Poliisi on valmiusorganisaatio, jonka on kyettävä suoriutumaan tehtävistään kaikissa olosuhteissa niin normaaliaikana kuin poikkeusoloissakin. Poliisi on suunnitelmallisesti parantanut suorituskykyään ja valmiuttaan. Vuoden 2015 terroriteot Euroopassa vauhdittivat varautumistyötä, joka on johtanut mm. erityiskaluston hankintaan, taktisen osaamisen laajentamiseen ja valmiussuunnitelmien päivittämiseen. Olemme kyenneet vastaamaan toimintaympäristön muutoksiin ja vaste on löytynyt myös ennalta arvaamattomiin tilanteisiin.

Yksi isoimmista ponnistuksista oli vuonna 2015 alkanut turvapaikanhakijoiden aalto, jonka seurauksena poliisi joutui merkittävästi priorisoimaan tehtäviään. Koronapandemia on vaikuttanut monin tavoin poliisitoimintaan. Valtiojohdon asettaman poikkeustilan aikana poliisi ja puolustusvoimat eristivät taudin leviämisen estämiseksi Uudenmaan alueen lähes kolmen viikon ajaksi.

Pandemia on rajoittanut myös sotaveteraanien kokoontumisia ja vaikeuttanut arkea entisestään. Näinä aikoina on erityisen tärkeää, ettei veteraaneja jätetä yksin. Veteraanijärjestöt, monet yhteisöt ja yksilöt tekevät tässä merkityksellistä työtä. Meistä jokainen voi vielä kohdata veteraaneja ja lottia huomioiden heitä omalla tavallaan.

Piirijärjestöt ovat valmistautuneet perinneaikaan siirtymiseen. Viime helmikuussa Uudenmaan aluetoimiston vuosipäivässä toiminnanjohtaja Sakari Martimo totesi esitelmässään, kuinka veteraanien perintö on antanut mahdollisuuden nostaa Suomi maailman parhaiden maiden joukkoon ja kuinka Suomella ei ole varaa hukata tätä perintöä.

Itse kirjoitin aikaisemmin keväällä veteraanipäivänä Suomen poliisin blogikirjoituksen, jossa muistutin veteraanien perinnön merkitystä myös poliisin työssä.

”Veteraanien ja Suomen kansan selviytyminen sota-aikana luo uskoa meille kaikille pandemian ja myös tulevaisuuden kriisien voittamiseksi. Sotaveteraanien perintö on vahva yhteisöllinen voimavara meille suomalaisille turvallisen tulevaisuuden rakentamisessa. Sodan eläneiden kokemuksista ja näkemyksistä voivat ammentaa uskoa tulevaan ne sukupolvet, jotka tällä hetkellä elävät läpi koronakriisiä ja kantavat sitä mukanaan loppuelämän”, pohdin tuolloin.

Meillä jokaisella on opittavaa sodan ajan sukupolvelta. Elämme veteraanisukupolven ansiosta itsenäisessä ja vapaassa Suomessa, jossa meillä jokaisella on lain turvaamat oikeudet ja velvollisuudet. Kyse on tärkeistä arvoista, kuten vapaudesta, tasa-arvosta, turvallisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Minun ikäluokkani lapset ja nuoret kohtasivat vielä veteraaneja. Tulevilla sukupolvilla ei tätä mahdollisuutta ole. On erityisen tärkeää huolehtia veteraanien perinnön siirtymisestä lapsille ja nuorille. Vaalittavia asioita ovat veteraanisukupolven ponnistelut ennen sotia elintason nostamiseksi ja sodanajan kokemukset selviytymisestä, jossa sodan kokenut sukupolvi näytti meille esimerkkiä vastuun ottamisesta, toisten huomioimisesta, yhteisöllisyydestä, periksiantamattomuudesta, esivallan kunnioittamisesta jne.

Perinteen välittäminen vahvistaa myös maanpuolustustahtoa luoden myös esikuvia ja tulevaisuuden toivoa nuorille. Kuvaukset taisteluista etulinjasta ja kotirintamalta esimerkiksi elokuvien ja kirjojen muodossa, muistomerkit, tarinat henkilöistä sotapolulta ja kotirintamalta sekä historian tuntemus ovat merkityksellisiä. Sotaveteraaniliitto ja sen piirijärjestöt tekevät erityisen arvokasta perinnetyötä, mutta myös jokainen meistä voi tämän perinteen säilymistä tukea esim. puhumalla, kirjoittamalla, avustamalla jne.

Kansakuntamme tärkeä yhteinen perintö saa näkyä myös viranomaisen toiminnassa ja viestinnässä.

Kirjoittaja on Itä-Uudenmaan poliisipäällikkö