Miehikkälässä harvinaislaatuiset hautajaiset: Terenttilässä 1940 kaatunut Eino Saarainen siunataan viimeiseen lepoonsa 22.8.2020

21.8.2020 Miehikkälässä harvinaislaatuiset hautajaiset: Terenttilässä 1940 kaatunut Eino Saarainen siunataan viimeiseen lepoonsa 22.8.2020

Eino Saarainen 1916 – 1940

Miehikkälässä vietetään 22.8. 2020 koskettavia sankarihautajaisia, kun Talvisodassa Terenttilässä 28.2.1940 kaatuneen ja kentälle jääneen sotamies Eino Saaraisen pitkä kotimatka tulee vihdoin päätökseen ja hänet siunataan viimeiseen lepoonsa sen maan multiin, jonka puolesta hän kerran kaikkensa antoi.

Miehikkälän sankarihautausmaalla on 177 sankarihautaa, joista viisi on tähän mennessä ollut tyhjiä, niiden sankareiden ruumiiden jäätyä kentälle tai tuhouduttua.   Nyt yksi heistä on viimeinenkin saatu kotiin.

Aikanaan Saarainen siunattiin hautaan numero 41 ”kentälle jääneenä tai poissaolevana”.

Siunauksen suorittaa Miehikkälän kappeliseurakunnan kappalainen Matti Astola. Puolustusvoimien edustajana toimii everstiluutnantti Jukka Saarela Maasotakoulusta. Sotilasmusiikista sankarihautajaisissa vastaa Rakuunasoittokunnan seitsikko. Seppeleensä käy laskemassa myös paikallinen sotaveteraaniyhdistys, joka kuvailee suomalaisten yhä jatkuvaa työtä kentällä kerran annetun veljeä ei jätetä- lupauksen lunastamiseksi liikuttavaksi.


Miehikkälän sankarihausmaalla lepää nyt 177 kaikkensa antanutta (kuva: Torbjörn Fagerholm)

– Venäläinen etsintäryhmä ”Nevan operatiivisen ryhmä” luovutti Saaraisen jäänteet Sotavainajien muiston vaalimisyhdistykselle 2016. Löydöt oli tehty jo 2013 Terenttilän tukikohdasta 5, mutta tuntolevylle, jonka omistajaksi myöhemmin osoittautui Saarainen, ei Kansallisarkiston tiedostoista heti löytynyt omistajaa. Eräiden asianharrastajien avulla tieto lopulta löytyi, kiittelee rajan takana tehtäviä etsintöjä Suomessa koordinoivan yhdistyksen puheenjohtaja Pertti Suominen.

Virheellisestä merkinnästä johtuen Saarainen on arkistoissa yhä merkitty JR 61:n muonavahvuuteen.


Saarainen löydettiin Terenttilästä 2016, tukikohta 5 läheisyydestä (kuva: etsijäryhmä)

Viiveen takia tunnistamistoimiin päästiin vasta 2019 aikana ja dna- tunnistuksen todistus saatiin tämän vuoden toukokuussa.

350-päiväisen varusmiespalveluksensa aikana sotamies Saarainen sai keittäjän erikoiskoulutuksen, mutta ansioitui etenkin kivääriammunnassa. Reserviin hän pääsi täysin palvelleena huhtikuussa 1939. Kertausharjoitusvuosiksi hänelle oli sotilaspiiristä suunniteltu vuosia 1941 sekä 1947, mutta ei mennyt kuin puoltakaan vuotta, ennen kuin isänmaa kutsui hänet taas palvelukseen.

Tällä kertaa ei tosin harjoiteltaisi. Nyt oli tosi kyseessä.


Ensialkuun ei tuntolevyn tiedoille löytynyt Kansallisarkistosta vastinetta (kuva: etsijäryhmä)

23-vuotias Saarainen toimi siviilissä maanviljelijänä. Kiväärimiehen joukko-osastoksi määräytyi Jalkaväkirykmentti 63:n III Pataljoona. Taipaleen lohkolla Terenttilässä taistelleen rykmentin päiväkirjat kertovat helmikuun 28. päivän alkaneen ”vihollisen ankaralla tykistötulella, joka kesti koko päivän ajoittain huumaavana.”

Asemat, jotka miehet olivat vastuulleen kolme kuukautta aiemmin saaneet, saatiin kuitenkin pidettyä.


Saaraisen rykmentin sotapäiväkirja 28.2.1940

Kolme vuorokautta kestäneen taistelun aikana Saaraisen komppania menetti kaatuneina 21 miestään. Lisäksi 11 kerrotaan joutuneen kadoksiin, mutta olosuhteiden ollessa mitä olivat, todetaan sotapäiväkirjassa, että ”heitä voidaan pitää varmoina kaatuneina.”

Kentälle ei kaatuneita enää päästä etsimään tai noutamaan, joten Einon vanhemmat, Vappu ja Vihtori, eivät saaneet poikaansa kotiin edes arkussa.


Saaraisen hauta sijaitsee toiseksi takimmaisessa rivissä (kuva: Kauko Tykkyläinen)

Omaa perhettä naimaton nuorukainen ei saanut mahdollisuutta koskaan perustaa. Tänään, 80 vuotta siitä, kun sotamies Saarainen kaatui ja katosi, ovat sankaria viimeiselle matkalleen saattamassa hänen sisarustensa jälkeläiset. Vanhemmat eivät Einon kotiinpaluuta päässeet näkemään ja myös hänen sisaruksensa ehtivät menehtyä ennen kuin tuo vuosikymmeniä odotettu puhelu tuli. Hänen, niin kuin kymmenien tuhansien hänen kaltaistensa, muisto ja perintö kuitenkin elävät.

Meissä jokaisessa.

Kiitos sotamies Saarainen.



Miksi yhä jatkuvat etsinnät ovat niin tärkeitä? Siitä löydät pohdintaa blogissamme täällä.

Jaa kirjoitus: