Suomen suurimpaan murhatutkimukseen johtanut kuolema Lauttasaaressa 1944 on edelleen selvittämättä – kuka tappoi kapteeni Ivan Belovin?

16.11.2020 Suomen suurimpaan murhatutkimukseen johtanut kuolema Lauttasaaressa 1944 on edelleen selvittämättä – kuka tappoi kapteeni Ivan Belovin?

Syksyllä 1944 Helsingissä tapahtunut venäläiskapteenin murha käynnisti maamme historian suurimman murhatutkimuksen. Rikos on kuitenkin yhä selvittämättä. Oliko kyseessä sotilaiden välienselvittely… vai osa juonta, jolla Suomesta oltiin tekemässä kommunistista?

Perjantai-yönä 3.11.1944 venäläinen kolonna on matkalla Porkkalan parenteesialueelle halki Lauttasaaren. Kello 1.58 Lauttasaarentiellä kajahtaa neljä laukausta.

Talouskapteeni Ivan Mihailovits  Belov rojahtaa kuolleena heinäpaaleja kuljettavan hevosvankkurin päältä sysipimeän tien kylmään kamaraanPaikka on noin 15 metriä Pohjoisniementien (nyk. Gyldénintie) risteyksestä länteen.  


Vanha katukuva, nuolet osoittavat paikkoja, josta hylsyt löydettiin


Historian suurin murhatutkimus 

Laukausten myötä alkoi Suomen poliisivoimien mittavin yksittäiseen murhaan kohdistunut tutkimus.  Kahden kuukauden aikana Helsingin rikospoliisiosaston, valtiollisen poliisin ja päämajan komisariot ja konstaapelit tekivät yli 2 200 kuulustelua, joista laadittiin yli 800 pöytäkirjaa. Useat helsinkiläiset ja tiettävästi kaikki lauttasaarelaiset suojeluskuntalaiset tai ”isänmaallisiksi” tiedetyt kuulusteltiin. 

Murhatutkimukseen määrättiin yli 70 tutkijaa, jotka joutuivat siirtämään syrjään kaikki muut keskeneräiset, vakaviakin henkirikoksia koskevat tutkimuksensa. Henkilölle, jonka antamat tiedot ratkaisevasti vaikuttaisivat rikoksen selvittämiseen, luvattiin maksaa nykyrahassa 53 000 euron suuruinen palkkio. Neuvostoliiton johtama valvontakomissio kielsi julkisesti kertomasta palkkiosta. Summaa korotettiin kuitenkin jopa 87 000 euroon.  


Valpon arkistosta peräisin oleva asiakirja kertoo polisiin luvanneen huomattavan palkkion jutun ratkaisuun johtavasta vihjeestä (kuva: Kansallisarkisto)

Heinäkuorman päällä 

Venäläisen merijalkadivisoonan erikoisyksikkö, 3. erillinen tiedustelukomppania, oli saapunut Jätkäsaareen Maja-rahtilaivalla 1. marraskuuta. Komppania purettiin laivasta seuraavana päivänä. 

Keskiyöllä 3. marraskuuta yhdeksän upseeria, 105 miestä, 45 hevosta, 25 hevoskärryä sekä useita kuorma-autoja käsittäneen komppanian ensimmäinen osasto järjestäytyi Jätkäsaaren satamalaiturilla marssimuotoon.  

Suomalaisille viranomaisille ei marssista ilmoitettu. Kärkeen asettautui divisioonan tiedustelupäällikkö majuri Nikolai Feodorovits BelousovKolonnan viimeisessä hevosrattaassa heinäkuorman päällä matkasi myös meriupseeri, talouskapteeni Ivan Belov – ilman seuraa.  

Kolonna eteni verkkaan läpi Salmisaaren, yli Lauttasaaren sillan, ylös Lindbergin mäkeä, ohi Steniuksen puutarhan, kunnes Gyldénintien (silloin Pohjoisniementie) ja Lauttasaarentien risteyksestä länteen kajahti neljä laukausta.  


Murhapaikka nykyään (kuva: Antti Matilainen)

Ampujaa ei nähty 

Säkkipimeällä kärryiltä kuolleena pudonneen Ivan Belovin ympärille ryntäsivät tiedustelukomppanian sotilaat. Kukaan, hevoskuskikaan, ei ollut nähnyt ampujaa, jonka väitettiin paenneen Lahnalahden kaislikon kautta kohti Kotkavuorta. Pian paikalle saapuivat suomalaiset viranomaiset.  

Belov vietiin Lauttasaarentien mäellä sijainneen venäläisen emigrantin omistaman Vulcanin rengas- ja kumikorjaamon konttoriin. Ruumista näytettiin useille paikalle kutsutuille Helsingin rikospoliisiosaston komisarioille ja etsiville. Ampumapaikkatutkimuksessa tieltä löydettiin neljä pistoolin hylsyjä.  

Kello 5.50  Vulcaniin saapui hotelli Tornista kutsuttu valvontakomission lääkäri, lääkintämajuri Ivan Sergevits Koptevjoka teki ruumiin ulkopuolisen tutkimuksenBelovilla oli neljä luodinreikää vartalossaan. Laukaukset oli ammuttu hyvin läheltä.  

Yli tuntia myöhemmin tarkastuksen teki rikospoliisin paikalle kutsuma suomalainen lääkintämajuri Bertel Miesmäki. Hän ei kuitenkaan saanut lupaa vainajan peräsuolitutkimukseen, josta olisi voinut päätellä kuolinhetken. Miesmäen tarkastuksen jälkeen kapteeni Belovin ruumis nostettiin heinäkuorman päälle ja kolonnan marssi jatkui kohti Porkkalaa.  

Suomalaiset lehdet pysyivät Belovin tapauksesta vaiti. Välikohtauksesta kertoi ensimmäisenä vasta 8. marraskuuta ruotsalainen sanomalehti Stockholms Tidningen   


Murhan tutkimus aloitettiin Lauttasaaressa sijainneen Lauttasaarentien mäellä sijainneen, venäläisemigrantin omistamalla Vulcan- rengas- ja kumikorjaamolla

Hallitus vaihtui pian 

Nyt tiedetään, että ampumatapauksen jälkeen kokoomuslaisen pääministeri Urho Castrenin hallitus vaihtui Neuvostoliitolle mieluisampaan Paasikiven hallitukseen. Mukaan tulivat kommunistit ja Maalaisliiton Urho Kekkonen. Uusi hallitus aloitti työnsä vain kaksi viikkoa Belovin murhan jälkeen 17. marraskuuta.

Tien hallituksen vaihtumiselle olivat tasoittaneet sosialidemokraattien ministerit Eero A.  Wuori ja K. A. Fagerholm eroamalla Castrenin hallituksesta jo 7 marraskuuta. Valtiollinen poliisi puolestaan sai tammikuussa 1945 uuden, kommunistien miehittämän johdon.  

Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Jari Leskinen sekä sotahistorioitsija Pekka Silvast kertovat Belovin murhasta kirjassaan ”Suljettu Aika, Porkkala Neuvostoliiton sotilaallisena tukikohtana vuosina 1944 – 1956.  


Valpon arkistoista peräisin oleva, neuvostoliittolaisten piirtämä kuva ruumiintarkastuksesta, jossa suomalaiset eivät saaneet olla läsnä. Luodinreiät merkitty punaisella (kuva: Kansallisarkisto)

Totuus selvittämättä 

Silvastin ja Leskisen mukaan laukaukset Lauttasaaressa oli osa tapahtumaketjua, jonka tarkoitus oli muuttaa Suomi kommunistiseksi valtioksi, joko valloittaen Helsinki aseellisesti tai muuttamalla maan yhteiskuntamuoto hitaasti sisältä käsin.  

Tapa ja tyyli oli tuttu talvisodan sytykkeestä Mainilan provokaatiolaukauksistaLauttasaaren laukausten suunnittelija oli todennäköisesti sama mies kuin Mainilan laukauksissa: kenraalieversti Andrei Zdanov, jonka allekirjoittama nootti olikin jo muutaman tunnin kuluttua laukauksista Suomen hallituksen pöydällä.   

Oliko kyseessä neuvostoliittolaisen komppanian sisäinen välienselvittely, jota poliittisesti hyödynnettiin, vai tarkoin ennalta suunniteltu tapahtuma, jolla pyrittiin vauhdittamaan suomalaisen vauhdittamaan  yhteiskuntajärjestelmän muuttumistaOliko Belov tosiasiassa ammuttu jo paljon ennen kuin kolonna kulki Lauttasaarentietä, ja laukaukset Lauttasaarentiellä olivat vain osa neuvostonäytelmän lavastustaKuka murhasi Ivan Belovin 

Tapaus on edelleen selvittämättä. Ja totuus kertomatta. 


Valpon arkistoista peräisin olevia pohdintoja murhan mahdollisista motiiveista (kuva; Kansallisarkisto)



Antti Matilaisen alunperin Lauttasaari-lehdessä 31.10.2019 julkaistu teksti on ilmestynyt Kenttäpostia-lehden numerossa 3&4/2020. Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti toimitetaan kaikille jäsenille tai sen voi tilata vuosikertatilauksena (15€). Jäseneksi pääset liittymään tästä

 

 

Jaa kirjoitus: