TALVISODAN PÄÄTTYMISESTÄ ON TÄNÄÄN 83 VUOTTA
Talvisotaamme on tutkittu paljon, ja siitä on kirjoitettu satoja hyllymetrejä raportteja ja kirjoja. Siitä on tehty elokuvia ja sodan tarinaa on käytetty monessa yhteydessä esimerkkinä selviytymisestä ja modernin ajan sankaritarinoista. Onko sanoma jo aikansa elänyt?
Raatteentien sankarit tuhotun neuvostodivisioonan jäänteillä
Talvisotaan valmistauduttaessa sotasukupolvemme maanpuolustustahto oli kova. Vakavat materiaalipuutteet vaaransivat kuitenkin tehokkaan puolustuksen. Valtion johto tunnisti tilanteen, ja maallemme haettiin kiivaasti liittolaisia ulkomailta. Toiseen maailmansotaan valmistutuvan Euroopan poliittinen shakkilauta oli kuitenkin asennossa, jossa mikään yhteydenotto ei johtanut sopimukseen ennakkoon sodan häviäjäksi arvellun maamme tukemiseksi. Olipa Saksa jopa allekirjoittanut Neuvostoliiton kanssa sopimuksen, jonka liitteessä Suomi luettiin kuuluvaksi jälkimmäisen etupiiriin.
Näissä asetelmissa Suomi joutui sotaan yksin. Väheksymättä yhtään ulkomaalaisten vapaaehtoisten taistelijoiden ja esimerkiksi Ruotsin materiaali- ja ilmavoimatukea, nuoren Suomen puolustusvoimat joutuivat mahdottoman eteen. Neuvostoliiton ylivoima oli musertava.
Aluksi joukkomme joutuivatkin odotusten mukaisesti perääntymään, kunnes Tolvajärven ja Suomussalmen suurvoitot loivat uskoa ja toivoa. Uusi tilanne herätti myös laajaa kiinnostusta ulkomailla. Reporttereiden uutisoinnin myötä alkoi syntyä tarina Talvisodan ihmeestä varsinkin, kun rintamalta alkoi tulla lisää hyviä uutisia muun muassa Pelkosenniemeltä, Raatteen tieltä ja Kuhmosta. Puna-armeijan hyökkäys pysähtyi asteittainen kaikilla rintamaosilla.
Tämä oli kuitenkin tyyntä myrskyn edellä. Helmikuussa alkanut hyökkäyksen toinen vaihe alkoi tuottaa tulosta. Rintama horjui, mutta piti kuitenkin. Samalla kansainvälinen myötätunto alkoi saada sellaiset mittasuhteet, että se noteerattiin Moskovassakin. Kun puolustuksemme oli lopulta jo murtumispisteessä, Stalin käski hieman yllättäenkin lopettaa hyökkäyksen. Tutkijoiden tulkinnan mukaan tähän vaikutti erityisesti pelko sodan eskaloitumisesta länsivaltoja vastaan, mihin Neuvostoliito ei vielä ollut valmis.
Talvisodan torjuntavoiton myötä säilytimme itsenäisyytemme. Olemme kulkeneet pitkän 83 vuotta kestäneen marssin lännen etuvartiona lähentyen varovaisin askelin läntisiä taloudellisia ja poliittisia järjestöjä. Viimeisen irtiottomme läntiseen puolustusyhteisöön Natoon otimme vasta nyt, kun Talvisodan asetelma toistuu Ukrainassa.
Tähän hetkeen osuu oivallisesti myös kaikkien eduskuntaryhmien esityksestä pääministeri Sanna Marinin 27.4.2022 asettaman veteraanityötä käsitelleen työryhmän raportti ja sen suositukset. Laajapohjainen työryhmä katsoo, että valtiovalta tarvitsee sotasukupolven perinnöstä ammentavaa kansallisen yhtenäisyyden edistämistä, maanpuolustustahdon ylläpitoa sekä kulttuuriperintömme vaalimista.
Veteraaniliitot perustivat tähän tehtävään jo vuonna 2003 Tammenlehvän Perinneliiton. Veteraaniliitot ovat hallitusti siirtämässä perinneliitolle paikallisen, alueellisen ja valtakunnallisen vastuun veteraanisukupolven tukitehtävistä ja sen perinnön vaalimisesta. Tammenlehvän Perinneliitto tuleekin perintöä vaaliessaan elämään tässä ajassa ja tulevaisuuteen katsoen.
Sotasukupolven perinnön vaalimiselle on siis todettu selkeä tarve, ja sille on jo olemassa tekijänsä. Toivottavasti pian valittava eduskunta antaa ensitöikseen työlle sinettinsä, ja raportin suosituksia päästään panemaan toimeen.
Talvisota sisältää valtavan määrän henkilökohtaisia sankari- ja surukertomuksia. Niistä muotoutui koko kansamme yhteisöllisyyden tunne, joka on kantanut tähän päivän saakka. Sotasukupolven arvot ja teot Talvisodassa ovat meille suomalaisille syvällisen merkittäviä. Sitä viestiä pitää toistaa, jotta tarinamme jatkuu.