Tällä hetkellä Suomessa on 309 kuntaa, joista manner- Suomessa on 293 kuntaa. Näissä kaikissa hoidetaan lakisääteisen eritysryhmän, sotien 1939-1945 veteraanien asioita. 1.11.2019 tuli voimaan laki, jota takasi maksuttomat kotona asumisen tukipalvelut, tehostettu palveluasuminen mukaan lukien. Palvelutarpeen määrittelemiseksi kunnat velvoitettiin tekemään jokaiselle veteraanille henkilökohtainen palvelutarpeen arviointi ja sen jälkeen myös toteuttamaan nämä tarvearviot. Kuntien ei ole tarvinnut pohtia, mistä rahat, sillä valtio on maksanut valtiokonttorin kautta palvelut täysimääräisesti. Kohta kolme vuotta ovat kunnat hoitaneet tätä lakisääteistä tehtävää pääsääntöisesti hyvin. Kuntakohtaiset erot ovat kuitenkin edelleen liian suuret, eivätkä ne kaikilta osin selitys veteraanien kunnon poikkeamiin.

Suomessa on vielä elossa 3400 sotiemme veteraania. Tällä hetkellä näyttää siltä, että veteraanien lakisääteinen erityisryhmä-käsite on hämärtymässä ja heitä ollaan sulauttamassa muuhun vanhusväestöön, joiden palvelut ovat vanhuspalvelulain varassa. Tämänkin lain toimeenpano takkuilee paljon puhutun säästämisen ja henkilöstövajauksen takia.  Kuntien tulee ymmärtää, että sotien veteraanien palvelujen maksuttomuus vapauttaa kuntien varoja muun vanhusväestön tarpeiden hoitoon. Siksi on tärkeätä, että kovaa vauhtia mm. eläköitymisen takia vaihtuva henkilöstö korvataan täysimääräisesti nuoremmalla aktiivisella toimijajoukolla. Heidät on heti myös koulutettava veteraaniasioissa, että jatkuvuus mm. kotiin annettavien palvelujen osalta varmistetaan. Nyt jopa käsite rintamaveteraani tai sotaveteraani on osalle henkilöstä lähes tuntematon.

Ensi vuoden alussa tapahtuu suuri muutos, kun 293 kunnan sote-palvelut siirtyvät 21 hyvinvointialueen vastuulle. Näin tapahtuu myös veteraanien palveluille, vaikka osa asioista jääkin kuntiin.  Periaatteessa hyvä asia, sillä tällä hetkellä joka kunnassa eri tavoin hoidetut asiat keskitetään 21 alueeseen, joten kuntakohtaiset suuret erot häviävät, mutta miten hyvinvointialueet pystyvät asiat hoitamaan? Tällä hetkellä, kun vuoden vaihteeseen on enää neljä kuukautta, asiat ovat vielä aivan alkutekijöissään.

Olen seurannut tiiviisti hyvinvointialueiden valmistelua, enkä ole tähän mennessä löytänyt minkään alueen suunnitelmista sanaakaan sotien veteraaneista. Hyvinvointialueille on lain mukaan valittava vaikuttajaryhmiä, joista vanhusneuvosto on yksi. Tältäkin osin valmistelu on edennyt hyvin eri tahtiin. muutamassa vanhusneuvosto on jo nimetty, joissain maakunnissa, mm. kotialueellani Varsinais-Suomessa valmistelu näyttää vievän ainakin lokakuulle asti. Näyttää siltä, että useimmissa neuvosto muodostetaan niin, että sinne tulee edustaja jokaisesta kunnasta ja sen lisäksi lukumäärältään vaihteleva määrä järjestöjen edustajia, osassa ei yhtään. Siis vanhusneuvostoista tulee suuria eikä niissä näytä olevan tai tulevan veteraanijärjestöjen edustajia. Tämä on huolestuttavaa ja asioiden kulkuun täytyy voida vielä vaikuttaa.

Paikallisten veteraaniyhdistysten päätehtävänä tuleekin syksyn aikana vaikuttaa kuntakohtaisiin vanhusneuvostoihin, jotka jäävät lakisääteisiksi joka kuntaan alueellisen vanhusneuvoston lisäksi. Vain kunnista käsin voidaan lisätä painetta hyvinvointialueille veteraanien huomioonottamiseksi niin kunnissa kuin hyvinvointialueillakin. Tärkeää on myös vaikuttaa siihen, ettei hyvinvointialueilla veteraaniasioiden hoitoa harmonisoida niin, että käytetään keskiarvoa, jolloin parhaiten toimineiden kuntien saavutukset tuhotaan.

Jotta asiat hoituisivat, kuntien veteraaniyhdistyksillä tulee olla hyvät ja suorat yhteydet hyvinvointialueiden valmisteluelimiin, niin poliitikkoihin kuin toimihenkilöihinkin. Vielä on aikaa, mutta vähän.

Pekka Paatero

Kirjoittaja on veteraanijärjestöjen
yhteisen sosiaali- ja terveyspalvelutoimikunnan
puheenjohtaja