“Sana pelko ei häneen mahtunut” – 1.1.1940 kaatunut Arvo Naakka oli Harjavallan ensimmäinen Talvisodan sankarivainaja 

21.12.2020 “Sana pelko ei häneen mahtunut” – 1.1.1940 kaatunut Arvo Naakka oli Harjavallan ensimmäinen Talvisodan sankarivainaja 

19-vuotiaan Arvon ylioppilaskuva

Arvo oli aikanaan harvinaisuus paikkakunnalla, sillä hän oli sekä ylioppilas että reserviupseeri. Päästyään Porin Lyseosta 1933 hän aloitti samana syksynä opinnot Maa- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa Helsingissä. Urheilumiehenä hän siirtyi kuitenkin vuoden kuluttua Helsingin Voimistelulaitokselle. Voimistelunopettajaksi hän valmistui 1937. 

Edellisenä vuonna hän oli käynyt katsomassa Berliinin olympialaisia, mistä muistona on yhä hänen olympiapassinsa ja kotiin lähettämänsä kortti Osterseebadin merikylpylästä Itämeren rannalta Rauschenista 

Asepalveluksensa Arvo suoritti 1937–38 Jääkäripataljoona 1:ssä Terijoella ja sai RUK:n kurssilta nr38 arvosanan kiittäen hyväksytty. Fyysinen kunto ja huolellisuus oli arvosteltu erittäin hyväksi – kivääriammunta kerrotaan olleen valioluokkaa. 

Syksyllä 1939 elämä oli 26-vuotiaalla nuorukaisella muutenkin hyvällä mallilla: työpaikka löytyi Turun Klassisesta Lyseosta ja kotipaikkakunnalla odotti kihlattu. Sitten kaikki muuttui. 


Arvon olympiapassi Berliiniin

Talvisota alkaa  

Liikekannallepano ja Ylimääräiset harjoitukset koittivat 6.-9. lokakuuta. Kenttätäydennysprikaatin IX pataljoona muodostettiin Kauvatsan, Kiikan, Kiikoisten ja Lavian miehistä. Pataljoonan miehistö koottiin Kiikan asemalla junaan ja kuljetettiin Poriin, missä se sai esimiehensä ja muut täydennykset. Arvosta tuli 2. komppanian joukkueenjohtaja. 

Pataljoona viipyi Porissa lokakuusta joulukuuhun. Näin miehet ehtivät tutustua toisiinsa hyvinKeskittämismääräyksen Lappiin, aluksi Salla suunnalle Joutsijärven rintamalle, pataljoona sai 11. joulukuuta. 

Toisen komppanian päällikkö Pentti Leväs sairastui heti rintamalle tulon jälkeen ja Arvo nimitettiin uudeksi komppanianpäälliköksi. Koko loppuvuoden pataljoona kävi Joutsijärvellä kiivaita torjunta- ja vastaiskutaisteluja. 

Kotona odotettiin tietoja kovasti, mutta kirjeiden lähettäminen oli sotatoimien alussa vaikeaa. Arvoltakin tuli taisteluiden kiireessä vain pienelle pahvin palalle kyhätty viesti ryskeestä ja paukkeesta”. Siinäkin oli sotasensuurin leima. Joulukuun loppupuolella hän pystyi jo lähettämään muutaman kirjeenkin. 

Vähän etelämpänä siitä, missä Arvon joukko taisteli, sijaitsi Suomussalmi ja Kiantajärvi, missä käydyssä Suomussalmen taistelussa saavutetut voitot puna-armeijan murskaavaa ylivoimaa vastaan valoivat uskoa suomalaisten mahdollisuuksiin koko kansassa.   


Reservin vänrikki Naakan elämä päättyi Joutsijärvellä Sallan rintamalla (kuva: SA-kuva)

Uuteen vuoteen ja toivoon 

Arvon 1938 tapaturmaisesti kuolleen veljen leski Aili Naakka kirjoitti joulukuun lopulla Arvolle: ”Välillä mieli tuntuu apealta ja välillä ollaan omista pojista oikein ylpeiltä. Ylpeitä ollaan nytkin, kun kuultiin uutisia Kiantajärven suunnalta.” 

Arvo kotiin kirjoittamat kirjeet on päivätty 22.12. ”Suomen korvessa”, 28.12. ”joululomalla teltassa ja 31.12. poron taljan sisässä 

”Ensimmäinen kahakka oli keskellä pimeää Pohjolan yötä ja tuntui aluksi oudolta, mutta sotaan alkaa vähitellen tottua”, kotiväki sai kuulla. 

Pakkaset olivat olleet kiusana ja saunaankin päästiin vasta joulun jälkeen, jolloin tuli lepovuoro. Jouluruoka, perunasoppa, syötiin navetassa.  

Vihollinen muisti joulupäivänä komppanian aluetta 700 kranaatilla saamatta mitään vahinkoa aikaan”, Arvo kertoi. 

Hänen viimeinen kirjeensä kotiin on uudenvuodenaatolta.  

”Täällä ei tarvitse ampua raketteja, vihollinen pitää kyllä niistä huolen. Paikallisten kellareihin kiireessä jääneet elintarpeet ovat antaneet meille mieluista täydennystä ruokailuun. Eilen oli ruokalistalla perunamuusia, pannukakkoa ja muurainhilloa vaikka kyllä kenttäkeittiölläkin ruokaa on. 

Vuosi 1939 päättyi pataljoonan sotapäiväkirjan merkinnöissä varsin toiveikkaissa merkeissä. 

”Nyt alkaa tilanne jo näyttää valoisammalta. Vaikka uusi vuosi alkaakin sodan merkeissä niin toivomme ja uskomme, että loppu on sitä onnellisempi.”  


Arvon pataljoonan mietteitä vuoden viimeiseltä päivältä

Kohtalokas kranaatti 

Uusi vuosikymmen valkeni maassa vallitsevan korkeapaineen seurauksena kirkkaana, mutta kylmänä. Pakkasta on liki 30 astetta. 

Komppanian komentopaikka oli Kivilahden talon navetassa. Kello 14.30 siihen osui vihollisen tykistön kranaatti. Viisi miestä kuoli ja kuusi haavoittui. Yksi kaatuneista oli Arvo.  Sotapäiväkirja kertoo”Meiltä kaatui mm. 2. komppanian päällikkö Arvo Naakka. Hänessä menetti komppania ja koko pataljoona yhden parhaista miehistään. Hän hoiti poikansa hyvin ja kaikki hänen toimintansa oli rauhallista ja harkittua. Sana pelko ei mahtunut hänen muuten laajaan sanavarastoonsa, vaan oli hänelle tuiki outo.” 

Kotiin tieto Arvon kaatumisesta tuli vasta yhdeksän päivää myöhemmin. Myös uutiset hänen ylentämisestään luutnantiksi saavuttivat omaiset vasta kuolinilmoituksen julkaisun jälkeen. Harjavallan ensimmäiset sankarihautajaiset pidettiin 25.1.1940 


Ote pataljoonan sotapäiväkirjasta 1.1.1940

Urheilutoveri muistaa edelleen 

Arvolle haudan jäiseen hiekkaan kaivoivat nuoret pojat: 17-vuotias Pentti Tähtinen ja 15-vuotias Yrjö Rimpinen. Molemmat nuorukaisista olivat töissä Kangasniemen talossa, jonka tytär joutui nyt sulhasensa myötä hautaamaan haaveen yhteisestä elämästä, joka oli ohi, ennen kuin ehti alkaakaan. 

Heistä Rimpinen on vielä elossa ja edelleen sotaveteraanitoiminnassa aktiivisesti mukana. Tehtävä oli raskas etenkin hänelle, sillä hän pelasi myös aikanaan pesäpalloa Harjavallan Jymyn joukkueessa Arvon kanssa. 

Rimpinen sai 1942 kutsunsa taistoon isänmaan puolesta. Hänen kohdallaan tie vei vielä Lapin sotaankin. 

Sankarihautoja ei saa unohtaa – niistä on pidettävä hyvää huolta ja niiden merkitys on kerrottava myös tuleville sukupolville, hän sanoo nyt.  

Sota on mielettömyyttä ja sitä on vältettävä kaikin mahdollisin keinoin. Ei kuitenkaan itsenäisyyttämme vaarantaen. 


Harjavallan hautausmaalla lepää 76 sankarivainajaa (kuva: Wikipedia)


Teksti on alun perin julkaistu Kenttäpostia-lehden Kotirintama- teemaisessa numerossa 5&6/2020. Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti toimitetaan kaikille jäsenille tai sen voi tilata vuosikertatilauksena (15€). Jäseneksi pääset liittymään tästä.  

Jaa kirjoitus: