Kentälle jääneitä sotavainajia etsivän Karjalan Vallin uusimmat löydöt: tuntematon suomalaissotilas sekä Jääkäripataljoona 4:n 29.6.1944 kadonnut korpraali

13.11.2020 Kentälle jääneitä sotavainajia etsivän Karjalan Vallin uusimmat löydöt: tuntematon suomalaissotilas sekä Jääkäripataljoona 4:n 29.6.1944 kadonnut korpraali

Karjalan kannaksen taistelupaikoille jääneitä sotavainajia etsivä Karjalan Valli-ryhmä jatkaa etsintöjään talven lähestyessäkin, viimeisimpänä Portinhoikan maastossa. Viimeisten neljän vuoden aikana ryhmäläiset ovat löytäneet alueelta usean kentälle jääneen neuvostosotilaan jäänteet ja vuonna 2018 myös yhden suomalaisen, minkä perusteella ryhmä ajatteli, että heitä voisi löytyä lisääkin.

Uuttera työ on tuottanut tulosta: lokakuun lopulla he löysivät maastosta vainajan, jonka pystyivät taustatutkimuksen ja jäänteiden yhteydestä löytyneen esineistön perusteella päättelemään suomalaiseksi.

Yksi asia jäi kuitenkin harmittamaan.

– Valitettavasti vainajalla ei ollut mukanaan tuntolevyä, yksi ryhmän jäsenistä, Vjatseslav ”Slava” Skokov, suree.


Lokakuun lopussa tehdyllä etsintäretkellä löytynyt suomalainen M/40 Wärtsilä-mallinen kypärä

Uusi löytö

Ilman tuntolevyä löydetyiltä vainajilta ei tavallisesti oteta DNA-näytettä, koska on mahdotonta tietää, mihin sitä verrata, hän selittää.

– Portinhoikan maastolla taisteli monta suomalaista yksikköä ja kentälle jäi monta kaatunutta. Senkin takia mahdollisen vertailun menetelmä on liian laaja. Luut ovat onneksi hyvässä kunnossa, ja oikeuslääkäri voi saada niistä lisää tietoa. Esimerkiksi minusta sotilas ei ollut pitkä, luultavasti vain noin 160 cm. Se sulkee pois osan mahdollisista nimistä, mutta siltikin hänen tunnistamisensa näytti toivottomalta.

Ryhmää ja Kannaksella taistelleita suomalaisjoukkoja yhdistää kuitenkin yksi asia: periksiantamattomuus.

– Toivoimme, että se voisi olla metsässä jossakin lähellä. 4.11. osallistuimme

Portinhoikan tienristeyksellä sijaitsevaan veljeshautaan laskettujen, Talin ja Ihantalan välisestä maastosta löydettyjen puna-armeijalaisten hautajaisiin, minkä jälkeen lähdimme paikalle, josta tuntematon suomalaissotilas oli löydetty.

Tarkoitus oli jatkaa etsintä tuntolevyn löytämiseksi, sillä ryhmä arveli venäläissotilaan ottaneen sen suomalaisen kaulasta ja viskanneen menemään.

Etsinnät eivät kuitenkaan kantaneet hedelmää.

– Kaivoimme esiin vain hylsyjä ja sirpaleita, mutta ei tuntolevyä. Kuinka kauaksi puna-armeijalainen olisi sen voinut heittää? Vaiko eikö suomalaissotilaalla ollut sitä mukanaan lainkaan? Skokov kertoo heidän pohtineen.


Etsintämaastoa

– Haravoimme pintaa jo 30 metrin päästä vainajan löytöpaikalta, mutta taas vastaan tuli vain monta venäläistä hylsyä. Ison kiven vierestä matalasta painaumasta kaveri sai metallinpaljastimella epäselvän signaalin kuin sirpaleelta. Tavallisesti emme kaiva esille sirpaleita – niitä kun on metsässä miljoonia.

Tämä painauma näytti kuitenkin oudolta.

– Kaveri yritti kaivaa ja heti ihan sammaleen alta ilmestyi ihmisen reisiluu! Nostimme huolellisesti sammalta painaumasta, mutta reisiluun vieressä ei ollut muita luita. Sammaleen alla oli tiivis kivinen ehjä maa. Otimme pois sammaleen noin maata noin neliömetrin alueelta ja löysimme 3-5 kranaattisirpaletta, 1 venäläisen hylsyn, pienehkön palan ihmisen sääriluuta ja palaneen luun fragmentteja.

Etsijät päättivät laajentaa kaivausaluetta entisestään, minkä jälkeen he löysivät jo kylkiluun sekä osia pääkallosta. Lähistöltä löytyneet kaksi konepistoolihylsyä ja kiväärihylsy olivat molemmat venäläisvalmisteisia, mutta pelkästään niiden perusteella ei vielä voi alkaa spekuloimaan vainajan alkuperällä, Skokov muistuttaa.

Tähän aikaan vuodesta sää asettaa etsinnöille jo omat haasteensa ja alkoi tulla pimeä.

– Päätimme lähteä kotiin ja palata löytöpaikalle uudelleen lähipäivinä. Mutta ennen lähtöä teimme tärkeän löydön: kylkiluun vierestä paljastui suomalainen sinkkinappi.

Voisiko tämäkin vainaja olla suomalainen?


Nyt löydetyn vainajan yhteydestä löydettyä irtaimistoa

Kiitos keräykseen osallistuneille

Etsintöjä päästiin jatkamaan 8.11.

– Huomasimme, että isohkon mustikkavarvun alla oli enemmänkin kylkiluita. Otimme varvun pois, ja sen juurten alta alkoi ilmestyä lisää luita, nappeja… ja tuntolevy.

Sinkkisen tuntolevyn numero oli säilynyt erinomaisesti.

Vaikka tuntolevyn löytäminen onkin aina etsintäretkien kohokohtia, päättivät ryhmäläiset vielä jatkaa työtä.


Uusimman löydön yhteydestä löytynyt tuntolevy

– Koska vainaja oli jäänyt ihan maanpintaan, keräsimme luita isolta alueella, pinta-alaltaan melkein 20 neliömetriä. Melkein koko luuranko oli nyt tallessa, vaikka osa luista olikin palanut ja huonossa kunnossa.  Vainajan irtaimisto oli vähäinen: vain muutamia nappeja, solkia ja pari patruunaa, minkä vuoksi etsijät olivat entistäkin helpottuneempia tuntolevyn löytymisestä.

Vielä kerran he saivat metallinpaljastimeensa korkean, alumiinista kertovan signaalin ja ehtivät jo toivoa sen olevan toinen tuntolevy.

– Se oli kuitenkin pieni puhdetyö: sydän. Keneltähän se jäi taistelukentälle…?


Etsintäalueelta löytynyt puhdetyösydän – keneltähän se jäi saamatta?

Myöhemmin Skokov jatkoi tutkimuksiaan tyhmän tietokannassa, mistä sai selville tuntolevyn haltijan tiedot.

– Keski-ikäinen korpraali, joka Jatkosodan alkuvaiheissa osallistui Petroskoin ja Karhumäen valtaamiseen. Hänen yksikkönsä oli Jääkäripataljoona 4 ja hän katosi 29. kesäkuuta 1944. Vuonna 1942 hänet oli jo vapautettu toistaiseksi, mutta suurhyökkäyksen alkaessa hänetkin kutsuttiin takaisin palvelukseen.

Ja sille tielle hän jäi, kaatuen vain kaksi viikkoa myöhemmin.

– Kunhan raja taas avataan, pääsemme luovuttamaan hänetkin Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen edustajille.

Skokov haluaa myös esittää kiitoksensa ryhmän puolesta kaikille pienkeräykseen osallistuneille.

– Keräys on sujunut hyvin. Tähän mennessä saatu summa riittää erikoismetallinpaljastimeen, tavalliseen metallinpaljastimeen, pieneen kaluston uudistamiseen sekä auton korjaukseen, jonka viat toisinaan häiritsevät etsintäsuunnitelmaa, hän hymähtää.

– Toivon että nämä mahdollistavat hyvien löytöjen saamisen seuraavana vuonna.

Jos joku vielä muuten haluaa tukea ryhmän tekemää arvokasta työtä, on siihen aikaa vielä viikko. Ohjeet löydät artikkelin lopusta.


Juttuja ryhmän aikaisemmista löydöistä löydät sivuiltamme täältä:


Kuvat ovat peräisin Karjalan Valli-ryhmän Facebook-sivulta, jonne he päivittävät etsintöjensä kulkua. Suosittelemme ehdottomasti ryhmän seuraajaksi liittymistä!


Haluatko sinä tukea rajantakaisille taistelukentille jääneiden suomalaisten sotavainajien löytämiseksi ja kotiin tuomiseksi tehtävää arvokasta työtä?

PIENKERÄYS RA/2020/980 21.8.2020 — 20.11.2020

Viime sotiemme aikana kentälle jäi yli 10 000 suomalaista sotilasta.
Heistä noin 1400 on pystytty palauttamaan ja 393 luotettavasti tunnistamaan.
On arvioitu että etsintöjä on mahdollista jatkaa vielä kymmenkunta vuotta.
Pienkeräys järjestetään sotavainaetsintöjen tukemiseen (laitehankintoihin ja etsintäkuluihin) Karjalankannaksella.

Saaja: PIENKERÄYS RA2020980

Tilinumero: FI71 5172 0220 2655 90

Pienkeräyksen järjestäjät:
Jyrki Venemies, 0400 421 443
Jarkko Väänänen, 040 5436 064
Kalevi Kannus, 0400 666 123

Toissijainen käyttötarkoitus: Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry:lle, kohdennettuihin avustuksiin.

Jaa kirjoitus: