Kaiken informaatiotulvan keskellä älä unohda olla kiitollinen ja onnellinen

Viimeisimmät blogit

Blogiarkisto

22.4.2020 Kaiken informaatiotulvan keskellä älä unohda olla kiitollinen ja onnellinen

80 vuotta sitten astui voimaan Moskovan rauhansopimus. Tunti sopimuksen voimaan astumisesta 13.3.1940 klo 12.00 puhui ulkoministeri Väinö Tanner Suomen kansalle radion välityksellä. Ulkoministeri ylisti Suomen armeijan ja kotirintaman kestävyyttä. 105 kunnian päivää olivat takana – koko maailman ihmeteltävänä oli se tosi seikka, että Suomi onnistui tärkeimmässä tavoitteessaan – maan itsemääräämisoikeus säilyi koskemattomana.

Yhä tänään voimme yrittää elää niitä aikoja, jolloin maakunnastamme lukuisat ja taas lukuisat nuoret miehet olivat kotejansa puolustamassa. Luonamme – tässäkin hetkessä – on vielä ihmisiä, jotka ovat sodan kauhut itse kokeneet.

Meidän tämän päivän ihmisten tietoisuuteen tulee joka päivä sodat ja kärsimykset. Kohtaamme ne tiedotusvälineiden kautta jatkuvasti. Siihen informaatiotulvaan hetkeksi pysähtymällä voimme vain olla onnellisia siitä, miten me saamme päivämme elää.

Yhtä kaikki – sodan kärsimyksiä on lähes mahdotonta ymmärtää. Ihmisjärki ei siihen aina riitä – ei varsinkaan asioissa, joissa äärimmäisyydet ovat läsnä. Yrjö Jylhä on omissa runoissaan pukenut sanoiksi niitä tuntoja, joita rintamalla ja kotirintamalla viime sotiemme aikana koettiin.

 

”On hyvä meidän olla,

pois verikyyneleet;

me nukumme vainiolla,

jost emme luopuneet.

 

Et tehnyt, mitä tahdoit,

vaan minkä määräks sait,

niin vähän itse mahdoit,

sua johti julmat lait.

Mut korkeimmat voimat

sun kanssas taistelee;

pois heitä tuntos soimat

ja työmme loppuun tee.

 

Noin kaatuneet ne haastaa

ja taas on hiljaisuus

Mua vaikka tuska raastaa,

ei viha, katkeruus;

mut tahtoni on jäästä,

ja teille vannon sen;

en henkeäni säästä,

en vaaksaa väisty, en.”

 

Näistä ”Rynnäkön jälkeen”- runon säkeistä ja sen sanojen merkityksestä voisi varmaan laatia useita erilaisia tulkintoja. Minulle runo merkitsee erityisesti velvollisuuksien täyttämistä hinnalla millä hyvänsä. Myös periksi antamattomuus nousee kirkkaana hyveenä esille ”…en henkeäni säästä, en vaaksaa väisty, en.”

Jylhän runoteoksen ”Kiirastuli” tekstejä lukiessaan on hieno mahdollisuus tarkastella omaa arvomaailmaansa.

Joskus havahdun omaan köyhyyteeni – kuinka vähästä minä valitankaan! Elämän todellinen rikkaus rakentuu aivan jostakin muusta kuin vauraudesta. Se rikkaus syntyy eritoten sydämessäsi. Se syntyy kyvystäsi olla onnellinen. Tänäänkin – kuten jo edellä totesin – meillä on suuri mahdollisuus olla onnellisia. Onnellisia ja kiitollisia kaikesta siitä, mitä ympärillämme on. Olla erityisen onnellisia itsenäisyydestämme juuri nyt vuonna 2020. Olla onnellisia vapaudesta ja turvallisuudesta. Miten hienoa onkaan tällaisessa maassa juhlia itsenäisyyden jo yli satavuotista taivalta.

Olen myös erityisen onnellinen ja iloinen siitä, että koulutkin ovat sisäistäneet tämän ja veteraaniemme perintöä kunnioittavissa tilaisuuksissa nähdään myös runsaasti nuoria.

Nuoret olette minulle erittäin tärkeä kohderyhmä. Koen, että parhaimmillani voisin toimia siltana sukupolvien välillä ja omalta osaltani olla siirtämässä veteraanisukupolven henkistä perintöä heille.

Juuri tästä, ajateltuani kahta sukupolvea; rakkaita veteraanejamme ja rakkaita nuoriamme, syntyi aikanaan kirjoittamani vuoropuhelu lapsen ja isän välille, josta seuraava on katkelma. Ajattelin tuolloin myös omia lapsiani – tällaisen keskustelun haluaisin teidän kaikkien kanssa käydä.

 

”Suomemme kun täyttää 100 vuotta

aamulla lapseni minulta kysyi

Isä, taistelimmeko me silloin suotta –

vastasin – ei, vaan niin pysyi

itsenäisyytemme valtavan arvokas,

säilyi sinulle ja minulle, meillekin

yritä sinäkin olla aina tarmokas

niin teet kunniaa itsellesi ja heillekin,

jotka silloin kaikkensa antoivat,

rakkaudesta tähän maahan kauniiseen

taakat suuret ja raskaat kantoivat –

monet heistä vaipuen uneen ikuiseen.”

 

Veteraanisukupolvi on rakentanut meille tämän maan työllä ja taistelulla.

Heidän sukupolvensa sydämen viisaus on sellaista, jota meidän on kuunneltava, kuunneltava sitä heidän sanomana, mutta kuunneltava sitä myös heidän tekojensa kautta.

Eräs – jo edesmennyt – veteraani opetti minulle oman lausahduksensa – lausahduksen, jota pidän viisautena – ”Pidä itsestäsi huolta, älä töni toisia ja tiukan paikan tullen pidä kaveri lähellä.”

Se toimi rintamalla ja se toimii vielä tänäänkin meidän kaikkien arkipäivässä.


Jukka Kentala



Kirjoittaja on runoileva everstiluuntnantti

Jaa kirjoitus: