C.B.N Winell – syövän ja särkyneen sydämen murtama Mannerheim-ristin ritari

7.1.2020 C.B.N Winell – syövän ja särkyneen sydämen murtama Mannerheim-ristin ritari

Claes Bertel Napoleon Winell 1892 – 1943

Kirkkkonummella 19.9.1892 syntynyt Winell sai jo ristiäisissään harteilleen varsin suuren nimen tuomat odotukset. Keskimmäisellä nimellään Bertelinä tunnetun ritarin koko nimi oli nimittäin Claes Bertel Napoleon.

Ihan suoraan ei ranskalaiskeisari hänen vanhempiaan kuitenkaan innoittanut, vaan kyseessä on hänen isänsä suvusta periytynyt nimi. Myöhemmin perinne jatkui Winellin ja hänen Sonja-vaimonsa toisessa pojassa, joka sai nimekseen Raoul Håkan Napoleon Winell.


Jääkäriksi

Winell seurasi johtajaopettajana työskennelleen Alfred-isänsä jäljissä akateemiseen maailmaan ja kirjoitettuaan keväällä 1913 ylioppilaaksi, jatkoi hän opintojaan Helsingin yliopiston fyysis-matemaattisella osastolla kahden vuoden ajan.

Opiskelijoiden keskuudessa vahvana eläneet itsenäisyyshaaveet veivät hänet kuitenkin mukanaan ja suomalaisen jääkäriliikkeen innoittamana myös hän liittyi Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoonan 27:n Pfadfinder-kurssille.


JP27 3. komppania

Partiokoulutukseksi naamioidun salaisen operaation tavoitteena oli antaa siihen liittyneille liki 2000 suomalaisnuorukaiselle ne sotilaalliset valmiudet, joille tuolloin vielä haaveissa siintävän itsenäisen Suomen puolustus tulisi nojautumaan. Rakkaus isänmaata kohtaan sai heidät uhmaamaan jopa maanpetossyytettä, joka heitä kiinni jäädessä olisi odottanut. ”Siperia tai hirsipuu”, he tiesivät.

Ensimmäisessä maailmansodassa mm. Misse-joella pataljoonansa riveissä taistellut Winell saapui takaisin Suomeen jääkäreiden pääjoukon mukana 25.2.1918.


Jääkäriparaati Vaasassa, helmikuu 1918

Kenraalikuntaan

Suomessa tuolloin raivonneessa sisällissodassa hän toimi komppaniapäällikkönä ja konekivääriupseerina Viipurissa. Saksassa joukkueenjohtajaksi edennyt ja Sotakoulun A-kurssin Liepajassa suorittaneen Winell valmistui Suomessa Sotakorkeakoulun yleisen osaston I vuosikurssilta 1925 ja komentajakurssilta seuraavana vuonna. Talvisotaa edeltäneinä vuosina hänen upseerinuransa lähti nousuun ja vuosina 1933-1939 hän toimi Etelä-Pohjanmaan sotilasläänin komentajana.

Kenraalikuntaan hän liittyi tultuaan uudenvuodenaattona 1941 nimitetyksi kenraalimajuriksi. Se jäi hänen viimeiseksi sotilasarvokseen.

Jo Talvisodassa hän oli komentanut 8. Divisioonaa Karjalan kannaksella ja samassa tehtävässä hän jatkoi Jatkosodassakin. Kolmen kannaksen koukkaajiksi kutsuttu Divisioona sai lempinimensä siitä, että se taisteli niin Karjalan, Aunuksen kuin Maaselän kannaksella.


8. Divisioonan komentajana Savujärvellä 25.2.2942

Ritariksi

Winellin usealla kunniamerkillä aateloitu sotilasura huipentui joulukuussa 1942, jolloin hänestä tuli Mannerheim-ristin ritari numero 103.

”Ylipäällikkö on pvm:llä 12.12.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kenraalimajuri Claes Bertel Napoleon Winellin.

Kenraalimajuri Winell osallistui divisioonan komentajana Viipurin valtaukseen johtaneisiin sotatoimiin kesällä 1941, suorittaen mm. erittäin vaikeissa olosuhteissa vihollisen ristitulen alaisena yllättävän ja onnistuneen ylimenon Viipurinlahdella, joka osaltaan vaikutti ratkaisevasti vihollisen koko länsi-Kannaksen puolustuksen romahtamiseen, ja jatkaen edelleen hyökkäystä vihollista takaa-ajaen Koiviston saarille.

Syksyllä 1941 siirtyi hän joukkoineen Kannaksen valtauksen jälkeen itärintamalle, jossa johti divisioonansa hyökkäystä pohjois-Aunuksen vapauttamiseksi sekä kävi sitkeitä puolustustaisteluja talvella 1941–42 saavutetun alueen hallussapitämiseksi. Keväällä 1942 suoritti hän nopean siirron toiselle rintamaosalle [Syväri], missä johti menestyksellistä puolustustaistelua.”

Itse nimitys on tapahtunut nopealla aikataululla, sillä esitys hänen nimityksestään on kirjattu samalle päivälle.

Syy tähän löytyy hänen jo jonkin aikaa heikentyneestä terveydentilastaan. Haimasyöpään sairastunutta Winelliä oli tuossa vaiheessa hoidettu jo pitkään Tilkan 53. Sotasairaalassa. 10 päivää nimityksen jälkeen tuli kuitenkin isku, josta hänkään ei enää pystynyt taistelemaan tietään takaisin.


Winell (kuvassa oikealla) kuvattuna Saravaarassa 5.2.1942 kenraalimajuri Ruben Lagusin (vas.), kenraaliluutnantti Taavetti Laatikaisen sekä eversti Kaarlo Viljasen kanssa.

Sankarivainajan isäksi

22.12.1942 tuli tieto Winellien esikoisen, Kenttätykistörykmentti 16:n 8.patterissa palvelleen 22-vuotiaan Berndt Torolf Winellin kaatumisesta Syvärillä.

9.1.1943 Winellit olivat kokoontuneet saattamaan poikaansa viimeiselle matkalleen Helsingissä, kun murtuneen miehen sydän antoi periksi. Hän sai sydänkohtauksen kesken hautajaisten ja kuoli.

15.1.1943 perhe kokoontui jälleen hautajaisiin, tällä kertaa isä-Bertelin.

Hänet haudattiin poikansa viereen Helsingin Hietaniemen hautausmaalla sijaitsevaan perhehautaan.


Ylipäällikön seppelettä lasketaan Winellin arkulle hänen hautajaisissaan. Takana kunniavartiossa ritari no 81 Paavo Koli.

Winellin lisäksi myös kolme muuta Mannerheim-ristin ritaria joutui hautaamaan sotien aikana oman poikansa: Taavetti Laatikainen, Erik Heinrichs sekä Eino Polón, jolta sota vei molemmat hänen pojistaan.

Jos Mannerheim-ristin ritarien elämäntarinat kiinnostavat, kannattaakin tutustua Heikki Lehtosen uutuuskirjaan, jossa ensimmäistä kertaa keskitytään nimenomaan sotavuosinamme kuolleiden ritareiden kohtaloihin.

Ensimmäinen kappale kirjasta luovutettiin sen ilmestyttyä itseoikeutetusti Tuomas Gerdtille, kaikkiaan 191 Mannerheim-ristin ritarista koostuvan valiojoukon viimeiselle.



Sivuiltamme löydät myös muita Mannerheim-ristin ritareiden kohtaloita! Kaksinkertaisen ritarien Aaro Pajarin ja Ilmari Juutilaisen tarinat löydät täältä ja täältä, 12 kummallista asiaa K.L.Oeschista täältä ja Viljo Suokkaan traagiset viimeiset hetket täältä.

Jaa kirjoitus: