1.11.2019 astuu voimaan tarkennettu laki Rintamaveteraanien kuntoutuksesta. Nyt tässä laissa on ensimmäistä kertaa määritelty sotien 1939-1945 veteraanien oikeudet maksuttomiin kotipalveluihin. Tähän asti näistä rahoista on jouduttu taistelemaan jokaisen valtion budjetin laatimisen yhteydessä. Lain perusteella budjettiin on sijoitettava riittävä määräraha. Tämä on siis arviomääräraha, joten jos budjettimääräraha ei riitä, saadaan rahaa lisää niin paljon kuin tarvitaan.

Huomattavaa on, että vastaavat oikeudet on sotainvalideilla ollut jo 1980-luvulta alkaen ja heillä järjestelmä on toiminut hyvin. Maassamme on vielä lähes 10 000 sellaista veteraania, jota heidän oikeutensa takaava laki ei ole koskenut.

Vaikka laissa ei ole kuin muutama muutos entiseen, merkitsee se kuitenkin aivan uudenlaista ajattelu- ja toimintatapaa kuntien sotaveteraanien asioiden hoidossa.

Tähän asti kunnat ovat voineet harkintansa mukaan järjestää veteraanien palvelut kodeissa, mikä on merkinnyt, että kuntien väliset erot veteraanipalveluissa ovat olleet anteeksiantamattoman isot. Valtiokonttorin veteraania kohden käytetyt määrärahat vaihtelivat vuonna 2017 suuresti.

Parhaiten asiansa hoitanut kunta käytti vuodessa veteraaniaan kohden 10 000 euroa, kun taas heikoimmin asiansa hoitanut kunta ei löytänyt tarvetta kuin tuhannen euron verran. Tällainen menettely on kohtuutonta, sillä veteraanien kunto ei tällä tavalla vaihtele. Keskimäärin 94-vuotias sotiemme veteraani tarvitsee suorittamieni selvitysten perusteella pärjätäkseen kotona noin 12 000 euroa vuodessa.

Jo pelkästään kunnollinen päivittäinen ateria maksaa veteraania kohti noin 5000 euroa vuodessa. Kun otetaan mukaan siivous, liikkumiskulut, ulkoilu- ja virkistyspalvelut ja monet kotona asumista auttavat kodin muutostyöt, ei mikään kunta voi perustella muutaman tuhannen euron vuosikulutusta.

Kuntakohtaisten erojen pääsyy näyttääkin olevan totutuissa menettelytavoissa.

Veteraanit ovat saaneet sen, mitä ovat ymmärtäneen anoa. Koviin olosuhteisiin sodissa ja niiden jälkeisissä niukkuuksissa elämään tottuneet kunniakansalaisemme eivät ole halunneet pyytää, saatikka sitten vaatia heille kuuluvia maksuttomia palveluja.

Veteraanit ovat olleet hallintoalamaisia, jotka on haluttu monessa kunnassa sulauttaa muun vanhusväestön joukkoon ja kohdella heitä myös sen mukaisesti. Tämä on kummallista jo senkin takia, että veteraanien palvelut maksaa Valtiokonttori. Kunnan ei siis ole tarvinnut tähänkään saakka käyttää senttiäkään omaa rahaa.

Nyt marraskuun alussa tähän tulee muutos. Jokaisen kunnan on lain perusteella järjestettävä veteraanien kotona asumista auttavat palvelut vähintään sosiaalihuoltolain sallimassa laajuudessa. Lain sisällään pitämien palvelujen kirjo on laaja, joten kunta voi ottaa käyttöön kaikki sellaiset palvelumuodot, jotka parantavat veteraanien mahdollisuutta jatkaa asumista omassa kodissa.

Kotina pidetään normaalia asuntoa, palveluasumista sen erilaisissa muodoissa ja jopa tehostettua palveluasumista. Vain varsinainen laitoshoito ei mahdollista valtion rahan käyttöä.

Nyt kunnilla on runsaat kaksi kuukautta uudistaa veteraanipalvelujen toimintatavat. Se on mahdollista vain, mikäli kaikki veteraanit tunnetaan ja todellinen palvelutarve on tiedossa. Muutaman asian on ennen lain voimaantuloa oltava selvillä jokaisessa kunnassa.

1. Jokaisen kunnan luottamus- ja toimihenkilön on tiedettävä, että sotiemme veteraanit ovat lakisääteinen erityisryhmä, jota ei tule sekoittaa muun vanhusväestön joukkoon.

2. Jokainen veteraani on tunnettava ja löydettävä.

3. Heille kaikille on viimeistään nyt henkilökohtaisesti tehtävä kattava, monipuolinen hoito- ja palvelutarvearviointi.

4. Sen perusteella on tehtävä päätös kaikista tarvittavista palveluista. Tämän on oltava veteraanin kodissa kirjallisena kaikkien tiedossa seurantaa ja tarkistuksia varten.

5. Kunnassa on lisäksi oltava kaikilla selkeä tieto siitä, että veteraanien palvelut ovat kaikilta osin maksuttomia ja että ne maksetaan täysimääräisenä valtion varoista.

Vetoan jokaiseen kuntaan, että jäljellä olevat kuukaudet käytetään tehokkaasti valmistautumiseen kohti uudenlaista toimintatapaa sotien 1939-1945 veteraanien elämän iltapuhteen laadukkaaksi hoitamiseksi. Sen ovat kunniakansalaisemme ansainneet.

Tässä työssä olemme me veteraanijärjestöt paikallisyhdistyksinemme mielellään mukana.

Kirjoittaja on sosiaali- ja terveysneuvos emeritus sekä veteraaniliittojen sosiaali- ja terveyspalvelutoimikunnan puheenjohtaja