Kahteen suomalaisklassikkoon ikuistetun Haaviston korsun tosielämän tuplatragedia

28.2.2020 Kahteen suomalaisklassikkoon ikuistetun Haaviston korsun tosielämän tuplatragedia

”Raskaasti kattohirteen,

kuolema kolkuttaa;

veljet, yhdymme virteen,

koska jo huojuu maa”


Näillä sanoilla alkaa Yrjö Jylhän runo Viimeinen virsi, joka löytyy talvisodassa komppanianpäällikkönä JR 30:ssa palvelleen runoilijan tunnetuimmasta runokokoelmasta, välirauhan aikana julkaistusta Kiirastulesta.


1989 valmistuneessa Talvisota-elokuvassa luutnantti Haavikkoa näyttelee Vesa Mäkelä (toinen vasemmalta)

Runon kattohirsi kuului korsulle, joka löysi tiensä myös Antti Tuurin romaaniin perustuvaan Talvisota-elokuvaan, jossa Jalkaväkirykmentti 23:n 4. komppanian miehet viettävät joulua 1939 keskellä tulitusta.

Joululomista on turha haaveillakaan, siksi joulun tunnelmaa on yritetty luoda rintaman kaikkien kauheuksien keskelle. Enkeli taivaan- virttä seisaaltaan veisaavien miesten joulu on tosin muuttunut juuri entistäkin kauheammaksi: komppanian päällikkö, luutnantti Yrjö Haavisto on juuri kaatunut.

Jylhän kanssa samalla lohkolla taistellut Haavisto on yksi Talvisodan tosielämän tragedioista; yksi 25 904 liian varhain menetetystä miehestä.


Taipaleen taisteluissa menehtyneiden eteläpohjalaismiesten muistomerkki Seinäjoella

Esimies ja esikuva

42-vuotias Haavisto on Vaasassa syntynyt vapaussodan veteraani, joka oli ollut mukana suojeluskuntatoiminnassa alusta asti. Kauhavalle hän oli muuttanut tultuaan nimitetyksi suojelukunnan aluepäälliköksi.

Velvollisuudentuntoinen komppanian päällikkö on alaistensa suuresti arvostama ja monen esikuva.

”Luutnantti Yrjö Haavisto oli erittäin kylmäverinen, rauhallinen ja urhoollinen komppanianpäällikkö, jota hänen alaisensa miehet suorastaan jumaloivat hänen johtajaominaisuuksiensa vuoksi.  Kun Taipaleen Terenttilän kohdalla olevaa puolustuslinjaa kaivettiin ankarassa tykistötulessa jäiseen maahan, oli luutnantti Haaviston peloton ja rauhallinen johtajantahto se voima, joka teki näennäisesti mahdottomasta mahdollisen”, luonnehti häntä yksi aseveljistä.

Haaviston kerrotaan ”itseään säästämättä viettäneen miestensä luona etulinjassa kymmenen taistelupäivää ja –yötä torjuen lukuisat vihollisen läpimurtoyritykset.” Erityisesti paine kohdistuu Haaviston komppaniaan, jonka JR 19:n on tarkoitus vapauttaa etulinjavuorosta.

Vaihdon on tarkoitus tapahtua jouluaattona.


Kranaatti-iskun tuhoama talo Terenttilässä, helmikuu 1940

Ensimmäinen tragedia iskee

Haavistoa odottaa kotiin Kauhavalle vaimon lisäksi neljä lasta, joille hän oli ollut juuri kirjoittamassa kirjettä astuessaan tulituksen tauottua ulos korsustaan. Kirje jää kesken. Seuraava kirje, jonka Haaviston perhe saa, on ilmoitus hänen kaatumisestaan: komppanian päällikkö on saanut osuman vihollisen kranaattitulesta ja kuollut ampumahautaan.

Kaatumapaikalle pystytetään risti ja komppanian päällikön komentokorsu nimetään Haaviston korsuksi. Vieläkin hirveämpi tragedia on kuitenkin edessä.


Haavisto jätti jälkeensä vaimon ja neljä lasta

Aavistus tulevasta

Vuoden vaihtuessa Jalkaväkirykmentti 30:n nimi muuttuu Jalkaväenrykmentti 21:ksi. Maaliskuun 1. päivä on luutnantti Jorma Rannan johtaman rykmentin 8. komppanian vuoro ottaa rintamavastuu alueesta. Viisi päivää aikaisemmin 28-vuotispäiväänsä viettäneellä Rannalla on Kouvolassa odottavan vaimonsa ja kaksivuotiaan poikansa lisäksi mielessään jotain muutakin: paha aavistus tulevasta.

Komppania on ollut edelliset päivät levossa Vernitsassa Laatokan rannalla. Jo siellä ollessaan Ranta on lähettänyt kotiin paketin, johon on laittanut arvoesineensä.

– Laitetaan pojalle paketti isästään, hänen kerrotaan sanoneen.

Lähtiessään hän vielä hyvästelee vääpelin ja kirjurin kädestä pitäen.

– Vihkot kasaan, nyt lähdetään sinne josta jyty kuuluu ja josta paluuta ei ole.

Helmikuun viimeinen päivä komppania saapuu päällikkönsä johdolla Terenttilään. Siellä Ranta tapaa samassa rykmentissä komppanianpäällikkönä toimivan Jylhän.

– Kestääkö korsun katto, kysyy Ranta Jylhältä uutta majapaikkaansa silmäillen.

– On se kestänyt ainakin tähän asti – monta kertaa on kranaatti pudonnut katolle, muttei kertaakaan ole tullut läpi, tämä vastaa.

Asettuessaan komentokorsuun valmistautumaan aamulla koittavaan vuoronvaihtoon ei Ranta enää edes pura tavaroitaan.

– Samahan se on missä sitä kuolee, sillä viimeinen korsu tämä minulle on.

Ranta on oikeassa, mutta loppu on lähempänä kuin hänkään osaa aavistaa.


Osuman saanut kranaatinheitintuliaseman puhelinkorsu Terenttilässä, helmikuu 1940

Toinen tragedia iskee

Aamuyhdeksältä on vuoron vaihto. Vain tuntia myöhemmin korsu saa ensimmäisen kranaatin osuman. Toisen kranaatin osuessa korsun takaosaan Ranta komentaa kaikki ulos, mutta aika loppuu kesken. Rykmentin sotapäiväkirja kertoo myöhemmin vain kahden miehen ehtineen ulos.

Kolmas kranaatti on täysosuma. Katon läpi tullut kranaatti räjäyttää korsussa olleet kasapanoksetkin ja korsu sortuu, haudaten alleen kaikkiaan 13 miestä.

Jylhä ikuistaa aseveljien murheen Viimeinen virsi-runoonsa.


”- Mestari, myrsky on suuri

aallot korkeina käy,

purtemme uppoo juuri,

missään ei apua näy.”


(kuva: Matti Hyvärinen)

18.6.2018 paikalla paljastettiin uusi risti Haavistolle kunnianosoituksena esimerkillään johtaneelle ja kaikkensa antaneelle suomalaissotilaalle. Ristin vieressä sijaitsee Lottaperinneyhdistyksen vuonna 2011 hankkima Haaviston korsun muistolaatta.


”Jollemme nimeäs muista

harvoin jos lausuimme sen,

meit’ älä silti suista

nieluun pimeyden.”


(kuva: sotahistoriallisetkohteet.fi )

Jaa kirjoitus: