Karjalan Valli- etsintäryhmän uusin löytö on JR 13:n suomenruotsalainen sotamies, jolla oli suuria suunnitelmia tulevaisuudelleen

14.8.2020 Karjalan Valli- etsintäryhmän uusin löytö on JR 13:n suomenruotsalainen sotamies, jolla oli suuria suunnitelmia tulevaisuudelleen

Rajan takaisilla Talvi- ja Jatkosodan taistelukentillä etsintöjä suorittavalla Karjalan Valli-ryhmä on jatkanut etsintöjään sinnikkäästi läpi kesän. Lauantaina 8.8. se tuotti parhaan mahdollisen tuloksen.

– Viime viikolla ehdimme suorittaa kaksi etsintämatkaa. Ensimmäisen, torstaina tekemämme matkan tavoitteena oli JR 11:n erään pataljoonan viivytyslinja Heinjoen maastolla. Saavuttuamme perille löysimmekin pian puolustuslinjan. Poteroissa tien varrella oli monta vuoden 1944 hylsyä, mutta ei mitään lisää, vaikka suomalaisten tiedetään joutuneen jättämään kentälle yli viisi omaa kaatunutta, yksi ryhmän jäsenistä, Vjatseslav ”Slava” Skokov, kertoo.

Kova olivat tappiot vihollisenkin puolella, venäläistappioiden Skokov kertoo taustatutkimuksensa perusteella olleen n. 30 kaatunutta. Huolimatta laajoista etsinnöistä, jäivät päivän löydöt keltavahveroihin ja herkkutatteihin, hän hymähtää.


Vainaja löydettiin matalasta kranaattikuopasta

Uusi yritys

– Lauantaina lähdimme uudelleen samalle maastolle kuin viikko aikaisemmin. Olimme tuolloin löytäneet Komsomolets-tykinvetäjän telaketjun jäänteitä, joten katsoimme parhaaksi tutkia tuota aluetta uudelleen.

Paikalta löytyi paljon Talvisodan aikaisia hylsyjä, joten ryhmä otaksui, että kyseessä oli maaliskuussa 1940 käyty tulitaistelu. Samalta alueelta löydettiin myös VPT-43 leimattuja patruunoita, minkä perusteella he pystyivät päättelemään, että suomalaiset olivat olleet liikkeellä samalla paikalla myös kesäkuussa 1944.

Ryhmän saavuttua perille, haravoi yksi ryhmän jäsenistä kranaattikuopan ympärillä olevaa maastoa, josta hän oli ne telaketjun jäänteet viikko aikaisemmin löytänyt.

– Pian ilmestyi yksi telakenkä lisää, sitten isohko, yhdeksän telakenkää käsittävä telaketjun pätkä. Löysimme myös venäläistä sotaromua vuodelta 1944, esimerkiksi konepistoolin lippaita, mutta ne olivat todella huonossa kunnossa, Skokov kertaa jännittäviä hetkiä.


Vasemmalla Komsomolets-tykinvetäjän telaketjun osia, oikealla tuomen juurakosta löytynyt kypärä

Sitten, 50 metrin päässä, ryhmän toisen jäsenen metallinpaljastin alkoi hälyttää.

– Hän luuli, että se on korsukaminan peltiputken lyhyt pätkä, mutta sitten hän alkoi epäillä, että kyseessä onkin kypärä. Syvyyttä ei ollut juuri lainkaan, eikä paikalla olleen tuomipensaan juurakko antanut mahdollisuutta saada kypärää esiin. Vihdoin hän kuitenkin onnistui ja tuli huuto ”löysin!”

Kyseessä todella oli kypärä, mutta tärkein löytö oli sen sisällä: pahasti silpoutunut pääkallo.

Tsekkivalmisteinen kypärä sai etsijät arvelemaan, että kyseessä on suomalaissotilas, sillä he tiesivät suomalaisten käyttäneen niitä Jatkosodan aikana.

– Luulemme, että vainaja sai täysosuman ja jäi pinnalle. Aloimme irrottamaan juurakkoa, mikä vaati paljon aikaa ja voimaa, koska juurakkoa oli paljon. Lisäksi meidät tuli tehdä se mahdollisimman varoen, jottemme vaurioittaisi mitään jäänteitä, Skokov selventää.

Huoli oli kuitenkin turha, sillä yllätyksekseen ryhmä sai huomata, ettei mitään jäänteitä ollutkaan.

– Saviperäisessä maassa luut säilyvät joskus huonosti, kokenut etsijä muistuttaa.

– Mutta me emme löytäneet mitään! Voiko olla, että jäljellä oli vain pääkallo? Vai löytyisikö loput ruumiista jostain kuupasta lähialueelta?


Tsekkiläisvalmisteinen kypärä antoi ryhmälle vihjeen vainajan kansallisuudesta

Täysosuma

Yksi etsijöistä lähti tekemään kaivauksia kaikista lähellä olevista painautumista, mutta sitten jäsenistä huomasi, että savi pensaan alla oikealla oli pehmeämpää ja tummempaa. Hän oivalsi sen olevan täytetty kranaattikuoppa ja alkoi kaivaa sitä käsin.

