutustua myös muualla kokoelmassa – Parolasta on löytänyt viimeisen leposijansa mm. hänen valkoinen kenraalin karvalakkinsa.

Seinän edestä olevasta vitriinistä löytyvät ritareista kolmen (Albert Räsänen, Toivo Ilomäki, Vilho Rättö) ansiomerkit sekä nimityskirjat. Itse ristit ovat tosin (ymmärrettävästi) turvasäilössä.



5. Sturmgeschütz III Ausfürung G (Stu 40), tuttavallisemmin Stug

Lagus nuorempi jäi suomalaisten panssarijoukkojen historiaan itsekin ja museon ulkonäyttelystä löytyy hänen 1944 Karjalan kannaksella käyttämänsä rynnäkkötykki Marjatta.

Kyseisiä rynnäkkötykkejä saatiin Suomeen vuonna 1943 30 kappaletta ja ne sijoitettiin Rynnäkkötykkipataljoonaan. Kesällä 1944 ne osallistuivat Karjalan kannaksen torjuntataisteluihin tuhoten yhteensä 87 vihollisen panssarivaunua. Kuuterselässä 14.-15.6. alkaneen vastahyökkäyksen kärkeen ajoi luutnantti Mauri Sartion johtama vaunu, jonka 75-millisen kanuunan ampujana toimi tuolloin vasta 18-vuotias korpraali Lagus.

Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kyseistä vaunua käytettiin taistelutilanteessa ja Laguksesta tuli ensimmäinen sillä ampunut ja vihollisvaunun tuhonnut suomalaissotilas. Minuutin (!) aikana hän tuhosi vaunun kanuunalla 4 (!!) vihollispanssaria. Lähimpään niistä oli etäisyyttä vain 15 metriä.

Kaikkiaan Marjatta pisti matalaksi viisi vihollisvaunua, mikä näkyy kuvastakin…mutta mistä?

(Aivan, siitä merkkinä ovat nuo tykin putkeen maalatut viisi rengasta.)



6. Panssarijuna

Suomen armeijalla oli toisen maailmansodan aikaan käytössään kaksi panssarijunaa, joista toinen menetettiin Aunuksessa vuonna 1944. Toinen palasi Suomeen ja on nyt nähtävillä Parolassa.

Museon perustamisen jälkeen eri puolilta maata löytyviä vaunuja alettiin kerätä tänne, toiveena saada aikaan kokonainen juna. Tällä hetkellä veturilla on seuranaan kuusi vaunua.

Jatkosodan alussa molemmat Suomen panssarijunista muutettiin ilmatorjuntajuniksi ja Parolassa nähtävä juna on juurikin jatkosodan aikaisessa rautatieilmatorjuntapatterin asussaan, joskin takimmaisissa vaunuissa olevat it-aseet puuttuvat toistaiseksi. Samalta aikakaudelta ovat peräisin myös junan tunnukset suojamaaleineen sekä panssarijoukkojen hakaristeineen.



7. Osumatorni

Museo havainnollistaa myös käsinkosketeltavasti (kirjaimellisesti) panssarikaluston voiman. Pihalla on näyteillä on T-55 vaunun torni, johon on testattu eri ampumatarvikkeiden vaikutusta.

Tällaista tuhoa saa aikaan 100 millimetrin panssarivaunutykin panssarikranaatti. Huh, huh…



8. Museokauppa

Panssarimuseon museokauppa saattaa näyttää pieneltä, mutta tarjoaa hämmästyttävän valikoiman ihmeteltävää (ja kotiin vietävää), jossa panssariteema toistuu niin heijastimissa kuin pysäköintimittareissa.

Hykerryttävin lienee museolle varta vasten tuotettu Siri Huovilan Ketjureaktio- kodintekstiilien sarja. Suomen armeijan kaasunaamarin taas saa omakseen 20 eurolla ja hei – kukapa ei ilahtuisi venäläisestä heittoharjoituskranaatista (35€)!




Parolan panssarimuseo

Hattulantie 334, 13720 Parola

avoinna päivittäin

www.panssarimuseo.fi


Tiesithän, että sivuiltamme löydät myös lisää mahtavia museovinkkejä!

Jaa kirjoitus: