Vuosi: 2016

17.6.2016 Erkki Heikkinen: Mitä vaari teki sodassa?

Mitä vaari teki sodassa?

Talvi-, jatko- ja lapinsotaan osallistui noin 650.000 miestä ja yli 100.000 naista. Sotaveteraaneja on joukossamme vielä yli 20.000. Heidän keski-ikänsä on yli 91 vuotta. Tämä tosiasia muuttaa veteraanitoiminnan muotoja tulevina vuosina.

Veteraanien tuki- ja hoivatyön tavoite on turvata veteraanien mahdollisuus asua omassa kodissa. Se on yhteiskunnan selkeä tavoite ja veteraanien toive. Kotona asuminen edellyttää riittävää toimintakykyä, toimeentuloa ja tukiverkkoa.

Pääministeri Juha Sipilä ilmoitti 27.4. Oulussa Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlassa, että valtio varautuu kohdistamaan sotaveteraanien kotiin vietävien kunnallisten avopalvelujen kustannuksiin tuntuvan lisäpanoksen ensi vuoden alusta lukien.

Sotaveteraanit päättivät vuosikymmen sitten, että hoivatyön jälkeen toiminta suunnataan perinnetyöhön. Perinnetyö on keskeinen työsarka myös kannattajajäsenillemme. Siirtymäkauden valmistelu on jo käynnissä.

Sotavuosien perinnetyö on merkittävä osa suomalaisten maanpuolustustahtoa. Kansalaistemme ja varsinkin nuoremman väen on tärkeä tietää, millaisin uhrauksin Suomen itsenäisyys ja hyvinvointi on saavutettu.

Veteraanisukupolven väistymisen myötä katkeaa monella perheellä ja suvulla henkilökohtainen side sotaan ja sodanajan kokemuksiin.

Järjestimme perheen kesken muistotilaisuuden edesmenneen sotaveteraani-isäni syntymän 100-vuotispäivän kunniaksi. Kysyin lapsilta ja lastenlapsilta, mitä he haluavat kuulla vaarista. ”Mitä vaari teki sodassa”, oli vastaus. Kerroin isäni sotavuodet hänen sotilaspassinsa ja Itä-Karjalan kartan äärellä. Hankimme Kansallisarkistosta hänen palveluasiakirjansa sotavuosilta. Lähes neljän vuoden ajalta.

Isänmaanrakkauden ja maanpuolustustahdon ylläpito ei ole yksin veteraani- ja reserviläisjärjestöjen asia. Se on meidän kaikkien suomalaisten ja koko yhteiskunnan asia. Tammenlehvän Perinneliiton kautta perinnetyöhön on liittynyt kaksikymmentä maanpuolustus-, veteraani- ja kansalaisjärjestöä. Jäsenmäärältään suurimpana veteraanijärjestönä Sotaveteraaniliitolla on johtava rooli veteraaniperinteen vaalimisessa.

Veteraanijärjestöjen hallinto siirtyy meille sotaveteraanien tytöille ja pojille, lastenlapsille ja lastenlastenlapsille.

Auttavia käsiä ja veteraanien ystäviä tarvitaan lisää. Tuki- ja hoivatyö jatkuu pitkälle 2020-luvulle.

Rintamalla veljeä ei jätetty. Ei jätetä nytkään. Sotaveteraanien, miesten ja naisten, elämänehtoon asiallinen hoitaminen on kunnia-asiamme.

Erkki HeikkinenErkki Heikkinen
Kirjoittaja on Suomen Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja.

Jaa kirjoitus:

6.6.2016 Finn-Göran Wennström: Poimintoja matkan varrelta

Vuoden 2008 liittokokous merkitsi uuden vaiheen alkamista Sotaveteraaniliiton historiassa. Liiton hallituksen puheenjohtajaksi valittiin nuoremman sukupolven edustaja liiton puheenjohtajuuden pysyessä edelleen sotaveteraanin käsissä. Samassa yhteydessä hallituksen kokoonpanoa supistettiin ja tehtiin periaatepäätös siitä, että hallituksen jäsenten valinnassa painotetaan asiantuntemusta ja jäsenet valitaan pääosin kahden vuoden jaksoiksi. Tämä menettely on tuonut liiton hallitukseen uusia kykyjä valtuuston keskittyessä kentän näkökulmien esiintuomiseen.

Järjestely ei saanut kaikkialla kannatusta ja aiheutti ajoittain närää. Valtuuston ja hallituksen työnjako selkiintyi vuosien 2008–2012 aikana, mutta kädenvääntöä on käyty hallituksen henkilövalinnoista. Ne kuitenkin on aina tehty liiton kokonaistarpeita ajatellen. Naisnäkökulman saamiseksi mukaan on nykyisessä hallituksessa kaksi naisjäsentä. Hallituksen asemaan eivät vuoden 2012 liittokokouksen päätökset tuoneet muutosta, vaikka niiden perusteella liiton puheenjohtaja on myös hallituksen puheenjohtaja.

Joensuun liittokokousta edeltävässä tulevaisuusfoorumissa tai ehkä paremminkin seminaarissa käsitellään liiton toiminnan kehittämistä edessä oleville toimintavuosille piirien laatimien raporttien perusteella. Kahdeksan vuoden aikana on edistytty monessa piirissä hyvin, mutta monessa on edelleen paljon tehtävää. Järjestökentän muotoutuminen on hallittava siten, ettei epätasapainoista ja eriaikaista siirtymistä perinneaikakauteen synny. On edettävä harkittuja askeleita ottaen kohti 2020-lukua; askelmerkit ovat olemassa. Hallitus ei ole tehnyt valmistelutyötä missään umpiossa, kuten joskus on saatettu epäillä, vaan päätöksiä on valmisteltu pitkäjänteisesti vuodesta 2008 lähtien asiantuntevissa toimikunnissa ja työryhmissä.

