PRO PATRIA -TAULUT OVAT SOTASUKUPOLVEN HISTORIAN AARREAITTA

Taistellut Summassa, ollut valtaamassa Karhumäkeä, taistellut Suursaaressa… Kaatunut Viipurissa, kaatunut Muolaassa, kaatunut Äyräpäässä… Näin kertovat viime sotiemme kaksi Pro Patria -taulua, joista luen kaatuneiden nimiä, ja selvitän, keitä he ovat olleet, ja missä heidän sotapolkunsa ovat kulkeneet. Tämä on kirjoitus kahdesta tamperelaisesta Pro Patria -taulusta ja tarinoista niiden takaa.

Sotaveteraaniliitto sai syyskuussa 2023 yhteydenoton Tampereella sijaitsevan suuren kansainvälisen yrityksen Suomen yhtiöltä. Tehtaalla oli kaksi viime sotien kunniataulua, jotka olivat vaarassa joutua kaatopaikalle teollisuusrakennusten purkutöissä. Pirkanmaan perinneyhdistys alkoi selvittää tilannetta, ja jo pari päivää myöhemmin kuvassa näkyvät taulut olivat kirjoittajan autotallissa.

Taulut olivat alunperin kuuluneet Tammer Tehtaat Oy:lle. Yrityksen pitkäaikainen työntekijä Päivi Sarramo-Niemiselle kertoi, että hän ei voinut antaa kunniataulujen joutua kaatopaikalle, vaikka taulujen henkilöihin ei sinänsä ollut yhteyttä.

Kumihihnatehdas perustettiin Tampereella I maailmansodan aikana

Tammer Tehtaat Oy:n alku on vuodessa 1916, jolloin Tampereelle perustettiin Suomen ensimmäinen kumihihnatehdas nimeltään Suomen Hihnatehdas Oy. Maailmansodan raaka-ainepulasta johtuen tehtaan tuotanto käynnistyi vasta kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 1926 tehdas yhdistyi turkulaisen Hihnatehdas Herkules Oy kanssa muodostaen Suomen Hihnatehtaan kotipaikkana Tampere.

Vuonna 1941 tehtaan uudeksi nimeksi tuli Tammer Tehtaat Oy. Sota-aikana tehdasrakennuksia laajennettiin, ja yritys oli kiinteässä yhteistyössä myös saksalaisten asiakkaiden kanssa. Tehtaan sijainti kaupungin keskellä Näsilinnankatu 43:ssa tuli aikaa myöten haastavaksi. 1960-luvun alkupuolella uusi tehdaskiinteistö valmistui teollisuusalueelle Tampereen Kalkkuun, missä se sijaitsee nytkin.

Tehtaan pääartikkeleita olivat kuljetushihnat, kiilahihnat ja tehonsiirtolattahihnat. Tuotteisiin kuuluivat myös Tammer-liimat ja Tammer-suojamaalit sekä asiakkaiden tiloissa tehtävät suojakumitukset.

Kaatuneet olivat pääosin tehtaan työmiehiä

Pro Patria -tauluista metallinen taulu on talvisodan kaatuneiden kunniaksi.

Toinen taulu on perinteisempi marmoritaulu, johon on kirjattu myös ensimmäisessä taulussa olevat talvisodassa kaatuneet.

Kaatuneet ovat pääosin olleet tehtaan työmiehiä ja sotamiehiä Tampereelta ja Tampereen lähistöltä, nykyiseltä Pirkanmaalta. Osa oli poikamiehiä, osa perheen isiä. He olivat taistelleet monissa eri joukko-osastoissa.

 

Kolme kaatuneista on haudattu sankarihautaan Tampereen Kalevankankaalle, kaksi Vammalan Salokuntaan, ja yksi seuraaviin sankarihautausmaihin: Kauvatsa, Lempäälä, Nokia, Suodenniemi, Sääksmäki ja Ylöjärvi sekä Helsinki. Yksi heistä on ollut upseeri: luutnantti Carolus Ahrenberg, jonka ammatiksi on mainittu liikemies.

Tehtaan johtaja oli jääkärieversti Eric Schauman

Sota-aikana tehtaan toimitusjohtajana oli Tampereen Kauppaseuran jäsen Eric Schauman. Schauman oli Saksassa koulutettu jääkäri, joka vapaussodassa talvella 1918 johti Keski-Pohjanmaan jääkäripataljoonaa, jota kutsuttiin myös Schaumanin pataljoonaksi. Se kunnostautui Tampereen ja Viipurin valtauksissa. Vuoteen 1936 saakka Schauman toimi armeijan ja suojeluskunnan palveluksessa ollen sotilasarvoltaan eversti. Sitten hän siirtyi G. A. Serlachiuksen palvelukseen ostopäälliköksi ja vuonna 1938 Tammer Tehtaat Oy:n toimitusjohtajaksi, missä hän toimi vuoteen 1959 saakka.

Samaan aikaan, kun Schaumanin johtaman tehtaan palkolliset taistelivat rintamalla, niin myös Schauman oli sotapalveluksessa. Hän oli talvisodan aikana Päämajan komento-osaston päällikkönä ja toimi johtotehtävissä myös jatkosodan alussa. Eric Schauman toimi sotien jälkeen Sotainvalidien Veljesliiton Pirkka-Hämeen piirin kannatusyhdistyksen puheenjohtajana. Eläkkeelle jäätyään hän muutti Somerniemelle, minne hän oli perustamassa 1950-luvulla Jääkärilehtoa.

Eric Schaumanin toisen avioliiton puoliso oli Ebba Ahrenberg, joka oli kunniatauluun kirjatun luutnantti Ahrenbergin sisar. Heidän isänsä oli ratsumestari Gaston Ahrenberg, joka oli Porvoon Saksanniemessä sijainneen järjestyslipuston (poliisikomennuskunta) kouluttaja ja sittemmin lipustosta Lappajärvellä perustetun Uudenmaan Rakuunarykmentin komentaja. Vanhempi Ahrenberg johti rykmenttiä vapaussodan taisteluissa Vilppulan taisteluista aina Tampereen taisteluihin asti ja vielä myös Savossa.

Mistä löytyy paikka kunniatauluille, joilla ei enää ole kiinnitysseinää, eikä edes ullakkopaikkaa?

Tämä esimerkki osoittaa, miten paljon voi löytyä itsenäisyytemme ajan sotien historiaa 12 sotilaan Pro Patria -taulusta. Ja kuinka paljon enemmän siitä vielä löytyykään, kun menee tarkemmin jokaisen kaatuneen perhe- ym. taustoihin.

Meillä on vielä suvuissa ja perheissä paljon kerrottavaa niin niistä, joiden ansioista lippu liehuu, kuin koko sotasukupolvemme työstä ja uhrauksista. Tutkikaamme niitä ja kertokaamme niistä. Se ei kuitenkaan onnistu, jos perinnettämme hävitetään ja unohdetaan. Iso kysymys tulevina vuosina onkin, mistä löytyvät tarvittavat säilytystilat perinne-esineille ja muulle materiaalille, kun toimivien yhdistysten määrä perinneaikaan siirryttäessä vähenee.

Mihin taulut tullaan lopulta sijoittumaan, on vielä auki, mutta nyt ne ovat saaneet turvallisen säilytyspaikan. Kiitos Päivi Sarramo-Niemiselle, joka ei antanut näiden kunniataulujen tuhoutua.

Jouni Koskela
Puheenjohtaja
Pirkanmaan alueellinen perinneyhdistys

Lähteet:

• Tammer Tehtaat Oy, Tampere, julkaisu 1967
• Yrjö Raevuori, Tampereen Kauppaseura ja sen miehiä, kirja 1946
• Suomen sankarivainajat 1939-1945, Turun ja Porin lääni, kirja 1979
• Tuomas Hoppu, Asevelvollisten vapaussota, kirja 2017
• sotapolku.fi-sivusto
• muita nettihakuja
• Dagens Press 4.5.1921