Kuka muistaisi veteraanin leskeä?

Viimeisimmät blogit

Blogiarkisto

13.5.2020 Kuka muistaisi veteraanin leskeä?

Veteraaniliitot ovat omissa ohjelmissaan luvanneet huolehtia paitsi veteraaneista myös heidän puolisoistaan ja leskistään. Viime vuosina kentältä on tullut jatkuvasti kysymyksiä siitä mitä liitot asialle aikovat käytännössä tehdä. Kysymykseen ei ole helppoja vastauksia, mutta toimiin on ryhdytty. Veteraanien lesket ja puolisot ovat liittojen yhä jatkuvan edunvalvontatyön tavotteissa entistä keskeisemmässä asemassa.

Marraskuun alussa voimaan tullut Rintamaveteraanien kuntoutuslain muutos tuo vammautumattomille veteraaneille maksuttomat kotipalvelut. Laki ei kuitenkaan suoraan tuo edes veteraanien puolisoille, saati sitten leskille mitään palveluita.

Puoliso toki hyötyy veteraanin rinnalla joistain lain tuomista eduista. Koti siivotaan, kotikuntoutukseen voi hyvin osallistua ja samaan kyytiin veteraanin kanssa voi lähteä kauppareissulle. Valtiokonttorista on korostettu, etteivät he tule myöskään tarkistamaan pyykkipussin sisältöä, eivätkä sitä kuinka paljon kotipalvelu ruokaa veteraanille tuo. Ateriathan voivat hyvin olla niin runsaita, että niistä riittää kahdellekin. Kunnan ei myöskään tarvitse lopettaa veteraanille tarkoitettuja kotipalveluita kuin seinään kun veteraani siirtyy ajasta ikuisuuteen. Niitä tulisi jatkaa siten, että lesken palvelutarpeen arviointi saadaan tehdyksi. Tämä ei tietenkään tarkoita kuukausia vaan pikemminkin viikkoja.

Lain myötä myös järjestöjen mahdollisuudet auttaa hivenen paranevat. Julkisen sektorin tarjotessa palvelut veteraaneille ei järjestöjen omia tai keräysvaroja tarvitse käyttää näihin. Jalkahoidot maksaa kunta. Oikeastaan vain silmälasit ja lääkkeet saattavat jäädä veteraanin kustannettavaksi; niihin toki apua edelleen tarvitaan. Muutoin varat voi suunnata puolisoiden ja leskien tukemiseen. Erityisesti tulee huomata, että liitojen kautta jaetaan eri säätiöiden varoja yksittäisten henkilöiden avustamiseen.

Vanhuspalvelulaki on ollut voimassa jo yli seitsemän vuotta. Siinä taataan ikäihmiselle oikeus palvelutarpeen kartoitukseen ja sitä myötä kunnan tai kuntayhtymän palveluihin. Tämän lain nojalla palvelut eivät ole maksuttomia, mutta niitä on kuitenkin järjestettävä. Mielestäni tämän lain toteuttaminen veteraanien puolisoiden ja leskien hyväksi on jäänyt liian vähälle huomiolle. Olisi hyvä, jos liittojen kenttäväki muistaisi nostaa tämän esille ja suorastaan vaatia lain soveltamista.

Niin tärkeää kuin rahalla saatavat palvelut ovatkin, on myös paljon sellaista tehtävää, joka ei ainakaan suoranaisesti vaadi merkittäviä rahallisia panostuksia. Yksi merkittävä, niin veteraanien kuin heidän läheistensä ongelma on yksinäisyys. Tässä on meille liitoille ja meidän kenttäorganisaatiolle suuri haaste. Löytää ihmisen rinnalle toinen ihminen, edes hetkeksi. Vaikka tunti silloin tällöin, myös sinne laitoksen tai tehostetun palveluasumisen sängyn vierelle.

Ei jätetä veljeä, mutta ei jätetä siskoakaan.


Sotaveteraaniliitto blogissa nyt Heikki Karhu




Kirjoittaja on edunvalvontatyön pitkän linjan ammattilainen sekä Rintamaveteraaniliiton toiminnanjohtaja

Jaa kirjoitus: