Jos tästä korona-ajasta haluaa edes jotain hyvää löytää, niin on tässä ainakin ollut aikaa lukea. Ja lukeminenhan tunnetusti avartaa maailmaa, jota matkustuskiellot ja muut rajoitukset ovat kuluneiden 13 kuukauden aikana kovin supistaneet.

Muutaman viime viikon aikana onkin vastaan tullut juttuja, jotka ovat avartaneet tietämystä niin paljon, että käsitys ajan ja historian suhteellisuudesta on paukkunut ennen näkemättömällä tavalla.

Monen suomalaisenkin käytössä oleva sukututkimustyökalu Myheritage lanseerasi Deep Nostalgia-ominaisuuden, joka herättää käyttäjän palveluun syöttämän valokuvan realistiseksi videokuvaksi, herättäen hetkeksi eloon jo suvun viimeiseen iltahuutoon kutsutut sankarit, joita käyttäjällä ei itsellään ollut elinaikanaan mahdollista tavata.

Digital Einstein Experience vie kokemuksen vielä pidemmälle: käyttäjällä on mahdollisuus jopa käydä keskusteluja tekoälyteknologian henkiin herättämän neron kanssa, jonka fysiikan Nobel-palkinnosta tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta… ja hänen kuolemastaankin 66 vuotta.

Mutta kaikista eniten tällaisen sotahistoriaa ja veteraaniperinnettä työkseen tallentavan ihmisen tajuntaa räjäytti tämä yllätys.

Koska kuoli viimeinen Yhdysvaltain sisällissodan veteraanin leski? Kyllä, sen vuosina 1861-1865 käydyn, pohjoisen voittoon ja orjuuden häviämiseen johtaneen Yhdysvaltain sisällissodan.

Vastaus? Viime vuonna.

M i e t t i k ä ä.

19 ikäisenä vuonna 1936 tuolloin 91-vuotiaan veteraanin kanssa avioitunut Helen Jackson oli 16.12.2020 kuollessaan 101-vuotias ja viimeinen konkreettisesti elossa oleva linkki noihin Yhdysvaltain kohtalon vuosiin. En voi olla ajattelematta, millainen haastateltava hän olisi kenties ollut; millainen jo katoamassa olevan muistitiedon aarrearkku.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta Jatkosodan, yhdestä meidän kohtalon vuosiemme merkkipaalun, syttymisestä. Sitä kunnioittaaksemme olemme juuri julkaisseet historiallisen, liki 100-sivuisen Tie jatkosotaan- erikoislehden, joka on parhaillaan myynnissä lehtipisteissä kautta maan sekä verkkokaupassamme. Tämän sodan veteraaneja on maassamme vielä elossa noin 5 500, heidän puolisoitaan ja leskiään puolestaan noin 15 000.

Jo pitkään niin meillä kuin Tammenlehvän Perinneliitolla on ollut meneillään operaatio, jossa olemme keränneet talteen veteraaniemme kokemuksia, näkemyksiä ja terveisiä, ikuistaaksemme ne myös niille sukupolville, jotka eivät eläissään tule tapaamaan ainoatakaan veteraania. Niitä julkaistaan niin Kenttäpostia-lehdessämme, nettisivuillamme kuin eri some-kanavissamme (joista kannattaa ehdottomasti tsekata esim. Tammenlehvän Perinneliiton  sadat videoidut veteraanikohtaamiset sekä Kymenlaakson Sotaveteraanipiirin suurtyö: niin sotilaiden kuin kotirintaman kokemuksia taltioiva Youtube-kanava.

Vauhti on vain kiihtynyt näin koronan aikaan, sillä kun veteraaniväestömme luontainen poistuma on jo normaaliolosuhteissa liki seitsemän veteraanin päiväluokkaa, ei meillä eikä heillä ole aikaa loputtomiin odotella. Toisekseen, se on tarjonnut kenttämme väelle yhden keinon pitää yhteyttä  veteraaneihinsa tilanteessa, jossa kaikki perinteiset ja isomman joukon tilaisuudet on jouduttu perumaan.

Lisäkäsiä kuitenkin tarvitaan. Jokaisella heistä on tarina, joka ansaitsee tulla kuulluksi. Löytyisikö sinun suvustasi veteraani tai sellaisen puoliso tai leski? Olemme koonneet avuksenne valmiin kysymyspatteriston ja kaiken muun tarvittavan ohjeistuksen, joten teidän perinteenkeruupioneerien ei tarvitse kuin pistää (jokaisen puhelimesta löytyvä) nauhuri käyntiin ja kysyä valmiiksi tehdyt kysymykset. Kiinnostuitko? Laita viestiä osoitteeseen toimitus@sotaveteraaniliitto.fi!

Kirjoittaja on Sotaveteraaniliiton tiedottaja ja historianörtti