Eeri Hyrkkö in memoriam

Varsinais-Suomesta tuli juuri suru-uutinen, joka pysäytti koko Veteraanitalon. Jatkosodan veteraani, maanviljelysneuvos Eeri Hyrkkö on poissa, menehdyttyään sairauden murtamana Maskun terveyskeskuksessa. Reilu kaksi viikkoa myöhemmin me olisimme viettäneet hänen 100-vuotispäiväänsä. 

Joidenkin näiden meidän sankareiden kohdalla sitä on melkein mahdotonta ymmärtää, miten paljon he ehtivät elämässään tekemään (vaikka elämä olisikin noin pitkä). Eeri oli näitä ihmisiä. Hän viljeli maata kotitilallaan, jonka tiedetään olleen suvussa jo ainakin vuodesta 1511 (!) lähtien, minkä lisäksi hän teki pitkän ja vaikuttavan uran yhteiskunnallisena vaikuttajana luottamustehtävissään niin politiikassa, paikallishallinnossa, liike-elämässä kuin seurakunnassa.

Erityisesti hänet muistetaan ansioistaan elintarviketeollisuuden ja sotaveteraanityön piirissä.
Varsinais-Suomen Sotaveteraanipiirin Kunniapuheenjohtajaksi hänet kutsuttiin 2017 ja Sotaveteraaniliiton kunniajäseneksi 2020.

Jatkosodassa hän palveli maataan Jalkaväkirykmentti 35:ssä mm. Krivillä, Poventassa, Vienan kanavalla, Maaselässä ja Ihantalassa, missä kesällä 1944 käydyt raivoisat ratkaisutaistelut olivat tapahtuma, johon hän muistoissaan usein palasi.

Sinne, isänmaamme kunnian kentille, hän palasi 1992 ihan fyysisestikin todistamaan Ihantalan sodassa tuhoutuneen sankarihaudan paikalle pystytetyn muistomerkin paljastusta.

Tuosta tilaisuudesta hän kirjoitti runon, jonka viimeinen säkeistö kuuluu:

”Mies harmaahapsi sankarikummuilla palaa
taas vuosien taa,
luo vaikeiden muistojen.
Vapaa isänmaa, sitä uskoa tulisi valaa ja nuorille kertoa läpi vuosikymmenten.”

Kiitos kaikesta, Eeri. Saatat olla poissa, mutta unohdettu et koskaan.