Sotaveteraanien kotona selviytymisen ja turvallisen vanhuuden kannalta tärkein vaihe on edessä. Kaikkien edunvalvontatoimenpiteiden keskeinen tehtävä on vaikuttaa siihen, että pääministeri Juha Sipilän Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlassa julkistamat päätökset viedään käytännön tasolla toimenpiteiksi eduskunnassa ja kunnissa.

Sotaveteraanien toimintakyvyn ylläpitämisen perustana ovat kotona asumista tukevat palvelut ja kuntoutus, jotka lähtevät veteraanin tarpeista. Jotta apu saadaan tarvitsijoille, yhteistyö kuntien veteraanityöstä vastaavien kanssa on saatava toimivaksi. Hyvä yhteistyö on avainasia, ja siihen panostaminen kannattaa. Sen toimivuudesta on monia hyviä esimerkkejä.

Kahdeksan toiminnan täyteisen vuoden jälkeen luovutan hyvillä mielin tehtävät Joensuun liittokokouksessa valitulle Suomen Sotaveteraaniliiton uudelle puheenjohtajalle.

Finn-Göran Wennström

Finn-Göran Wennström

 

 

 

 

 

 

Jaa kirjoitus:

24.5.2016 KUKKALAITTEET JA MUUT MUISTANNAN ESINEET SANKARIHAUDOILLA JA MUISTOMERKEILLÄ

Tästä asiasta ovat useatkin eri henkilöt lähestyneet ja tuoneet esille huolensa. Suomalaiseen kauniiseen tapaan kuuluu, että erilaisina sotiimme liittyvinä muistopäivinä sankarihaudoille ja muistomerkeille lasketaan seppeleitä ja kukkalaitteita; usein myös kynttilöitä ja kynttilälyhtyjä.

Ongelmaksi onkin muodostunut aika ja varsinkin sen kuluminen: viikkojen päästä kulahtaneet seppeleet tuhruisine nauhoineen, samoin kuin kuihtuneet kukkalaitteet eivät enää vaikuta kovin tyylikkäiltä ja kunnioittavilta – nokilasisista lyhdyistä ja osittain sulaneista muovisista kynttilöiden suojista puhumattakaan.

Otettakoon ohjeeksi seuraava: Ken on seppeleen tai kukkalaitteen tai lyhdyn tai hautakynttilän asettanutkaan, huolehtikoon sen poiskorjaamisesta kohtuullisen ajan kuluessa. Mitä huonompi sää, sen nopeammin. Ja sitä suotavammin, jos näyttää siltä, että hautausmaan henkilöstö ei asiasta huolehdi.

Kirjoittaja on Tammenlehvän Perinneliitto ry:n toiminnanjohtaja

Jaa kirjoitus:

5.5.2016 Iloista isänmaallisuutta sanoitus- ja sävellyskilpailulla

Olen tehnyt veteraanityötä liki 30 vuotta, aluksi laulaen sota-ajan musiikkia ja nyttemmin myös järjestötyötä. Esiintyessäni olen nähnyt miten voimakkaasti musiikki vaikuttaa tunnetiloihin ja miten sen avulla voidaan vaikuttaa.

Vuosien myötä olen saanut laajan kosketuspinnan sotaveteraaneihin, niin miehiin kuin naisiin. Keskusteluissa veteraanien kanssa on tullut esille huoli veteraanien tekemän työn säilymisestä suomalaisten muistissa veteraanien poistuttua.

Jokainen tietää miten lapsena opitut asiat säilyvät ja kantavat elämän varrella. Perinteen kunnioitus joka on istutettu lapsena, kulkee mukana koko elämän ajan. Sotaveteraaniliitto siirtyy muutamien vuosien kuluttua perinneaikaan. Tämä sävellys- ja sanoituskilpailu liittyy olennaisesti perinnetyöhön.

Isänmaallisia lauluja meillä on paljon, mutta päiväkerhoikäisistä kouluikäisiin ne ovat monille vieraita ja ne koetaan vaikeiksi. Kilpailusta toivomme lauluja, jotka voidaan laulaa päiväkodissa ja koulussa mutta sävellystä voisi muokata myös nuorisokuorolle sopivaksi. Lauluja nykypäivän lapsille ja nuorille, vaikkapa räppiä, jos sillä saamme veteraaniperinnettä siirretyksi tuleville sukupolville. Itsenäisyys on iloinen asia!

Sävellys ja sanoitus voivat olla yhden henkilön tuotos, mutta tiimityö on myös sallittua. Kilpailu on avoin niin musiikin harrastajalle kuin ammattilaiselle. Kilpailuaika pohjaa kyselyihin opiskelijoiden keskuudessa. Monet hyvät ideat syntyvät nuotion äärellä, saunoessa tai iltaa istuessa. Kilpailuohjeissa ilmenevät yksityiskohdat menettelytavoista.

Ikärajalla haluamme antaa mahdollisuuden nuoremmille musiikintekijöille. Varhaiskasvatuksen opiskelijoista monet ovat musiikillisesti lahjakkaita. Musiikkiluokkien oppilaista hyvinkin nuoret hallitsevat sävellyksen ja sanoituksen teon. Haluamme antaa uusille kyvyille kanavan tulla esiin.

Sävellys voi olla lähes millainen hyvänsä. Tärkeintä on kappaleen helppous laulaa ja tietysti mieleenpainuva melodia. Sanoissa tulee ilmetä veteraanien perinteen kunnioitus ja itsenäisyys, joka on iloinen asia.

Tuija SauraTuija Saura (002)

Jaa kirjoitus: