Maanpuolustusalan somekenttää yhtään seuraavat eivät ole voineet olla törmäämättä siihen, sen verran tämä itsensä puolustusministeri Antti Kaikkosen suojelijakseen saama tempaus on näkyvyyttä jo kerännyt jo ennen alkuaan.

Kyseessä on Reserviupseeriliiton ideoima, Maaottelumarssin hengessä suoritettava marssi, jossa paitsi muistutetaan reserviläisiä toimintakyvyn ylläpidon tärkeydestä poikkeusoloissa, myös tuetaan veteraaneja, joiden hyväksi tehtävä työ on saanut kovan kolhun koronan estettyä varusmieskeräykset nyt jo toista vuotta peräkkäin. Käytännössä tämä jätti Sotiemme Veteraanit I Sotiemme Naiset- keräyksen viime vuoden tuottoon miljoonan euron loven.

[br]

[br]

– Reserviläisliitto ja Suomen Reserviupseeriliitto haluavat muistomarssilla kannustaa reserviläisiä liikkumaan sekä myös kunnioittaa veteraanisukupolvea. Tämän vuoden alussa Suomessa oli 5 430 mies- ja naisveteraania. Miesveteraanien keski-ikä on tällä hetkellä 95 vuotta ja naisten 90 vuotta, liitoista kerrotaan.

Liittojen tavoitteena on 4000€ lahjoitus.

– RES ja RUL sitoutuvat lahjoittamaan veteraanikeräykselle 500 euron lahjoituksen, jonka lisäksi kumpikin liitto maksaa jokaisesta 500 marssijaa ylittäneestä marssijasta yhden euron aina 2000 marssijaan saakka. Kannustamme kaikkia reserviläispiirejä ja -yhdistyksiä ottamaan osaa ainutkertaiseen marssihaasteeseen. Näytetään jälleen sitä yhteishengen voimaa, jota suomalaisista löytyi kahdeksankymmentä vuotta sitten!

Mutta… mistä Maaottelumarssissa siis oikein on kyse?

[br]

[br]

80 vuotta edellisestä voimannäytöksestä

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta paitsi Jatkosodan syttymisestä, myös siitä alkuperäisestä Maaottelumarssista, joka käytiin juuri noina samoina päivinä eli 4.-25.5.1941.

Maaottelumarssissa kilpailtiin siitä, kumpi maa saisi sovittuna aikana kokoon enemmän marssisuorituksia. Haaste oli peräisin länsinaapuristamme (joka ei ilmeisesti ollut oppinut mitään maamme itänaapurimme kanssa käymästä varsin marssipainotteisesta maaottelusta vain reilu vuosi aiemmin…), Svenska Gångförbundetilta eli Ruotsin Kävelyliitolta.

Sääntöjen mukaan suoritukset tasattaisiin suhteessa maan väkilukuun niin, että yhden suomalaisen suoritus vastaisi kahta ruotsalaista (vaikka tuonhan me toki jo tiesimmekin… !)

Marssijoiksi kelpuutettiin kaikki vuonna 1931 ja sitä ennen syntyneet kansalaiset. Naisten ja 1928–1931 syntyneiden lasten piti kävellä 10 km alle tunnin ja 40 minuutin ja miesten 15 km alle kahden tunnin 20 minuutin ajassa. Juosta ei saanut, ja sama henkilö sai marssia vain kerran.

[br]

[br]

Alkuperäinen marssi kokosi taakseen laajan kannatuksen järjestökentästä: mukana olivat niin Suomen Urheiluliitto, Työväen Urheiluliitto, Partiolaiset, Puolustusvoimat, Suojeluskuntajärjestö ja Lotta Svärd.

Vähintäänkin yhtä nimekäs oli myös osanottajajoukko, johon kuuluivat mm. Tahko Pihkala, Tauno Palo, Paavo Nurmi… sekä presidentti Risto Ryti, joka olisi takuulla vienyt kotiin palkinnon tyylikkäimmästä ulkomuodosta: hän nimittäin marssi tummassa puvussa.

– Ankeasta ajasta ja pelottavan koleista säistä huolimatta on huhkittu, hymyilty ja huiskutettu hyvää päivää maanteiden täydeltä niin, että puhelinpylväätkin ovat kyselleet toisiltaan: mitä tämä on? kertasi Pihkala myöhemmin tunnelmia.

Marssiin osallistuva sai muistoksi suorituksestaan marssikortin, johon merkittiin henkilötietojen lisäksi suorituspäivä ja tulos.

[br]

[br]

Odotettu urheilujuhla

Ja mehän marssimme!

Tehokas tiedotus oli tehnyt tehtävänsä. Innostusta selitti epäilemättä se, että vastassa oli vihollisista rakkain, josta otettu selkävoitto on aina voitoista makein – oli laji mikä hyvänsä.

– Ruotsin voittaminen on kautta aikain ollut urheilun keskeinen tekijä. Maaottelut vedettiin aina henkeen ja vereen. Suomihan on ollut Ruotsin vallan alla. Luojan kiitos jouduimme Venäjälle, muuten olisimme tänä päivänäkin ruotsalaisia, leukailee alkuperäiselle marssille osallistunut , nyt 96-vuotias sotaveteraani Aulis Lintunen HS-haastattelussaan.

Osaltaan ilmassa olleen suuren urheilujuhlan tuntua kirkasti entisestään se, että toinen maailmansota oli edellisenä vuonna vienyt Suomelta jo maamme hartaasti odottamat kesäolympialaiset.

[br]

[br]

Toukokuun 4. päivän valjetessa herättiin pääkaupunkiseudulla melkeinpä kesäiseen säähän, kun taas pohjoisessa oli riemuna vielä lumi ja kelirikko. Kunniamaininta innokkaimmista osallistujista olisi mennyt Keravalle, jossa liikkeelle lähdettiin minuutti puolenyön jälkeen.

[br]

[br]

Tempausta varten teetätettiin myös kuparinen marssimerkki, jonka osallistujat pystyivät lunastamaan itselleen viidellä markalla. Merkkejä (joka oli muuten yksi Tapio Wirkkalan ensimmäisiä tilaustöitä koskaan!) tehtiin aluksi 500 000. Jo ensimmäisen marssiviikon aikana kaikki olivat menneet.

Välirauhan aikana kuparinsaanti oli kuitenkin tiukkaan säännösteltyä, eikä sitä pystytty hankkimaan siinä tahdissa, mitä pelkästään marssimerkkien valmistus olisi vaatinut. Maaottelun päättyessä niitä oltiin ehditty valmistaa jo noin miljoona…mutta silti niitä ei riittänyt läheskään kaikille.

[br]

[br]

Jo kahden viikon kuluttua marssin alkamisesta sen oli suorittanut miljoona suomalaista.

[br]

[br]

Mukana koko kansa

Kaikkiaan marssille osallistui huikeat 42% suomalaisista, heidän joukossaan presidentin lisäksi myös 10 ministeriä ja 120 kansanedustajaa. Suomen lähetystöjen henkilökuntien tiedetään marssineen ainakin Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Roomassa, Lontoossa ja Berliinissä.  Se ei siis tuolloinkaan ollut pelkkä urheilusuoritus, vaan sykähdyttävä voimannäytös kansamme yhteishengestä.

[br]

[br]

Marssilla, ihan niin kuin kansamme edellisessä voimanponnistuksessa, oli mukana koko kansa siviileistä sotilaisiin – kaikista sukupuolista, ikäryhmistä ja yhteiskuntaluokista.

Alle 10-vuotiaat olivat vielä marssikiellossa, mutta yläikärajaa ei ollut. Vanhimpiin tunnettuihin marssijoihin kuuluvat 91-vuotias Maria Heinonen Kyyjärveltä ja 94-vuotias Adolf Vilenius Mäntsälästä.

Eikä se Ruotsin osallistujajoukkokaan ihan rehellisyyden nimissä kovin paljon pekkaa pahempi ollut: heidän kaduillaan urakoimassa nähtiin mm. kuningasperheen edustajiakin.

Kilpailun tulosten laskenta kesti lähes kuukauden ja kun ne vihdoin julkaistiin 20.6.1941, oli Suomen voitto ylivoimainen.

Suomessa marssisuorituksia oli kirjattu 1 507 111 ja Ruotsissa 943 952. Suomelle ojennetun palkinnon oli lahjoittanut kuningas Kustaa V itse ja tapahtuma oli herättänyt ansaittua huomiota myös ulkomailla niin Eurooppaa kuin muita maanosiakin myöten.

[br]

[br]

Miten käy tänä vuonna?

Marssipäivä on Veteraanitalollakin jo valittu (samoin kuin sille kolme varapäivää – niin tosissamme tämän otamme!) – entäs teillä?

Kerätkää hyvä porukka, sopikaa vapaaehtoisesta lahjoituksesta veteraaneillemme, muistakaa ikuistaa suorituksenne someen tunnistein #Maaottelumarssi2021 sekä #himmetäeimuistotsaa ja olkaa mukana tekemässä historiaa!

Meistä oli siihen 80 vuotta sitten… eiköhän kaikki siis oteta vastaan reserviläisten haaste ja näytetä, että on meistä siihen tänäkin päivänä! Kävellä aikoo nimittäin espoolaisveteraani Lintunenkin…!

[br]

[br]