Vaietuista muistoista valkokankaalle – sisarusten löytöretki kaatuneen isoisänsä vaiheisiin sai huiman lopun

13.8.2020 Vaietuista muistoista valkokankaalle – sisarusten löytöretki kaatuneen isoisänsä vaiheisiin sai huiman lopun

Eivätpä olisi ylöjärveläinen Anne-Maarit Pusa-Heittola ja lempääläinen Kyllikki Valkealahti vielä syksyllä 2016 osanneet arvata, mitä tuntemattoman henkilön yhteydenotosta seuraisi! 

Sisarusten saamassa sähköpostissa etsittiin Keljan taisteluun osallistuneiden sotilaiden lastenlapsia, sillä lähettäjä, Tommi Rautio, halusi tehdä elokuvan, joka välittäisi kotirintaman ja kokemuksen sodasta sitä käyvän perheenjäsenen rinnalla. Rautio halusi myös nostaa esiin sodasta siviiliväestölle koituvat seuraukset kuten kodin menettämisen ja uusille kotiseuduille juurtumisen seuraavien polvien näkökulmasta.   

Joensuulainen dokumentaristi Rautio oli törmännyt sisarusten tarinaan näiden sukuseuran sivuilla, missä he kertoivat löytöretkestään isoisänsä, korpraali Matti Toivo Pusan sotapolkuun.  


Anne-Maarit Pusa-Heittola (vas.) ja Kyllikki Valkealahti Keljan taistelun muistomerkillä heinäkuussa 2017

Löytöretki historiaan 

Löytöretki alkoi vuonna 2006, mutta sen siemenet kylvettiin jo paljon aikaisemmin. 

Tiesimme, että vintillä oli kaksi matkalaukkuajoissa oli isällemme ja mummollemme tärkeitä papereita. Isämme oli syksyllä 2001 viimeisinä töinään siirtänyt laukkujen paikkaa, ihan kuin varmistaakseen, että löytäisimme ne, sisarukset kertovat. 

Matti Toivo Pusa kuvattuna 1927

Mielenkiintoa salaperäiset matkalaukut olivat herättäneet heissä jo lapsina, mutta myös jonkinlaista kunnioituksensekaista pelkoa. 

Meillä oli tunne, että niissä on jotain todella pyhää.

Isän kuoleman jälkeen kesti vielä viisi vuotta, ennen kuin he rohkenivat avata ne. 

Oli käsittämätöntä, miten nuo matkalaukut olivat nielleet ne kaikki ilot ja surut, joita isovanhempamme ja isäni olivat saaneet kokea. Löysimme mm. todistuksia, vanhoja kirjeitä, kunniakirjoja ja mitaleitaNäistä ei koskaan oltu puhuttu kotona eikä niitä oltu näytetty meille. 

Eniten sisaruksia kiinnosti selvittää, mitä laukkujen sisältö pystyisi kertomaan heille heidän isoisästään.  

Tiesimme vain sen, että hän on ollut kaukolalainen talollinen ja käynyt torikauppiaana Viipurissa. Tiesimme, että hän on ollut sodassakaatunut tai kadonnut, ja sen, ettei mummomme ollut mennyt siunaustilaisuuteen, koska hänen Matistaan ei ollut arkussa kuin kuusen havut ja niitä hän ei halunnut mennä hautaamaan, he muistelevat. 


Sisarusten löytöretki alkoi heidän vintiltä löytämistä matkalaukuista

Pappa jäi kentälle 

Löysimme papan mummollemme 1926-1927 kirjoittamat seurusteluajan rakkauskirjeet ja yhden ison kirjekuoren, johon mummo oli tallettanut kaikki mieheltään rintamalta saamansa kirjeetsisarukset kertovat. 

Sisarusten isoisä Matti Toivo Pusa alarivissä oikealla

Niiden yhteydestä löytyi myös viesteistä viimeinen; ErP 6:n pastorilta saatu, 13.2.1940 kenttäpostileimalla päivätty kirje. 

Aikaisempaa sotahistoriallista tuntemusta ei kummallakaan juurikaan ollut. Pian selvisi, että Raivola, Polkupyöräpataljoona ja ErP (Erillispataljoona) 6 olivat avainsanoja, jotka ohjaisivat heitä eteenpäin. Näiden tietojen kanssa he lähestyivät Kansallisarkistoa, josta tammikuussa 2008 saivat ns. Isoisäpaketin. 

Siinä olivat pappamme asevelvollisuustiedot, sotilasarvo, tietoa hänen osallistumisestaan sotaan ja näiden varmenteena kopioita ja otteita mm. 1./ErP 6 sotapäiväkirjasta, päiväkäskyistä ja 13.2. päivätty kuolemantapausilmoitus.

Kesäkuussa 1926 alkaneen varusmiespalveluksensa Pusa suoritti Terijoen lähellä sijainneen Raivolan varuskunnan Polkupyöräpataljoonassa, vapautuen täysin palvelleena korpraalina elokuussa 1927Lokakuussa 1939 hänet kutsuttiin taas palvelukseen: tällä kertaa ErP 6:n riveihin, missä hän osallistui mm. Keljan taisteluun Taipaleessa Karjalan Kannaksella joulukuun lopulla 1939. Helmikuun alussa hän pääsi ensimmäiselle lomalleen, joka jäi myös hänen viimeisekseen. 

Kaatunut Metsäpirtissä (Kirvesmäessä) vihollisen vallatessa tukikohdan 11.2.1940. Ruumis jäänyt kentälle ja siunattu poissaolevana Huittisissa 16.6.1940, sisarukset kertaavat.  



Oman näköinen tarina 

Elokuvaprojektin alkaessa syksyllä 2016 ei Rautio tiennyt korpraali Pusasta kuin sen, mitä sukuseuran sivuilla hänestä kerrottiin. Elokuvassa kuvattu talvisodan sotilas muotoutuu hänen Selma-vaimolleen lähettämien kirjeiden kautta, joiden ympärille elokuva rakentuu. Näitä peilataan mm. ErP 6 1. komppanian sotapäiväkirjan tapahtumiin. 


Keljan taistelumaastoa kaksi vuotta myöhemmin

Elokuvan DVD (9.95€) on ostettavissa Suomalaisesta elokuvakaupasta, jonne pääset kuvaa klikkaamalla

Elokuvan ensimmäiset kuvaukset ja haastattelut tehtiin Ruovedellä. 

Se oli henkisesti raskas päivä, koska silloin konkretisoitui, että tämän haastattelun myötä annamme kasvot muille saman kohtalon kokeneille evakkojen jälkipolville, tietämättä, millaisen vastaanoton elokuva saisisisarukset tunnustavat. 

Epävarmuutta lisäsi entisestään se, etteivät sisarukset vielä voineet tietää, miten ohjaaja lähtisi teemaa työstämään ja ymmärtäisikö hän heidän kokemuksensa ”oikein”.  

Pian saimme Rautiolta trailerin, ja varmistuimme siitä, että elokuvasta tulee meidänkin mielestämme oikean tyylinen. Hän työsti elokuvaa tahollaan ja saimme aina silloin tällöin otoksia elokuvan muista kuvauksista. Haastattelumme yhteydessä sovimme, että kesällä 2017 käymme kuvausmatkalla Keljassa ja Kirvesmäessä.

Venäjällä viettämiensä neljän päivän aikana he osallistuivat kuvauksiin Keljan taisteluiden paikalla ja Kirvesmäen tukikohtien alueella. 

Siellä laskimme ruusut papan muistolle, sillä 11.2.1940 taistelun kuvauksia luettuamme, meille on syntynyt vahva käsitys siitä, että hänestä ei ole voinut jäädä jäljelle mitään – toisaalta hän on kaikkialla Kirvesmäessä, he lohduttautuvat. 

Loppuvuodesta 2017 posti toi kutsun Joensuuhun elokuvan ensi-iltaan.  



Omat juuret on tunnettava 

 Vuoden 2018 aikana elokuvaa esitettiin noin 30 paikkakunnalla. Vuoden viimeisen näytöksen sisarukset halusivat syntymäkuntaansa Ruovedelle. 

Elokuvaa tuli katsomaan reilu sata maksanutta katsojaaEnnen esitystä taustoituksena luettiin sotahistorioitsija, VTT Esko Vuorisjärven kirjoitus Keljan verisestä sotajoulusta 1939. 

Elokuva sai Ruovedellä positiivista palautetta. 

Eräs paikallinen isäntä totesi, että oli hyvä nähdä tämä asia tästä toisestakin näkökulmasta. Juuri tästä syystä lähdimme elokuvaprojektiin mukaan. On tunnettava omat juurensa ja välitettävä tietonsa myös seuraavalle polvelle. 

Sisarukset toivovat esimerkkinsä innostavan muitakin. 

Jokaisen on hyvä tietää oman sukunsa nuoret miehet, jotka takasivat Suomen itsenäisyyden. Lisäksi toivomme, että elokuva rohkaisee muita samanlaisen taustan omaavia avaamaan oman sukunsa matkalaukkujnuoremmille sukupolville.


Keljan pohjoispuolella Saaprun kylässä tarkistetaan viholliselta saatuja aseita

Esko Vuorisjärven kirjoituksen Keljan verisestä sotajoulusta 1939 löydät Kenttäpostia-lehdestä täältä.

PS. Heräsikö kiinnostus löytöretkeen oman sukusi sotahistoriassa? Olemme koonneet avuksenne paketin, jonka löydät sivuiltamme täältä!



Teksti on alun perin julkaistu Kenttäpostia-lehden ensimmäisessä koskaan ilmestyneessä numerossa 1/2019. Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti toimitetaan kaikille jäsenille tai sen voi tilata vuosikertatilauksena (15€). Jäseneksi pääset liittymään tästä.  

Jaa kirjoitus: