Näin kysyi Varsinais-Suomen Sotaveteraanipiirin pj. rovasti Esko Laine alustuksessaan veteraaniliittojen Hengellisillä virikepäivillä. Tilaisuus järjestettiin Tampereen Aitolahdessa AitO toimintakeskuksessa 31.8. – 1.9.2023 noin sadan perinnetyön tekijän voimin. Päivien aikana kuultiin messun ja virrenveisuun ryydittämänä erittäin mielenkiintoista ja syvällistä pohdintaa hengellisyyden merkityksestä sotasukupolvelle ja tuon merkityksen siirrosta tuleville polville.
Kasvatustieteen professori Eero Repo alusti toisen päivän paneelikeskustelua tieteen tulokulmasta. Ihminen tarvitsee ja kaipaa identiteettiä, mikä taas rakentuu merkityksille. Merkitys on usein ajan ilmiö, ja se muuntuu ja haalistuukin sukupolvelta toiselle. Sotasukupolven ”koti, uskonto ja isänmaa” on tästä osuva esimerkki. Meille tärkeiden merkitysten siirto nuoremmille onkin kimurantti kokonaisuus.
Kaikessa ”vanhanaikaisuudessaan” sotasukupolven perintö on elänyt ja muuntunut ajassa. Paneelin jäsenet kiteyttivät ajatuksensa perinnöstä tähän päivään sovellettuna seuraavin sanoin tai ajatuksin: rivisotilaan huomiointi, yksilöä suuremman asian edessä, arvopohjainen yhtenäisyys, luottamus tulevaan, sisu, yhdessä tekemällä enemmän sekä vapaus.
Kiteytykset iskevät Tammenlehvän Perinneliiton ytimeen. Liitto jatkaa veteraanityötä purkautuvien veteraaniliittojen viitoittamalla tiellä. Sotasukupolvelle tärkeät merkitykset on hengen ja henkiset asiat mukaan lukien kyettävä tarjoamaan arkielämäämme sisäänrakennettuna jokaiselle ikäluokalle ilman tuputtamista. Siten jokainen sukupolvi voi muuntaa nuo merkitykset ajalleen sopivaan muotoon.
Hengelliset päivät eivät suoraan vastanneet otsikon kysymykseen. Kokonaisuudesta huokui kuitenkin itsestään selvyytenä vahva ajatus siitä, että hengellisyys on tärkeä osa sotasukupolven perintöä. Aikaan sopivalla tavalla sen täytyy sisältyä kansallisen yhtenäisyyden, maanpuolustustahdon ja kulttuuriperinnön edistämiseen ja vaalimiseen. Veteraanityö jatkuu, veteraanityö muuntuu!