93-vuotias lahtelaisveteraani Jukka Simola syntyi Lahden ”lapsenpäästölaitoksessa”, joka toimi myöhemmin suojeluskuntatalona. Poikaiässä hän pyrki Lahden Hiihtoseuraan, mutta liittyminen onnistui vasta kolmannella yrityskerralla, kun hän oli liittynyt ensin suojeluskuntapoikiin. Hiihtoseuran nuoriso-osaston vetäjä kun oli suojeluskuntavääpeli.

– Hiihto ja yhdistetty tuli sitten luonnostaan ohjelmaan. Ensimmäinen hyppyrimäki oli osuuskaupan perunakellarin lähellä. Nykyisen Lahden jäähallin kohdalla, Simola kuvailee alkuaikoja latu-urheilua Lahdessa.

Kutsu asevelvollisuutta suorittamaan tuli alkuvuodesta 1944. Lähtö rintamalle tuli Tykistön Koulutuskeskuksessa Riihimäellä tulenjohtajatehtäviin koulutuksen saaneelle Simolalle jo huhtikuussa. Määränpäänä oli Kenttätykistörykmentti 15/2:n patteristo. Simola oli tuolloin juuri täyttänyt 18.

Vihollisen suurhyökkäys Karjalan Kannaksella alkoi 9. kesäkuuta 1944 ja sen jytinän kerrotaan kuuluneen Lahteen saakka. Seuraavana aamupäivänä Simolan tykistöosasto sai irrottautumiskäskyn. Vetäytyminen jatkui lopulta Vuoksen Vuosalmen puolelle. Rauha tuli, kun osasto oli Vuosalmen Sintolanniemellä.

Lokakuussa 1944 kotiutetun Simolan käynti kotona ei kuitenkaan kestänyt reilun vuoden. Koska Lapin Sodassa mukana ollutta ikäluokkaa 1925 ei voitu pitää palveluksessa enää pidempään, kutsuttiin hänen ikäluokkansa takaisin Puolustusvoimien palvelukseen, Simolan kohdalla Lahteen Hämeen Ratsurykmenttiin. Tällä kertaa armeijan harmaissa vierähti vain kymmenisen kuukautta ja hän kotiutui tasan vuosi edellisestä

[br]

Sodan jälkeen

Sodan jälkeen Simolalle oli tärkeintä opintojen loppuun saattaminen, työpaikan hankkiminen ja perheen perustaminen. Suomansa kanssa hän avioitui 1946. Yhteiseloa kesti 66 vuotta vaimon menehtymiseen vuonna 2012. Perheeseen syntyi kaikkiaan viisi lasta, joista vanhimmat ovat nyt jo itsekin eläkeiässä. Lastenlapsia perheessä on kuusi ja neljättä polveakin jo 10.

Vuonna 1946 Simola joutui silloisen punaisen Valtiollisen poliisin hampaisiin. Hän joutui käymään kuulusteluilla kolmeen kertaan. Yksi kuulusteluista käsitteli Kultaista Leijonaa, joka jännittävän nimensä puolesta voisi olla vaikka Tintti-kirjasta. Kauas siitä ei tosin jää totuuskaan.

– Kultainen Leijona oli opiskelijajärjestö, joka alun perin perustettiin siksi, että jos Neuvostoliiton miehitys olisi tullut, niin Leijona olisi yksi aktiivinen vastarintaryhmä. Se perustettiin Lahdessa ja levisi myös jonkin verran Helsinkiin, Simola paljastaa.

Lisäksi punainen Valpo halusi kuulustella Simolaa hänen vuoden 1944 asekätkentätiedoistaan. Simola vastasi kuulustelijoille, että ei tiedä… vaikka todellisuudessa tiesi useankin kätkön paikan. Valpo uteli myös paikallisesta yrittäjästä Solmu Kantolasta,jota se epäili pääesikunnan tiedusteluasiamieheksi. Kantola oli toiminut jatkosodassa päämajan radiotiedustelun palveluksessa, mutta Simola sanoi kuulustelijoille, ettei tunne tiedusteluasioita.

– Valpon Lahden toimisto oli Vapaudenkatu 4:ssä. Kaksi lapikasmiestä istui valvomassa minua, kun istuin penkillä vastaamassa kysymyksiin, Simola naurahtaa.

[br]

[br]

Urheilumiehiä

Simola kertoo tavoitteenaan olleen hiihtourheilun Suomen mestaruus. Sitä ei tullut, mutta tuli hopeaa ja pronssia parisoudun pariairokaksikossa. Tämäkin harrastus lähti liikkeelle Lahden Hiihtoseurasta.

– Seura osti Helsingin vuoden 1952 olympiakisojen jälkeen Australian ja Tanskan veneet, koska nämä maat eivät halunneet enää kuljettaa veneitään takaisin kotimaihinsa.

SM-mitalit tulivat Reino Saarisen kanssa.

Simola oli mukana myös Lahden Hiihtoseuran suunnistusjoukkueessa Jukolan Viestissä 1940- luvun lopussa ja 1950-luvun alussa. Parhaimmillaan se sijoittui 11. sijalle. 1949 ensimmäistä kertaa järjestetty viestisuunnistus ei tosin tuolloin ollut osanottajamäärältään lähelläkään nykyisen kaltaista suurtapahtumaa.

Oman urheilu-uransa jälkeen Simola siirtyi seuratoiminnan toimihenkilöpuolelle ja toimi kahteen otteeseen Lahden Hiihtoseuran sivutoimisena toiminnanjohtajanakin.

– Hyvä puoli tehtävässä oli se, että Lahden Lasitehdas Oy:n toimitusjohtaja Åke Wahlroos oli myös LHS:n puheenjohtaja, joten silloiselta työpaikaltani lasitehtaalta irtosi kuukauden loma Salpausselän kisojen järjestämiseen.
Palkkaa loma-ajalta ei kuitenkaan maksettu, hän virnistää.

– Olen toiminut mäkituomarina ja teknisenä asiantuntijana mäkikilpailuissa ja yhdistetyssä. Tehtävät lentomäkikilpailuissa Amerikan Aironwoodissa, Norjan Vikersundissa ja Iltavallan Kulmissa ovat olleet mielenkiintoisia.

[br]

[br]

Sotaveteraanipiirin puheenjohtajana

1970- luvun alkupuolella Simola liittyi Keski-Lahden Sotaveteraanit ry:hyn. Vielä tuolloin hän työskenteli matkustavana myyntimiehenä, joten aika riitti vain sotaveteraanien rivijäseneksi. Myöhemmin aikaa riitti kuitenkin toimintaan ihan hallitusta myöten ja Simola toimi yhdistyksen puheenjohtajana kymmenisen vuotta.

– Sotaveteraanipiirin puheenjohtajaksi tulin Eero Lehtosen jälkeen. Puheenjohtajana olin kuusi vuotta. Tekeminen on tullut koko ajan näkyvämmäksi, vaikka väki on vähentynyt. Toiminta on aktivoitunut enemmän ja enemmän.

Simola on hyvillään, että keski-ikäisiä kannattajajäseniä on tullut sotaveteraanien toimintaa vetämään, kun veteraanit eivät enää jaksa. Veteraanit ovat saaneet tuekseen myös kummeja, josta Simola on tyytyväinen, vaikka ei itse kummia vielä tarvitse. Kuntoutukseen pääsee nykyään myös kohtuullisen usein, hän kiittelee.

– Vähän on syntynyt epäselvyyttä, kun joissakin piireissä on haluttu yhdistää Vapaussodan perinnesäätiö ja sotaveteraanien Tammenlehvä-perinnetyö. Tammenlehvän toiminta kuitenkin kattaa talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan. Vapaussota on oma lukunsa.

Lahtelaisveteraanit kokoontuvat kaksi kertaa viikossa aamukahvittelemaan, jossa puidaan niin sotaveteraanitoimintaa kuin maailman tapahtumiakin. Simola on yksi tapaamisten vakiokasvoja.

Jättäessään piirin puheenjohtajan tehtävän viime keväänä oli hän Sotaveteraanipiirien viimeinen sotaveteraanitaustan omaava puheenjohtaja. Rintamaveteraaniliitossakin heitä on enää yksi: Oulun piirin puheenjohtaja Onni Toljamo.

Simola myöntää terveydentilan huononemisen johtaneen hänen luopumiseensa.

– Se asettaa tietyt rajoituksensa. Kun lääkärinlausunnossa lukee ”munuaissairauden loppuvaihe”, niin pakko se on uskoa. Vaikka ei tietäisikään, että kauan siinä menee, niin joku päivä tästä kuitenkin siirrytään tuonne Suureen Armeijaan”, hän hymähtää yläilmoihin osoittaen.     

[br]

[br]

24.2.2020 Juuri saamamme tiedon mukaan Jukka Simola on menehtynyt.

[br]

PS. Asekätkennästä löydät lisää juttua täältä, Jukka Simolan pontevan blogikirjoituksen puolestaan täältä.