Tammikuu oli kohtalokas kuukausi Pielaveden pienelle veteraanijoukolle: seitsemästä veteraanista menetettiin kolme

10.2.2020 Tammikuu oli kohtalokas kuukausi Pielaveden pienelle veteraanijoukolle: seitsemästä veteraanista menetettiin kolme

– ”Panssaritorjuntatykillä sivaltelloo”. Nämä Mielosen sanat kapteeni Kaarnalle Tuntemattoman Sotilaan tunnetussa kohtauksessa tulivat mieleen, kun enää seitsemän miestä käsittävästä Pielaveden sotaveteraaniryhmästä liki puolet kutsuttiin reilun viikon sisään viimeiseen iltahuutoon, kommentoi Pielaveden Sotaveteraanit ry:n varapuheenjohtaja Timo Laukkanen viime viikkojen raskaita tunnelmia.

– Tuntuu todella vakavalta, kun äkkiä kolme miestä seitsemästä on samaan aikaan odottamassa ruumishuoneella  hautaan siunaamista.


Eemil Pääkkönen (vas.), Väinö Puurunen sekä Matti Huuskonen

15.1.2020 menetettiin 94-vuotias Eemil Pääkkönen, seuraavan 10 päivän sisään lähtö tuli viime vuonna 100 vuoden rajapyykin saavuttaneille Matti Huuskoselle sekä Väinö Puuruselle.

Pääkkönen tuli koulutuskeskuksesta Jukolan Motin kautta Rukajärvelle, missä hän oli kolonnakuljetusten suojajoukoissa. Sodan loppukuukausiksi hänet komennettiin Kuhmon kenttävartioihin suojaamaan siviiliväestöä. Talvisodan aikaan varusmiespalvelustaan suorittamassa sekä Viipurin linnoitustöissä ollut ja Tuntemattoman sotilaan rykmentissä JR 8 Jatkosodassa palvellut ja 1944 Puitsoilan lähellä haavoittunut Huuskonen oli Pielaveden viimeinen sotainvalidi. Huhtikuussa 1941 rintamalle kutsun saanut Puurunen toimi puhelinmiehenä JR 9:n viestikomppaniassa Sortavalan- Äänisen suunnalla.

Miehet jättävät kaivatun aukon Pielaveden veteraaniveljien riveihin. Korkeasta iästä huolimatta osallistuivat he aktiivisesti veteraanitilaisuuksiin ja ilahduttivat toimeliaalla ja elämänmyönteisellä asenteellaan.

– Huuskonen oli mukana toiminnassa, vaikka viimeiset kolme vuotta asuikin Iisalmen Vetreassa. Sodan jälkeen Pielavedellä rakennusmiehenä toimineen miehen ryhdikäs olemus vielä 100- vuotiaanakin jäi varmasti hänet tavanneiden mieleen, Laukkanen kertoo.

– Minä olen pärjännyt poikamiehenä ensimmäiset 100 vuotta eikä muutos ole suunnitelmissa, tokaisi puolestaan Puurunen muutama kuukausi sitten antamassaan 100-vuotissyntymäpäivähaastattelussa.

– Pienen kuntamme kokema menetys on kuitenkin myös muistutus siitä, kuinka äkkiä tilanteet muuttuvat. Perinneaika on edessämme pikemmin kuin uskommekaan, joten valmistautuminen siihen on syytä ottaa tosissaan, Laukkanen muistuttaa.


(kuva: virsikirja.fi)

Kuinka monta veteraania Suomessa vielä on? Mikä on heidän keski-ikänsä? Mikä on sinun kuntasi tilanne? Vastauksia löydät jutustamme täältä.

Jaa kirjoitus: