Luulitko, ettei veteraaniperinnetyö ole sinua varten? Väärässä olet!

Viimeisimmät blogit

Blogiarkisto

16.11.2021 Luulitko, ettei veteraaniperinnetyö ole sinua varten? Väärässä olet!

Veteraaniemme toistuvasti esittämä toive on, ettei tulevienkin polvien vapaudesta maksettua kallista hintaa unohdettaisi siinäkään vaiheessa, jolloin he itse eivät enää ole keskuudessamme siitä kertomassa. Ja meidän, veteraanien itsensä veteraaniasiaa ajamaan perustamien veteraaniliittojen (kunnia)tehtävähän on kuunnella heitä. Vastauksemme sankareidemme toiveeseen on perinneaika.

Olemme jo hyvän aikaa valmistautuneet siihen edessä väistämättä siintävään aikaan, jolloin veteraanien perinnöstä vaaliminen on kokonaan meidän nuorempien polvien harteilla. 2003 perustimme Tammenlehvän Perinneliiton koordinoimaan valtakunnallisesti Suomen vuosina 1939-1945 käymien sotien sekä veteraanisukupolven perinteiden vaalimiseen ja eteenpäin seuraaville polville välittämiseen keskittyvää työtä. Se jatkaa ainoana toimintaansa siinä vaiheessa, kun kunkin veteraaniliiton toiminta muutaman seuraavan vuoden aikana ajetaan alas.

Tällä hetkellä Sotaveteraaniliiton alueorganisaation pohjalle rakennetaan alueellisten perinneyhdistysten verkostoa, joka oman alueensa, sen historian ja erikoisuuksien asiantuntijana ottaa hoitaakseen sen alueella tehtävän perinnetyön. Tähän mennessä perinneyhdistyksiä on perustettu kahdeksan, kolme tullaan perustamaan vielä tämän vuoden aikana.

Erinäisten muistioiden ja sopimusten mukaan Tammenlehvän Perinneliiton tavoitteena on löytää sellaiset veteraaniperinteen henkiset ja aineelliset ilmenemismuodot, jotka suomalaisen yhteiskunnan kannalta ovat tärkeitä vielä vuosikymmentenkin kuluttua sekä löytää tälle perinteelle jatkuvuutta ylläpitävät vastuunkantajat. Toiminnan painopiste on valtakunnallisesti merkittävän perinneaineiston ylläpitämisessä ja yleisön saataville tuomisessa sekä veteraanisukupolven arvojen vaalimisessa.

Saiko tämä sydämesi sykkimään? Tuntemaan, että tässä on kyse juuri sinun jutustasi? Palamaan halusta olla mukana? Ei todennäköisesti minunkaan kohdallani.  Mutta väärässä olemme, uskokaa pois.

Kyseessä on meidän kaikkien perintö. Meidän kaikkien tarina. Sotavuodet koskettivat maassamme kaikkia sukupuolia, ikäluokkia, taustoja ja mielenkiinnonkohteita edustavia ihmisiä etulinjassa ja kotirintamalla, mikä tarkoittaa, että jokaisella meistä on löydettävissä joku kosketuspinta noihin kohtalokkaisiin käänteisiin. Että jokaisella meistä on löydettävissä jotain, joka kokea omaksi tavakseen olla osa tuon perinnön vaalimista.

Etkö vieläkään ole vakuuttunut? Odotas vain…!


Oletko opettaja? Entäpä jos jokainen oppilaasi ottaisi selvittääkseen yhden sukunsa sankarin vaiheet sodan aikana ja esittelisitte ne…vaikka tarkoitukseen perustetulla Youtube-kanavalla? Apua löydät mm. tästä oppaastamme, lisäksi meillä on ihan oma Minun Veteraanini-sarja, jossa suomalaiset pääsevät jakamaan tarinoitaan.

Tai entäpä jos ottaisit luokkasi kanssa projektiksi selvittää aulastanne löytyvän Pro Patria-taulun nimien takaa löytyvät ihmiset tarinoineen! Mallia löydätte tästä sarjastamme, jota tullaan julkaisemaan myös parasta aikaa työn alla olevassa Perinneportaalissa (ja joka tarjoaa kaikille tarinoillenne alustan tulla ikuistetuksi).

Oletko löytänyt sisäisen salapoliisisi? Laajenna edellinen idea (vaikka oman tiimin kanssa) koskemaan paikkakuntanne sankarihautausmaata ja julkaiskaa heidän kuvista ja tarinoista koostuva sarja joko tarkoitusta varten perustamallanne Facebook-sivulla… tai verkkogalleriana oman alueenne perinneyhdistyksen nettisivulla (joita parhaillaan osana Perinneportaalia rakennamme)?

Tai entäpä jos ”adoptoisit” jonkun sankarihaudan ja kävisit muistamassa kalleimpansa antanutta hänen syntymäpäivänään, kaatumispäivänään, kaatuneiden muistopäivänä ja/tai itsenäisyyspäivänä?

Vaikutatko kuntapolitiikassa? Sen avaamiin vaikutusmahdollisuuksiin löytyy esimerkki Helsingissä vastikään tehdystä esityksestä nimetä katu kullekin helsinkiläiselle  12 Mannerheim-ristin ritarille niihin kaupunginosiin, jossa he syntyivät.

Oletko ruokaihminen? Miten olisi sota-aikaan saatavilla olleista raaka-aineisiin perehtyvä kokkausilta? ”Kuinka tehdä kahvinkorviketta mistä tahansa” – tai ”tee omat perunajauhosi”-workshop? Tai evakkojen kulinaarisia erikoisuuksia esittelevä kokkauskurssi/ blogi?

Ilmaisetko itseäsi kirjoittaen? Miltä kuulostaisi vaikka teemaan liittyvä kirjoituskilpailu? Ja parhaiden kokoaminen esim. blogiksi tai oman alueenne perinneyhdistyksen sivuille? Tai ryhtyminen avustajaksi oman alueesi perinneyhdistyksen viestintätiimiin ja niistä teidän erikoisuuksistanne (perhe, jonka kaikki 15 poikaa olivat sodassa, yhden sankarivainajan viimeiset hetket, taistelu, joka vei 100 oman kylän pojan hengen…) kirjoittaminen? On muuten hyvää harjoitusta ja kokemusta, jos kirjoittaminen kiinnostaa ihan ammattina…!

Vai onko teatteri sinun areenasi? Entäpä jos tekisit näytelmän jostain teidän aluettanne tai teiltä kotoisin ollutta ihmistä kohdanneesta tragediasta tai ihmeestä?

Viihdytkö parhaiten somessa? Entäpä jos loisit sometilin oman paikkakuntasi pojista kootulle joukko-osastolle tai jollekin sen sotilaalle ja päivittäisit tämän sotapolkua ”reaaliajassa”? Vähän niin kuin tässä meidän #tänäpäivänähistoriassa-sarjassa tehdään?

Onko visuaalisuus se sinun juttusi? Mitä sanot edellä mainitun joukon tai jonkun itseäsi kiinnostavan teeman (Naiset sodassa? Eläinten sota? Mannerheim-ristin ritarit? Ulkomaalaiset vapaaehtoiset? Aiheitahan nimittäin löytyy…!) kuvien kokoamisesta valokuvanäyttelyksi – joko ihan fyysiseksi tai virtuaalisesti?

Vai oletko sosiaalinen eläin? Miten olisi isäsi/ isoisäsi joukko-osastossa taistelleiden aseveljien jälkeläisten ”luokkakokous”, jossa jakaisitte tarinoitanne, kokemuksianne, muistojanne ja valokuvianne?

Ideoita voi ammentaa suoraan niistä sotavuosista ja silloin vallinneesta yhteishengestä? Entäpä jos kokoontuisitte tekemään ”Tuntemattoman sotilaan paketteja” ilahduttaaksenne jonkun ihmisryhmän edustajia, jotka muuten viettäisivät joulun yksin, kaukana rakkaistaan?

Käsistäsi kätevä? Miten olisi puhdetöitä esittelevä näyttely? Tai niissä käytettyjä materiaaleja ja tekniikoita hyödyntävä kurssi (myönnettäköön, että alas ammuttuja vihollislentokoneita voi olla nykyaikana hieman haastavaa saada käsiin…)? Itse esimerkiksi olen aivan heikkona puhdetöinä valmistuneisiin koruihin.  Ja hei, sota-aika merkitsi myös pula-aikaa, jolloin kaikki mahdollinen tehtiin kotona itse, joten myös kotirintamalla vaadituista kädentaidoista löytyy ideoita vaikka minkälaisiin kursseihin!

Sykkiikö sydämesi musiikille? Miten olisi sodan aikaisiin sävelmiin keskittyvä aseveli-ilta? Tai joku muu aiheeseen sopiva teema, kuten vaikka naisten tai tiettyjen paikkojen mukaan nimetyt kappaleet? Tai entä jos kirjoittaisitkin ihan oman biisisi (oli se sitten tangoa, teknoa tai death metalia)? Ja sille vielä vaikka musiikkivideon? Juuri näin teki tämä bändi muutama vuosi sitten …!

Oletko luonteeltasi löytöretkeilijä? Mitä jos kokoaisit sinun kaupungistasi tai naapurustostasi löytyvät sodan jäljet ja niihin kätkeytyvät tarinat kartalle merkityksi kävelyreitiksi? Tai alkaisit järjestää sellaisia?

Yksi muualla  maailmalla suosittu harrastus (ja tapa heittäytyä hetkeksi elämään historiaa itse!) ovat ns. reenacment- tapahtumat tai -leirit, jossa harrastajat kokoontuvat autenttisesti pukeutuneina autenttisen näköisiksi rakennettuihin puitteisiin elämään uudestaan jotain tiettyjä historiallisia vaiheita tai taisteluita. Tehtäviä löytyisi niin sotilaille (omille kuin vihollisen), lääkintähenkilökunnalle, lotille, läheteille, muonittajille…

Asuuko sisälläsi Martin Scorsese? Löytyykö sinun suvustasi sankari tai kotiseutusi joukko-osastojen historiasta taistelu tai joku erikoisuus, joka on jäänyt tuntemattomaksi? Entäpä jos tekisit siitä elokuvan?

Vai palaako mielesi liikkumaan? Entä jos osallistuisit Sallan ja Kemijrven reserviläisjärjestöjen yhdessä kyseisten kuntien kanssa järjestämään, n. 70 kilometriä pitkään, Talvisodan ruotsalaisvapaaehtoisten muistoa kunnioittavaan ”Minnes Marsch”- muistohiihtoon, joka noudattelee pääpiirteissään samaa reittiä, jota pitkin ruotsalaisvapaaehtoiset sodan aikana siirtyivät Kemijärveltä Sallaan? Tai tempaisisit kokoon vastaavan, vaikka oman alueenne joukko-osaston tekemään taipaleeseen perustuvan marssin – joko jaloin, hiihtäen tai pyörin?

Intohimoinen matkailija? Mitäpä jos kokoaisitte porukan ja suuntaisitte rajantakaisille taistelupaikoille? Asiansa tuntevan ja siitä innostavan oppaan myötä historia nimittäin todella herää eloon! Sodassa menetetyt alueet kuten vanha Salla, Petsamo ja Karjalan Kannas ovat kokemuksia, jotka jäävät mieleen vielä pitkäksi aikaa, mutta erinomaisia (ja yllättävänkin puhuttelevia) kohteita löytyy myös Suomesta (Hanko, Raatteen tie, Järämä…).

Vai ootsie evakkojen jälkeläisiä? Joko tunnet sukusi juuret? Niin Facebookista kuin Karjalan Liitosta löydät aktiivisesti toimivia ryhmiä tietystä kylästä evakkoon lähteneiden jälkeläisille, jotka tekevät paljon myös reissuja vanhoille kotiseuduille.


Jokaisen alueen ei siis missään nimessä tarvitse keksiä pyörää uudestaan, vaan mallia voi reippaasti ottaa muualla toimiviksi havaituista käytännöistä, sillä kuten tämä lyhyt listaus on toivon mukaan osoittanut, ovat perinnetyön käytännössä saamien muotojen mahdollisuudet loputtomat. Elääkseen tulee perinneaika tarvitsemaan paitsi yleisöä, jolle perinnetyötä ja -tekoja tuottaa, mutta myös niiden tekijöitä. Tulossa olevasta ajasta tulee juuri sen näköinen, millaiseksi me sen teemme – olette siis mitä lämpimimmin tervetulleita mukaan!

 

Ehkäpä teilläkin on alkanut kuplia päässä ihan uusia ideoita? Jatketaan keskustelua ja ideoimista somessa tunnisteella #mitäonperinnetyö


Ariela Säkkinen





Kirjoittaja on Sotaveteraaniliiton tiedottaja

Jaa kirjoitus: