Valtioiden välinen sota Euroopassa asettaa koko maanosan pohtimaan tulevia turvallisuusratkaisujaan. Tilanteessa voi nähdä paljon yhtymäkohtia 80 vuoden takaisiin tapahtumiin. Esimerkiksi Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö on verrannut Ukrainassa käynnistynyttä sotaa Talvisodan asetelmaan.

Samanlaisia tuntemuksia ovat viimeaikaiset tapahtumat herättäneet myös liittomme edustamassa väestönosassa. Käynnissä on tilanne, joka meille suomalaisille on aivan liian tuttu. Tilanne, jota emme olisi tämän jo kertaalleen sodan kauhut ja sen vaatiman hirvittävän hinnan todistaneen sukupolven joutuvan koskaan enää kokemaan.  

Jälleen kerran he joutuvat elämään pelon kanssa siitä, mihin tämä sota vielä johtaa. Joutuuko siihen vielä Suomikin? Ja joutuvatko vuorostaan nyt isänmaan puolesta taisteluun heidän lapsensa ja lastenlapsensa? Se on nimittäin toivomus, joka toistuu veteraanikohtaamisesta toiseen: ettei enää koskaan uudestaan.  

”Suomi sai aikanaan kokea tämän saman kohtalon ensin Talvisodassa ja sitten Jatkosodassa, joten tiedämme miltä tuntuu olla ylivoimaisen hyökkääjän kohteena. Taas tulee mieleen ajat, kun rintamalla Rukajärvella aikanaan sodimme. Turhaan kaatuu miestä Ukrainassa hyökkääjän tulituksessa. Suru ja epätoivo valtaa monessa perheessä mielen, kun rintamalta tulee suru- uutinen”, toteaa asiasta puhuessamme 98-vuotias vihtiläisveteraani Hannes Tuovinen.

Olemme tälläkin hetkellä jatkuvassa yhteydessä veteraaneihimme ja lisää mm. Hanneksen mietteitä löydätte somekanavistamme – viimeistään nyt kannattaa siis liittyä seuraajaksi.

Tilanteen kehittymistä ja sen mahdollisia seurauksia Suomelle on seurattu ahkerasti myös meillä täällä Veteraanitalolla. Olemme aina tunteneet tekevämme työtä, jolla on merkitystä. Uusi ja poikkeuksellinen tilanne vain syventää tuntojamme. Onhan toimintamme keskiössä sukupolvi, joka on sodan kauhut oikeasti kokenut ja maamme itsenäisyyden lunastanut.

Olemme panneet hyvillä mielin merkille mm. eduskunnassa viime viikolla käydyn keskustelun, jossa jokainen puolue otti kovinkin yhtenäisesti jyrkän tuomitsevan kannan hyökkäykseen Ukrainaan. Yhtenäisyys on heijastunut myös käytäntöön, kun valtio on alkanut lähettää taloudellista ja materiaalitukea ukrainalaisille. Solidaarisuus toimii.

Ehkä eurooppalaisen turvallisuuden tulevasuutta ajatellen vielä suurempi asia on ollut Euroopan ja koko läntisen maailman herääminen suoristamaan rivinsä. Apua ja tukea virtaa Ukrainaan suuret määrät, ja sanktioita viuhuu kohti itää hengästyttävä määrä. Yhteisestä rintamasta ei juuri lipsuta, ja joukossa on voimaa, kuten sanotaan. Eurooppa ei ole jäänyt voivottelemaan mahdollisten vastasanktioiden vaikutuksista itselleen. Ja kuten asiaa on jo analysoitu, tämä tietää jatkossa hyvää myös Suomen turvallisuudelle.

Kaiken keskiössä on kuitenkin ukrainalaisten esittämä maanpuolustustahto. Propaganda on toki propagandaa, mutta panee varmaan hyökkääjää mietityttämään, mihin on jouduttu, kun nuoret naiset valmistavat ”Molotovin cocktaileja” torilla keskellä päivää. Maanpuolustus on materiaalia ja tahtoa. Ainakin jälkimmäinen näyttää Ukrainassa olevan kunnossa.

Tässä on yksi selkeä yhteys oman sotasukupolvemme, jonka tahtotila takasi itsenäisyytemme. Sukupolven perintö vaikuttaa edelleen suuresti kansallistuntoomme. Harvinaisen hienon perintömme pohjalta voimme ylläpitää, päivittää ja kehittää Suomen kansan tarinaa ja kansallista identiteettiämme.

Ukrainalaisten kovaksi tunnustettu maanpuolustustahto, kansan yhtenäisyys antavat maan johdolle eväät paitsi taistelun jatkamiseen myös kunnialliseen tilanteen ratkaisuun, kunhan sen aika toivottavasti pian koittaa.

Kirjoittaja on Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja