Viime aikoina olemme Sotaveteraaniliitossa saaneet olla iloisia  eduskunnan myönteisestä suhtautumisesta sotiemme veteraaneja kohtaan. Kotona asumista tukevat palvelumäärärahat ovat nousseet jo lähes todellista tarvetta vastaavaksi, eivät kuitenkaan vieläkään tarpeeksi. Onneksi kunnilla oli mahdollisuus hakea lisämäärärahaa viime toukokuun loppuun mennessä. Näin varsin moni kunta tekikin, mikä on hienoa.

Ongelmaksi on kuitenkin noussut eduskunnan lisäbudjettihitaus ja sen myötä Valtiokonttorin mahdollisuus tehdä päätöksiä myönnetyistä lisämäärärahoista. Vieläkään, marraskuun toisella puoliskolla, tätä ei ole voitu tehdä.

Nyt monessa lisärahaa anoneessa kunnassa rahat ovat loppu ja kunnalla on kaksi mahdollisuutta.

Ensimmäisessä kunta ottaa riskin, jatkaa veteraanipalveluja palvelusuunnitelmien mukaan, maksaa kulut omasta pussistaan ja saa aikanaan rahat takaisin Valtiokonttorilta. Tällaisen periaatepäätöksen teki mm. Rauma, kiitos siitä veteraaniemme ja heidän omaistensa puolesta teille.

Toinen ja todella huono vaihtoehto on se, että palvelut keskeytetään tai niiden jatkumisen ehtona on se, että veteraani maksaa palvelut itse.

Juuri näin on nyt alkanut käydä. Eilen Ilta-Sanomat uutisoi tällaisesta tapauksesta Loimaalta. Muutama muukin kunta oli tiedossa, mutta niissä keskeytymispäätökset on saatu estettyä.

Sotaveteraaniliiton sosiaali- ja terveyspalvelutoimikunnassa olemme yrittäneet vakuuttaa kuntia siitä, että lisärahat tulevat varmasti, sillä kaikki eduskuntaryhmät ovat sitoutuneet siihen ja kuntien esittämät lisämäärärahat ovat menossa päätökseen täysimääräisinä. Vakuuttelut eivät ilmeisesti ole kaikilta osin menneet perille tai sitten toimikuntaani ei jakseta uskoa.

Osaongelma on se, että kunnissa aiheuttaa suurta hämmennystä sote-päätösten viipyminen ja siksi odotellaan, mitä tuleman pitää. Toinen on se, että tieto kunnissa ei tunnu kulkevan: Loimaallakin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja oli  sitä mieltä, että on kunnan tehtävät paikata tällaiset, mutta hänelle ei ollut tällaisesta tietoa edes tullut, joten mitään päätöstä paikkaamisesta ei oltu voitu tehdä.

Minä toivon, etteivät veteraanimme joutuisi tämän kuntien odottelusotkun jalkoihin. Veteraanien kotipalveluissa on kysymys valtion sataprosenttisesti rahoittamasta toiminnasta ja näiden palvelujen toteuttamisesta vastaavat kunnat. Nyt kysytään kuntien rohkeutta vastata tästä työstä ja jatkaa ja parantaa sotiemme veteraanien maksutonta kotipalvelutuotantoa.

Olen vakuuttunut, että valtio vastaa huutoonsa ja rahat tulevat, vaikka viiveellä. Toivon, että Laitila ja mahdollisesti muut toiminnan keskeytystä harkitsevat kunnat peruuttavat aikeensa ja avaavat kunnan oman rahapussin hihnoja siksi aikaa, että valtio ehtii omat päätöksensä tehdä.

Tässä ei ole kyse veteraanin virheestä, joten veteraanin ei siitä pitäisi joutua maksamaankaan.

Kirjoittaja on läänin sosiaali- ja terveysneuvos emeritus  ja Sotaveteraaniliiton sosiaali- ja terveyspalvelutoimikunnan puheenjohtaja