Jaakko Valtanen
Espoo 12.9.2017.

Päätössanat Sotaveteraaniliiton 60-vuotisjuhlassa
Helsingin Messukeskuksessa 29.9.2017.

Kunnioitetetut Herra Tasavallan Presidentti ja Rouva Haukio. Arvoisat juhlavieraat.

Tämä Sotaveteraaniliiton kuusikymmentävuotisjuhla voi olla lähes viimeinen merkittävä julkinen tilaisuus, jossa kiihtyvässä vauhdissa ”taivaan tuuliin” hupenevia sotiemme veteraaneja on enää läsnä. Nuorimpiin veteraani-ikäluokkiin kuuluvana, tunsin saaneeni hyvin arvokkaan ja vaativan luottamustehtävän, kun minut kutsuttiin tämän juhlan päätöspuheenvuoron esittäjäksi.

Vähäväkisen maamme joutuminen viime sotiemme runtelemaksi oli luonnollisesti kauhistuttava kohtalo. Siitä kertovat lähes satatuhatta kuollutta, samansuuruinen joukko elämänikäisen terveytensä menettänyttä, kymmenet tuhannet puolisoitaan surreet sotalesket lapsineen ja sadat tuhannet kotinsa ja kotiseutunsa menettänyt siirtoväkemme. Suhteutettuina silloiseen kolme ja puoli miljoonaiseen väkilukuumme, luvut tuntuvat tänään lähes käsittämättömän suurilta. Sotatoimien aiheuttamien aineellisten tuhojen ja menetysten korvaaminen vaati kansaltamme jopa vuosikymmeniä kestäneen raskaan jälleen- ja uudisrakentamisen kauden. Henkisten vaurioiden korjaamiseen kulunutta aikaa emme osaa edes arvioida.

Kun nyt kuluvana juhlavuotena ajattelemme maamme itsenäisyyden satavuotista taivalta, saatamme todeta, että siitä vain runsaat viisi vuotta on kulunut sotien olosuhteissa. Lähes yhdeksänkymmentäviisi vuotta kansamme on siis saanut elää rauhan vallitessa ja siitä yhtäjaksoisesti yli seitsemän viimeistä vuosikymmentä! Me veteraanisukupolviin kuuluvat jouduimme tietysti paljolti huolehtimaan sotien menetysten korjaamisesta, mutta olemme myös osaltamme saaneet olla aina kahdeksankymmentä- luvulle saakka rakentamassa nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaamme. Siitä on tullut jatkuvasti paraneva kotimaa meille itsellemme, mutta ennen kaikkea lapsillemme, lastenlapsillemme sekä tuleville sukupolville. Täydellisyyttä siinä työssä ei luonnollisesti koskaan voida saavuttaa, mutta me suomalaiset olemme viisaasti yhdessä toimien ja ponnistellen saavuttaneet tuloksia, jotka monilta osiltaan kelpaavat jopa esimerkiksi muille kansoille. Merkittäviin kansalaisoikeuksiimme kuuluu vapaus ilmaista eri mieltä oleminen. Sen teemme tarvittaessa äänekkäästikin, mutta olemme useimmiten osanneet löytää yhteiset etumme ja yhdessä voineet sopia hyvistä ratkaisuista. Se on vaatinut meiltä kaikilta ymmärtävää suvaitsevaisuutta ja sotiemme kokemusten vahvistamaa luottamusta toisiamme kohtaan. Luottamusta edisti varmaan myös se, että itsenäistymiseemme liittyvien vaikeiden ja jopa traumaattisten tapahtumien jälkeen löysimme varsin pian tahtoa sisäiseen sopuun ja rakentavaan yhteistyöhön.

Olemme lisäksi voineet yhdessä vahvistaa sitoutumistamme länsimaisen ja eurooppalaisen kulttuuriperinteen arvoihin ja sisäistää pohjoismaisen kansanvaltaisen oikeusjärjestyksen loukkaamattomat periaatteet. Tänään voimme omanarvontuntoisesti sanoa maamme olevan hyvin toimiva ja varsin turvallinen eurooppalainen sivistysvaltio. Sekin on mittaamattoman arvokas saavutus.

Veteraanisukupolvien elämänkokemukset puhuvat myös sen puolesta, että on viisasta yhdessä muiden Euroopan kansojen kanssa jatkaa ja edistää rauhantilan ja yhteistyön lujittumista koko maanosassamme. Yhdessä olemme silloin tarvittaessa myös vahvempia ja valmiimpia valitsemaamme elämänjärjestystä puolustamaan.

”Yhdessä”- sana on mielestäni aivan oivallisesti löydetty hieno ilmaisu juhlavuotemme ja satavuotisen itsenäisyytemme tunnukseksi.

Arvoisa juhlaväki. Me paikalla olevat harvalukuiset sotaveteraanit tahdomme tämän juhlan päätteeksi kiittää liittoamme sen tekemän työn saavutuksista. Erityisesti kiitämme liiton toimista muita heikommassa asemassa olevien aseveljiemme elämänolosuhteiden parantamiseksi. Toivotamme onnea ja menestystä liiton työlle jatkossakin. Kiitoksemme ansaitsevat myös kaikki veljes- ja sisarjärjestömme, yhteisistä pyrkimyksistä kaikkia sotiemme veteraaneja palvelevien tulosten saavuttamiseksi.  Kiitämme myös valtiovaltaa ja sen eri toimialoja koko veteraanisukupolven saamasta arvostavasta tuesta. Aivan erityisesti haluamme kiittää puolustusvoimia, sen pidettyä veteraaneja kaikkien kuluneiden vuosikymmenien ajan kunnioittavasti suhtautuvien ja aina valmiiden tukitoimiensa piirissä.

Ja lopuksi: Hyvät veteraanisisaret ja -veljet. Uskon tulkitsevani tuntojanne kun sanon, että voimme palata tästäkin juhlasta koteihimme omanarvontuntoisin ja kiitollisin mielin. Elämäntyömme jälkiä ei kenenkään tarvitse siivota! Ja teille kaikille – hyvät juhlavieraat – toivotan luottavaisia ja tulevaisuudenuskoisia ajatuksia satavuotiaan isänmaamme turvallisesta ja hyvästä seuraavasta vuosisadasta. Toivotan myös kaikille turvallista kotimatkaa.