Pitkä matka kotiin

Eilen illalla saatiin päätökseensä matka, joka on yksi työmme jokavuotisia kohokohtia ja josta kertominen täyttää meidät niin suurella kiitollisuudella.

Sotavainajien Muiston Vaalimisyhdistys (SVMVY) veteraaniliittojen edustajat ja muut sotavainajien etsintätyössä mukana olevat tahot palasivat eilen kaksipäiväiseltä reissulta Viipurista tuomisinaan 24 pientä valkoista arkkua.

Niissä on 32 kentälle jääneen poikamme jäänteet; jäänteet, joita omaiset ovat odottaneet kotiin jo liki 80 vuotta. Heistä 17 on Talvisodan ja 15 Jatkosodan sankarivainajia, kertoo rajantakaisilla taistelupaikoilla tehtäviä etsintöjä Suomessa koordinoivan SVMVY:n Pertti Suominen.

Seuraavaksi näiden arkkujen sisältö viedään DNA-tutkittaviksi Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitokselle. Sitten alkaa omaisten jäljitys, jotka niin ikään testataan DNA-vastaavuuden eli sukulaisuuden varmistamiseksi. Kun henkilöllisyys on vahvistettu, perhe saa tiedon. Poikanne on tulossa kotiin.

Niitä tunteita, jotka mielissä myllertävät eri vaiheissa tätä prosessia on liki mahdotonta kuvailla. Sydän siinä kuitenkin on ihan pakahtumaisillaan – niin upeaa tämä työ on ja saa niin ylpeäksi meidän suomalaisten periaatteista.

Veljeä ei jätetä.

Kerran poikamme antoivat tuon lupauksen toisilleen juoksuhaudoissa tietäen, että siihen, suomalaisen sanaan, voi luottaa. Ja nyt meitä on jo kolmas sukupolvi lunastamassa tuota lupausta.