Akaalla asuva Jussi Heikkilä osti Tampereella aikoinaan laatikollisen romuhopeana myytyä irtaimistoa.

– Vuosi oli joko 2007 tai 2008, myyjä oli tuttu yksityishenkilö. Hän sanoi ajatellensa, että voisin olla kiinnostunut. Kaverit tietävät, että jos jossain on myynnissä Suomen sotien aikaista tavaraa, niin ottavat yhteyttä, jos hinta on korkea. Halvemmat tavarat he ostavat saman tien, kun tietävät, etten ala tinkimään, Heikkilä paljastaa.

– Jos omaisilla ei siis ole hallussaan oleville sotamuistoille käyttöä, niin olen kyllä kiinnostunut.

Innostus sota- aikaa kohtaan kumpuaa omasta suvusta.

– Oma pappani taisteli Jalkaväkirykmentti 48:ssä, joten siihen liittyvistä asioista olen erityisen kiinnostunut. Minulta löytyykin iso nippu valokuvia, joita pappa-vainaa otti sotien aikana 1939-1945.

Heikkilä kertoo, vaikka tämän sotapolku vuosia kestikin, niin käsivarteensa haavoittuneen papan omien sanojen mukaan ”hän joutui lopettamaan sodan kesken.”

– Vanhemmillani on yhä tallessa kranaatinsirpale, joka on otettu papan käsivarresta. Vielä joku päivä odotan saavani sen itselleni!

[br]

[br]

Tampereelta ostamansa laatikon sisältö koostui Heikkilän mukaan useammasta lähteestä peräisin olevista tavaroista eikä esimerkiksi mistään kuolinpesästä näin ollen ole kyse.

– Mukana oli sodan aikaisia bensasytyttimiä, mutta myös 60-luvun hopeamarkkoja.

Keräilijän huomion kiinnitti kuitenkin laatikosta löytynyt jatkosodan tunnuslevy. Harvinaisen hyvin säilyneen levyn numero on yhä selvästi luettavissa.

Silloisessa elämäntilanteessa asia pääsi unohtumaan, mutta nyt, elämän – ja tavaroiden – asetuttua taas aloilleen, muistui tuntolevy mieleen.

Heikkilä otti yhteyttä Kansallisarkistoon, josta saamiensa tietojen mukaan kyseinen sarjanumero on kuulunut 26.6.1915 syntyneelle sotamies Kaarle Luhtaselle. Sen enempää Heikkilä ei kuitenkaan tietoa saanut, eikä tiennyt, mistä sitä lähteä myöskään hakemaan.

Kaatuneiden luettelostakaan miestä ei löydy, eli ainakin sodasta hän on vielä palannut elossa kotiin.

– Itse kyllä arvostan tuntolevyä, mutta ehkä hänelle löytyisi sukulaisiakin, jotka myös arvostaisivat sitä, Heikkilä pohtii.

– Luovuttaisin sen mielelläni hänen omaisilleen, jotta he saisivat tuntolevyn takaisin sukuun.

Pystyisitkö sinä auttamaan meitä etsinnässä ja saattamaan sotamies Luhtasen tuntolevyn takaisin hänen omaisilleen? 

[br]

[br]

Mikäli sinulla on jotain tapauksen selvittämiseen liittyviä tietoja, ota yhteys toimitus@sotaveteraaniliitto.fi tai puhelimitse numeroon 09 6126 2017.