Antti Luukkonen In Memoriam

Tämä viikko alkoi suru-uutisin: vain muutama viikko ennen hänen 106-vuotispäiväänsä on puumalaisveteraani Antti Luukkonen poissa 

Tuntuu ihan käsittämättömältä ajatella, mitä kaikkea Anttikin ehti pitkän elämänsä aikana näkemään: hänen syntyessään ei vielä ollut edes itsenäistä Suomea, vaan hän syntyi Suomen Suurruhtinaskuntaan!

Lapsuudessa puutetta oli monenmoista. Nälässä ei kuitenkaan oltu, kertoi Antti. Perheen isä menehtyi sairauteen Antin ollessa 17-vuotias. Vanhempien poikien oli lähdettävä metsätöihin, jotta talon velat saatiin maksetuksi.

Keväällä 1938 alkanut varusmiespalvelus johti lähes suoraan syksyllä 1939 Ylimääräisiin Harjoituksiin.

30.11. on päivä, jolloin Antilla oli niin syntymä- kuin nimipäivä, mutta tuona vuonna siitä ei kyllä juhlittavaa löytynyt: siitä tuli myös päivä, jolloin Suomi tempaistiin Talvisotaan

Tämä sydämellinen veteraani jätti jäljen takuulla ihan jokaiseen, jolla oli kunnia tavata hänet. Monesti näistä tapaamisista jäi käteen jotain ihan konkreettistakin, sillä ahkeralla kädentaitojen osaajalla oli tapana ilahduttaa ystäviään ja perheenjäseniään erinäisin puutöin

Kiitos Antin ja satojen tuhansien hänen sukupolveensa kuuluneiden sankareiden, saa meistä jokainen nauttia heidän meille kaikille jättämästään perinnöstä.

”Rauha maassa on suurin lahja. Sotaa en ihannoi – sitä olen nähnyt tarpeeksi. Toivon Suomeen sovinnollisempaa mieltä. Kansanedustajat saisivat riidellä vähemmän ja kunnioituksen pitäisi säilyä, jotta päästään sopimuksiin.”

Kiitos kaikesta, Antti. Me emme unohda