Noin 15 sentin syvyyteen päästyään vastaan tuli luunsirpale, sitten toinen. Ja sitten… suomalainen tuntolevy.

– Saviperäisessä maassa tavallisesti vain nahka säilyy hyvin. Siksi oli pelko, että tuntolevy, jos sellainen edes löytyisi, olisi huonossa kunnossa, mutta meillä oli onnea: tuntolevyn numerosarja on kokonaisuudessaan luettavissa ainakin levyn toisesta puolikkaasta, Skokov huokaisee tyytyväisenä.

Tuntolevyn löytyminen käytännössä varmistaa sen, että nyt löydetyt jäänteet pystytään luotettavasti tunnistamaan ja toimittamaan vuosikymmeniä kotiin paluuta odottanut suomalaissotilas takaisin omaisilleen.

Seuraavaksi Viipuriin toimitetut jäänteet luovutetaan rajantakaisia etsintöjä Suomessa koordinoivan Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen edustajille, jotka puolestaan tuovat ne Viipurissa aina syksyisin järjestettävän siunaushetken päätteeksi takaisin Suomeen, missä Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos THL tekee niille DNA-testauksen.

– Luut ovat osaksi huonossa kunnossa, mutta toivon, että THL:n asiantuntijat onnistuvat saamaan niistä riittävän näytteen. Sotilas sai täysosuman, minkä seurauksena monet luurangon osista puuttuvat. Sitäkin silmälläpitäen on ihme, että löysimme tuntolevyn täysin ehjänä.

Muu jäänteiden yhteydestä löytyvä, tarvittaessa henkilöllisyyden varmistamisessa apuna käytettävä tarpeisto oli niin ikään vähäistä.

– En tiedä, miksi emme löytäneet yhtään sinkkinappia, mutta löysimme suomalaisia muovinappeja, kynän, solkia sekä nahkafragmentteja. Yksikin esine voi kertoa paljon tapahtuneesta. Kuopan pohjalta löysimme muodottomaksi silpoutuneen sormuksen. Sisällä on hopealeimat sekä kaiverrus 44, johon sirpaleet ovat osuneet.


Kaatuneelle kuulunut sormus

Kuka hän oli?

Vielä tällä hetkellä on epävarmaa, pääseekö nyt löytynyt itsenäisyydenpuolustaja kauan odotetulle kotimatkalleen tänä syksynä, vai vasta ensi vuonna.

Vainajan yhteydestä löytynyttä irtaimistoa

– Rajat ovat koronavirustilanteen vuoksi kiinni tällä hetkellä kiinni molempiin suuntiin. Vuotuisen sankarivainajien hakumatkan yhteydessä lokakuun puolivälissä järjestettävä, yleisölle avoin sotahistoriamatka on kuitenkin tältä vuodelta jouduttu perumaan. Siitä, toteutuuko vainajien hakumatkakaan, tehdään päätös syyskuussa olevassa yhdistyksen hallituksen kokouksessa, yhdistyksen puheenjohtaja Pertti Suominen kertoo.

Tilannetta ja matkustusrajoitteita seurataan Veteraanitalolla jatkuvasti.

– Mikäli rajat avattaisiin esimerkiksi myöhemmin syksyllä tai ensi vuoden puolella, voi olla, että emme odota ensi vuoden syksyn hakumatkaan, vaan noudamme nyt tämän vuoden etsinnöissä löytyneet pojat kotiin jo ennen tuota.

Iso osa puolustuslinjasta on vielä tutkimatta ja etsintöjä jatketaan tulevana viikonloppuna, Skokov vahvistaa.

Tuntolevyn ja taustatutkimuksen ansiosta hänellä on jo vahva aavistus vainajan henkilöllisyydestä.

– Illalla kotiin päästyäni löysin tietokannasta tuntolevyn haltijan tiedot. Hänen äidinkielensä oli ruotsi, ja sotilasarvonsa sotamies. Hän palveli JR 13:n III Pataljoonassa ja katosi 25.6.1944.

Vaikka ryhmällä on löytöjä takanaan jo yli 100, on uusi sankarivainaja aina Skokovia koskettava tapahtuma.

– Sukututkimussivustolta löysin hänen kuvansakin: hän oli nuori ja hymyilevä ja hänellä oli suuria suunnitelmia tulevaisuuden varalle.


Tuntolevy oli yllättävän hyvin säilynyt ja autaa varmistamaan vainajan henkilölisyyden

Olemme kertoneet kyseisen ryhmän tekemistä löydöistä aiemminkin:

 


Kuvat ovat peräisin Karjalan Valli-ryhmän Facebook-sivulta, jonne he päivittävät etsintöjensä kulkua. Suosittelemme ehdottomasti ryhmän seuraajaksi liittymistä!

 

 

Jaa kirjoitus: