Tunnuksen omaavia veteraaneja on keskuudessamme enää vajaa viisi tuhatta. Heidän puolisoitaan ja leskiään liki 20 000. Paljon on tehty, mutta vielä on keskeneräisiäkin asioita.

Veteraanijärjestöjen alkuaikojen keskeinen tavoite oli rintamalla olleiden veteraanien eläketurvan parantaminen. Pitkällisen ponnistelun tuloksena Rintamasotilaslaki astui voimaan 1971 ja alettiin maksaa myös rintamalisää, myöhemmin myös pienempiin eläkkeisiin ylimääräistä rintamalisää. Kovin hitaasti parannukset etenivät, kunnes viime vuoden huhtikuun alussa rintamalisää korotettiin kerralla 50 eurosta 125 euroon.

Aikoinaan veteraanit itse määrittelivät, että rintamalisä on saatava nostettua 1200 markkaan. Tällä hetkellä summa vastaa vanhassa valuutassa n. 750 markkaa. Veteraanijärjestöt ovat pitäneet tavoitteenaan, että lisä nousisi 200 euroon, jolloin se jotakuinkin vastaisi tuota 1200 markkaa.

Veteraanien puolisoiden ja leskien etuudet, erityisesti kuntoutus, ovat nousseet entistä useammin esille, kun puhutaan veteraanijärjestöjen tekemästä edunvalvonnasta. Tähän on ollut osasyynä se, että nykyisellään 30 % haitta-asteen sotainvalidien puolisot ja lesket saavat tarvittaessa kuntoutusta itsenäisesti ilman sotainvalidin mukana oloa. Vammautumattomien veteraanien tai lievästi vammautuneiden sotainvalidien leskellä ei ole lakisääteisiä etuuksia eikä lakisääteistä kuntoutusoikeutta. Lienee niin, että jonkinlaista kateutta on ilmassa, vaikka jokainen varmasti ymmärtää puolisoiden arvokkaan työn sotainvalidien rinnalla. Vammautumattoman veteraaninkin puolisokin pääsee kuntoutukseen, mutta vain veteraanin kanssa. Ymmärrettävästi vain harva veteraani jaksaa enää lähteä laitoskuntoutukseen. Kotikuntoutus on tietysti asia erikseen. Veteraanijärjestöt ovatkin esittäneet vammautumattomien veteraanien puolisoille ja leskille itsenäistä kuntoutusoikeutta.

Edellä mainittujen esitysten hintalappu on vajaa 8 miljoonaa euroa. Summa ei ole kummoinen, kun sen sijoittaa sosiaali- ja terveysministeriön kokonaisbudjettiin. Silti tavoitteiden saavuttaminen tuntuu vaikealta. Jos edellä mainitut uudistukset saataisiin toteutettua vuoden 2022 alusta, olisi veteraanijärjestöjen edunvalvonta saatettu jotakuinkin päätökseen. Nyt toivoisikin päättäjien ymmärtävän, että on viimeiset hetket maksaa kunniavelka.

Kirjoittaja on Rintamaveteraaniliiton toiminnanjohtaja