”Tässä auttoi Herra” – keskisuomalainen elokuvahanke Pelkosenniemi 1939 nostaa esiin dramaattisen… mutta unohdetun taistelun

”Tässä auttoi Herra” – keskisuomalainen elokuvahanke Pelkosenniemi 1939 nostaa esiin dramaattisen… mutta unohdetun taistelun

Elokuvan toivotaan saavan ensi-iltansa kesäkuussa

Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4.6. on saamassa ensi-iltansa upea perinnetyö, jota keskisuomalaiset elokuvaharrastajat ovat tehneet läpi talven.

Tositapahtumiin perustuva Pelkosenniemi 1939- elokuva kertoo 16. – 18. joulukuuta 1939 Pelkosenniemellä käydystä taistelusta.

– Tapahtumat ovat jääneet kohtalaisen vähälle huomiolle, kun ajatellaan, kuinka merkittävät sen vaikutuksen Talvisodan kulkuun ovat olleet, Timo Kovanen elokuvan työryhmästä harmittelee.

Kaikki lähes nollabudjetilla tehdyn elokuvan tekijöistä ovat olleet mukana vapaaehtoisvoimin, ”rakkaudesta lajiin”. Kovanen itse näyttelee elokuvassa everstiluutnantti Oiva Willamoa, mutta…

– Kun väkeä ja resursseja on rajallisesti, näyttelen myös useammassakin kohtauksessa neuvostosotilasta, hän nauraa.

[br]

Elokuvassa Oiva Willamoa näyttelevä Timo Kovanen (kuva: Katriina Takalo)

[br]

Rimakauhua ja rohkeutta

Idea elokuvaan sen tuottajana, ohjaajana ja käsikirjoittajana toiminut Markku Takalo sai sotahistoriaharrastajan, kapteeni evp. Olli Seppäsen muutaman vuoden takaisesta, Talvisodassa koetuista ihmeistä kertovasta luennosta. Etenkin siinä mainittu Pelkosenniemen taistelu teki Takaloon sellaisen vaikutuksen, ettei hän enää saanut sitä mielestään.

– Muutaman viikon jälkeen otin yhteyttä Olliin ja kerroin tuntemuksistani. Ihmettelin vain, miksei kukaan ole tehnyt tästä unohdetusta taistelusta elokuvaa. Olen tehnyt monenlaisia projekteja musikaalista luonto-ohjelmiin, mutten koskaan ole ajatellut kuvata sotaelokuvaa. Yhteydenoton jälkeen kaukolainasin kirjan ”Pelkosenniemeläiset isänmaan puolustajina”. Kirjassa olevat tarinat olivat niin vaikuttavia. Katsoin Talvisodan ja uusimman Tuntemattoman sotilaan. Silloin nousi rimakauhu: Enhän minä pysty mitenkään vastaamaan tähän haasteeseen!

Ajatus hautautui kuukaudeksi, mutta ei suostunut unohtumaan. Niinpä hän päätti tehdä aiheesta käsikirjoituksen, minkä jälkeen idean synnyttämää intoa ei ollut enää pysäyttäminen.

– Draamaelokuva perustuu todellisiin tapahtumiin. Siinä on kolme fiktiivistä henkilöä, jotka vievät tapahtumia eteenpäin. Välissä on 3D-animaatiotekniikalla toteutettuja kohtia, joissa Olli kertoo taistelujen etenemisestä. Keskeisiin rooleihin kysyin jo alkuvaiheessa suostumuksen. He ovat taustoiltaan hyvin erilaisia henkilöitä, joten katsoja saa monenlaista näkökulmaa Talvisodan kolmen päivän hetkistä.

Seppänen toimii elokuvassa sen sotateknisenä asiantuntijana.

– Roolini on ollut tukea Marttia käsikirjoituksen laadinnassa sotatapahtumien etenemisen suhteen siten, että ne etenevät päivä päivältä ja tunti tunnilta mahdollisimman tarkasti, niin kuin ne tuolloin tapahtuivat. Toimin myös elokuvassa lyhyesti kertojana, pääasiassa karttapohjalla etenevien animaatioiden taustalla.

[br]

Autenttisuuteen on panostettu, ”nollabudjetista” huolimatta. Panssarivaunu saatiin lainaan Parolan Panssarimuseolta (kuva: Juha-Pekka Paananen)

[br]

Apua ylhäältä 

Noiden kolmen kohtalokkaan päivän aikana Puna-armeijan Savukoskelta edenneet joukot saivat vastaansa Pelkosenniemellä Kitisen rantatörmälle vasta aikaisemmin samana päivänä puolustukseen komennetun ja huonosti varautuneen Jalkaväkirykmentti 40:n. Draaman kaarta ei puutu edes todellisista tapahtumista: vesisateessa alkaneen taistelun loppunäytös käytiin liki 40 asteen pakkasessa, joka lamautti hyökkääjän niin, että lähtiessään 19.12. perääntymään takaisin Savukosken suuntaan, tuli lähtö niin kiireellä, että heiltä jättivät jälkeensä Pelkosenniemelle niin panssarikalustonsa kuin soittokunnan puhaltimet, joilla heidän oli ollut tarkoitus Lapin valtausta juhlistaa.

Eniten aikaa Seppäsen mukaan kului JR 40:n taistelukertomusten ja sotapäiväkirjojen läpikäymiseen. Tässä saatiin apua myös haudan takaa.

– Suurena apuna on ollut JR 40:n komentajan Armas Perksalon lapsenlapselta saamani nauhoitus, jossa Perksalo itse kertoo tapahtumien kulun vuonna 1966. Sain myös haastatella Perksalon tuolloin 95-vuotiasta poikaa Yrjöä, joka 17-vuotiaana palvelu isänsä rykmentissä helmikuusta 1940 sodan loppuun asti, hän kiittelee.

[br]

Kuvausolosuhteissakin päästiin tänä talvena varsin lähelle alkuperäisiä (kuva: Juha-Pekka Paananen)

[br]

Suomen voittoon päättynyt taistelu jaksaa hämmästyttää vielä tänäänkin eikä se missään nimessä ollut itsestäänselvyys: suomalaisilla oli jälleen vastassaan musertava kokemus ja ylivoima. Tämä ei jäänyt huomaamatta Tasavallan presidentiltä Kyösti Kallioltakaan.

– Te sotilaat siellä rintamalla saatte joka päivä nähdä ja me täällä kotona olevat saamme ihmeeksemme kuulla, miten elämää johtava käsi antaa teille voimaa seisoa väkivaltaa vastaan ja voittaa silloinkin, kun vastassanne on valtava ylivoima, muistutti hän 17.12. pitämässään radiopuheessa. Tätä seuranneessa omassa puheessaan hänen puolisonsa Kaisa Kallio kehotti Suomen kansaa rukoilemaan, minkä kansa otti tosissaan.

– Muistan tilanteen kuin eilisen päivän. Olin silloin 6-vuotias ja menimme äidin kanssa kauppaan kuuntelemaan presidentin puhetta. Kun Kaisa Kallio kehotti rukoilemaan, kaikki kaupassa kävivät polvilleen ja itkivät ja rukoilivat, kertoo Seppänen kuulleensa eräältä tuo ajan eläneeltä muutama vuosi sitten.

Seppäsen ja valtiojohdon lisäksi ylipäälliköistä korkeimman johdatukseen uskoivat myös sotilaat. 25 vuotta Talvisodan päättymisen jälkeen paljastettiin Pelkosenniemellä heidän sanansa ikuistava muistomerkki. ”Tässä auttoi Herra.”

[br]

Esko Seppäsen suunnittelema muistomerkki paljastettiin Pelkosenniemellä 1964

[br]

Historia heräsi eloon

Ehkäpä johdatus oli mukana myös elokuvaa tehtäessä. Vielä kuvausten alkaessa syyskuussa oli pelkona lumeton talvi, mikä olisi romuttanut alkuperäisten tapahtumien ajankohtaa seurailevat kuvaukset mm. Parolassa kuvattujen panssarivaunukohtausten osalta. Toisin kuitenkin kävi ja lavasteiksi saatiin lumisin talvi miesmuistiin.

– Parasta elokuvan teossa on ollut se, että on saanut välitettyä sitä tunnelmaa, jota ihmiset ovat joutuneet kokemaan Talvisodan kourissa, Takalo pohtii.

Panssarivaunu saatiin lainaan Panssarimuseolta, sotilasvarusteet vuokrattiin ja muuta rekvisiittaa ja puvustoa on kerätty teattereiden lisäksi kirpputoreilta.

– Mitään apurahaa elokuvan tekoon ei ole saatu eli hartiapankilla on menty eteenpäin, Takalo hymähtää.

[br]

Ohjaaja Martti Takalo (oik.) seuraa Juha-Pekka Paanasen kuvausta (kuva: Tero Haapala)

[br]

Lisäksi niin elokuvan tekoa kuin ensi-iltaa ovat varjostaneet parhaillaan meneillään olevat poikkeusolot.

– Pääosin Saarijärvellä toteutetut kuvaukset alkoivat syyskuussa ja elokuvan on tarkoitus valmistua toukokuussa. Mikäli korona hellittää, on suunnitelmissa ensi-ilta Jyväskylässä, mahdollisesti Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4.6. Toiveissa on saada se myös televisioesitykseen ja DVD-myyntiin, Takalo kaavailee.

Kaikkiaan vapaaehtoisia oli projektissa mukana 70. Kokemuksena elokuva on ollut vaikuttava myös sen tekijöille, kertoo Kovanenkin.

– Talvisota on alkanut elämään omalla kohdallani erittäin voimakkaasti tämän projektin myötä ja olen ehkä saanut myös kalpean aavistuksen siitä, mitä veteraanimme ovat kokeneet?

[br]

Elokuvan työryhmä kertoo kokemuksen olleen antoisa (kuva: Juha-Pekka Lepistö/ Panssarimuseo)

[br]

Maistiaisia elokuvasta saat täällä:

[br]