Rintamaveteraaniliitto on juuri päättänyt, että liiton toiminta lakkaa tämän vuoden lopussa. Tätä päätöstä on joissain hyvinvointialueissa tulkittu niin, että  sotien 1939-1945 veteraanien järjestötasoinen tukitoiminta päättyy vuoden lopussa. Näin ei kuitenkaan ole.

Väärinymmärrys on ilmeisesti johtunut siitä, että laeissa puhutaan  rintamaveteraaneista. Tärkein tällainen on laki rintamaveteraanien kuntoutuksesta. Tästä on vedetty johtopäätöksiä, että vain Rintamaveteraaniliitto hoitaa järjestötasolla veteraanien asioita. Meillä Suomessa on kuitenkin kolme veteraanijärjestöä. Edellä jo mainitun Rintamaveteraaniliiton lisäksi suurin veteraanien tukijärjestö on Suomen Sotaveteraaniliitto ja lisäksi vielä kolmantena on  vanhin, eli Sotainvalidien  veljesliitto.

Kaikkiaan sotien veteraaneja on edelleen keskuudessamme yli 2000, Turussakin n. 70, suurin osa heistä kuuluu  Sotaveteraaniliittoon eli he ovat Turussa Turun Sotaveteraanit ry:n jäseniä. Tämän yhdistyksen ensimmäisenä ei-veteraanipuheenjohtajana olen saanut kunnian toimia kymmenen vuotta ja yhdistyksen tukitoiminta jatkuu edelleen ainakin pari vuotta. Alun perin yhdistykset perustettiin helpottamaan sodasta palaavien nuorten miesten asuntopulaa  ja vasta myöhemmin tuli kuvaan veteraanien elämän edellytyksiä auttava ja parantava toiminta. Kun marraskuussa 2019 tuli voimaan laki, joka takasi jokaiselle veteraanille maksuttomat kotiin annettavat palvelut, toiminnan painopiste siirtyi vähitellen veteraaniperinteen säilymisen varmistamiseen ja  veteraanien puolisoiden ja leskien auttamiseen. Heitä ei tämä maksuttomien palvelujen laki koske, vaan he ovat muiden vanhojen turkulaisten vanhojen ihmisten tavoin ns. vanhuspalvelulain varassa.

Hyvinvointialueiden tulo vuoden alussa, aiheutti yhdistyksellemme uuden tehtävän. Osoittautui, että valtavan uudistuksen sisällä veteraanien asioiden hoito hävisi muiden asiaryhmien joukkoon.  On ollut koko ajan kova työ muistuttaa, niin päättäjiä kuin työntekijöitä siitä, että sotiemme veteraanit ovat kunniakansalaisia, joiden auttamiseksi on säädetty lakeja. He ovat siis lakisääteinen eritysryhmä. Heitä ei saa kätkeä muun vanhusväestön joukkoon.

Tarkoitukseni ei ole asettaa veteraaneja vastakkain muun vanhusväestön kanssa, vaan korostaa sitä, että veteraanien palvelut eivät ole kiinni hyvinvointialueiden määrärahojen riittävyydestä, sillä veteraanipalvelut maksaa sataprosenttisesti valtio. Siis hyvinvointialueen kannattaa tehdä jokaisen veteraanin palvelu- ja hoivasuunnitelmat mahdollisimman monipuolisiksi ja kattavaksi, koska maksaja on Valtiokonttori, ei hyvinvointialue. Näin menetellen hyvinvointialue voi panostaa omilla varoillaan muun vanhusväestön palveluihin.

Vaikka Varhan lähes kaikki rahoitus tuleekin valtiolta, korostan sitä, että veteraani määrärahat ovat korvamerkittyjä veteraanien maksuttomiin palveluihin.

On ymmärrettävää, että jokaisessa organisaatiossa yritetään säästää tai ainakin hillitä kustannusten kasvua. Sotiemme veteraanien osalta näin ei saa tehdä . Laki takaa heille jokaiselle kulloistakin elämäntilannetta ja kuntoisuutta vastaavat suunnitelmat ja niiden täysimääräiset toteuttamiset.

Aina välillä tulee esiin tapauksia, joissa veteraaneilta on yritetty periä mm. omavastuita, rajoitettu taksien käyttöä sekä määrällisesti, että alueellisesti vain oman kunnan alueelle jne. Tällaiset toimet ovat mahdollisia sosiaalihuoltolain ja vammaispalvelulain perusteella. Mutta näitä lakeja ei saa kuitenkaan soveltaa veteraanipalveluihin. Niitä varten on oma laki, jossa tällaisia rajoituksia ei ole.

Korostan uudelleen, että kunniakansalaisemme, sotien 1939-1945 veteraanit ovat lakisääteinen eritysryhmä.

Vaikka Rintamaveteraaniliitto lopettaa ansiokkaan toimintansa vuoden lopussa, veteraanien tukitoiminta jatkuu Sotaveteraaniliiton ja sen alaisen Turun sotaveteraanit ry:n toimesta kaikkien turkulaisten veteraanien ja  heidän puolisoidensa ja leskien hyväksi niin kauan kuin heitä joukossamme on.

 

Pekka Paatero

Pekka Paatero
Turun sotaveteraanit ry:n puheenjohtaja
Suomen Sotaveteraaniliiton hallituksen jäsen