Olemme nähneet viime vuosien saatossa kehityksen, josta emme vielä pari vuotta sitten olisi varmaankaan uskaltaneet edes haaveilla.

Kansallinen veteraanipäivä, kaatuneitten muistopäivä, itsenäisyyspäivä ja jopa puolustusvoimain lippujuhlan päivä ovat alkaneet aktivoida somekansaa viime vuosina ennennäkemättömällä tavalla. Päivien häshtägit keikkuvat säännönmukaisesti koko Suomen käytetyimpien listan kärjessä, ihmiset jakavat kuvia ja tarinoita oman sukunsa sankareista ja sankarittareista ja me kaikki olemme hetken aikaa osa jotain meistä jokaista yksittäistä ihmistä suurempaa: meidän kansamme historiaa ja tarinaa.

Seuraavina päivinä vaikutukset ovat nähtävissä Kansallisarkistossa saakka, kun kantakorttitilaustilastoihin piirtyy taas uusi piikki.

Taannoisen kaatuneitten muistopäivän #keitämeolimme- videomme sai huiman suosion, joka rikkoi kaikki aikaisemmat yleisöennätyksemme. Sekin osoitti, kuinka tärkeänä suuri osa suomalaisista pitää sitä, että veteraaniemme ja sankarivainajiemme muistoa pidetään yllä.

Materiaalipankkimme on täynnä veteraanihaastatteluja ja muuta jälkipolville kerättyä aineistoa heistä, joita ilman ei olisi meitäkään. Yksi sivumme suosituimmista panoksista perinteenvaalintatyöhön on ollut Kohtalot Pro Patria-taulun takaa- sarjamme, jossa olemme nostaneet esiin maan aivan liian usein unohdettujen (ja parhaimmassakin tapauksessa sivuutettujen) taulujen merkitystä esittelemällä niihin kaiverrettujen nimien takaa löytyvät ihmiset kasvoineen ja tarinoineen.

Kuten videomme muistutti: he eivät ole vain tilastoja tai nimiä kivitauluissa.

Heistä jokaisella on nimi, joka ansaitsee tulla muistetuksi ja tarina, joka ansaitsee tulla kuulluksi.

Ja juuri tämä sodan inhimillinen ulottuvuus on se, joka niissä puhuttelee. Kokonaisen armeijakunnan rakennetta tai hyökkäysmuodostelmaa sodan y vaiheessa x on tavallisen ihmisen vaikea hahmottaa tai kokea omakseen, mutta toinen ihminen on jotain, johon me kaikki voimme samaistua. Kovimman hinnan kun sodissa maksavat aina ne ihan tavalliset ihmiset; ihmiset niin kuin sinä ja minä.

Tähän on tarttunut myös sotapolku.fi– palvelu – maailmankin mittakaavassa ainutlaatuinen, elävä muistomerkki, jonne kuka tahansa voi ikuistaa oman sukunsa sankarien tiedot. Tällä hetkellä sinne on tallennettu n. 16% 1939-1945 sotiimme osallistuneista miehistä ja naisista. Työtä on siis jäljellä.

Vaikka muistopäivät ovat osoittaneet monen suomalaisen pitävän tärkeänä sitä, ettei veteraaniemme tai sankarivainajien kohtaloita unohdeta, on kovin harva kuitenkin innostunut tekemään asialle jotain. Oletko sinä yksi heistä? Joko sinä olet liittynyt sankareidemme perinteenvaalintapioneereihin?

Tässä pestissä saa tosin olla samalla myös oma komentajansa, sillä tässä on rooli, josta jokainen voi tehdä oman näköisensä. Tapoja on nimittäin monia.

Voit liittyä sotapolku.fi- palvelun käyttäjäksi ja aloittaa tallentamalla sinne oman sukusi sankareiden tiedot. Kokoamamme selviytymispaketin löydät täältä ja huoltojoukkoja löydät myös palvelun aktiivisesta Facebook-yhteisöstä. Kun perustaidot ovat hallussa, voit jatkaa työtä laajemmaltikin, uusia profiileja luoden ja olemassa olevia täydentäen. Lisää sankareita, joille sinä voit antaa äänen, löydät paikkakuntasi Pro Patria-tauluista ja sankarihautausmailta.

Entäpä jos sinä tai kokoamasi ryhmä ottaisi tehtäväkseen selvittää jonkun Pro Patria-taulun tarinat, kuvineen ja taustoineen? Meidän sivumme tarjoavat mielellään paikan, jonne heidät ikuistaa myös tuleville polville, lisäksi heistä koostettu lehtinen on varmasti tervetullut myös liitettäväksi kunkin Pro Patria-taulun yhteyteen. Teknisesti edistyneemmät voivat rakentaa niistä taulun oheen QR-koodin, jonka avulla tarinat ovat luettavissa kenen tahansa älypuhelimella.

Monilla paikkakunnilla on omista sankarivainajista koottu matrikkeli, joissa näkyy yleensä ainakin vainajan kuva, henkilötiedot ja kaatumispaikka ja -aika. Parhaimmillaan ne avaavat ihmisen tarinaa enemmänkin.

Kuka hän oli? Mistä hän oli kiinnostunut? Mistä hän haaveili?

Kaikkialla ei matrikkelia ole kuitenkaan tehty ja työ odottaa yhä tekijäänsä. Olisiko tässä sinulle sopiva haaste ja väylä paikallisten veteraaniyhdistysten perinnetyöhön? Apua ja tukea saat varmasti niin sieltä kuin meiltä.

Entäpä jos kokoaisitte paikkakuntanne kaatuneet kasvoineen ja kohtaloineen verkkogalleriaksi, kuten Lotta Svärd on upeasti tehnyt? Ensi vuonna perustamisensa 100-vuotisjuhlaa viettävä järjestö avaa syksyllä täysin uudistetun gallerian ja hakee nyt lisää tarinoita tallennettaviksi. Viimeistään nyt on siis aika ikuistaa oman suvun lottien ja pikkulottien tarinat!

Paitsi että paikalliset verkkogalleriat olisivat taatusti tervetullut elementti parhaillaan rakennettavien perinneyhdistysten arsenaaliin, sille voisi löytyä kiinnostusta myös kunnan omilla sivuilla?

Toinen vaivaton ja melkeinpä kenen tahansa it-taidoilla toteutettavissa oleva hanke on perustaa blogi, Facebook-sivu, Instagram-tili tai Youtube-kanava, jossa esitellä näitä kohtaloita ja herättää keskuudestamme poistuneet sankarit hetkeksi henkiin. Voin luvata, että meille olisi kunnia-asia antaa työnne hedelmille näkyvyyttä myös omissa kanavissamme.

Vai haluaisitko kenties jakaa veteraanisi tarinan Kenttäpostia-lehtemme Minun veteraanini-sarjassa?

Varoituksen sana: aikaa näihin saa uppoamaan, mutta palkitsevaa se on. Kaikki me perinnetyössä mukana olevat nimittäin tiedämme, keitä työllämme palvelemme ja keiden vuoksi sitä teemme. Kyse on jostain meitä isommasta, kyse on meidän kaikkien yhteisestä historiasta ja tarinasta. Ja ihan niin kuin nämä sankarit aikoinaan, emme mekään tee tätä itseämme varten. Me teemme tämän tulevia sukupolvia varten, jotta hekään eivät koskaan unohtaisi niitä, joita ilman ei olisi heitäkään.

Kirjoittaja on Sotaveteraaniliiton tiedottaja