Sipoolainen sotaveteraani Aulis Lintunen vastaanotti vuosittain jaettavan Fair Play eli Rehti Urheilija -palkinnon torstaina. Palkinto on jaettu Suomessa jo yli 35 vuoden ajan, ja nyt ensimmäistä kertaa palkinnon saaja on veteraaniurheilija. Valinnan tekevät Tahko Pihkala -seura ry sekä Suomen Kuvalehti.

Ensi viikolla 97 vuotta täyttävä Lintunen on ollut vuosikymmeniä vahva urheilu- ja liikuntavaikuttaja. Hän on ollut mukana perustamassa laturetkiä (mm. Tahkon Hiihto), liiikuntayhdistyksiä (Espoon Latu ry:n pitkäaikainen puheenjohtaja) sekä urheiluseuroja.

Lintunen hoitaa edelleen omaa kotiaan Espoossa ja kuntoilee päivittäin. Pelkästään päiväkävely kauppaan tuottaa noin kolmen kilometrin lenkin. Lintunen on kantava voima sotaveteraanien kuorossa ja harjoittelee kuoron kanssa säännöllisesti. Hän käy myös kotivoimistelijana esimerkistä kaikille ikäihmisille.

Vuonna 1941 Suomessa marssittiin Ruotsin haastamana ensimmäinen maaottelumarssi – ensimmäinen ja edelleen suurin koskaan Suomessa järjestetty koko kansan kuntoliikuntatapahtuma. 16-vuotias Aulis Lintunen oli tuolloin mukana kerryttämässä kilometrejä. Ja kun viime keväänä järjestettiin tapahtuman 80-vuotisjuhlamarssi, oli Lintunen jälleen mukana

Lauri ”Tahko” Pihkala oli Lintusen kanssa yhteistyössä noin 40 vuoden ajan.

– Tapasin Tahkon ensimmäistä kertaa Nurmeksessa vuonna 1938. Hän oli silloin Suojeluskunnan liikuntaupseeri ja minä sen paikallisessa poikaosastossa. Tuon tapaamisen ja koulutuksen teemana oli Suksimiehen laulun sanoin ”Ylös Suomen pojat nuoret – Ulos sukset survaiskaa. Lumi peittää laaksot, vuoret. Hyv’ on meidän luisuttaa…”

– Hiihto ei ollut Tahkolla koskaan irrallinen asia, vaan aina se liittyi kiinteästi ihmisen koko elämään ja erityisesti maanpuolustukseen, Lintunen muistelee.

Sekä Tahko että Aulis olivat huippujuoksijoita 800 metrillä: Auliksen aika lähenteli 1.50:tä ja Tahko oli alittanut ensimmäisenä suomalaisena 2 minuutin haamurajan.

Lintusen toinen muisto Pihkalasta on hänen käynnistämistään liikuntaohjelmista Helsingin yliopiston osakunnissa. Suojeluskunnat oli lakkautettu, ja Lintunen pääsi Tahkon kanssa kiertämään kaikki osakunnat ja viemään hiihdon, kävelyn, juoksun, suunnistuksen, uinnin ja monen muunkin liikuntalajin sanomaa nuorten keskuuteen.

– Tarkoituksemme oli innostaa talvella latujen tekoon ja myös ”systeemiliikunnan” eli säännöllisen liikunnan järjestämiseen. Ylioppilaiden joukkoliikunnan tunnuslauseena oli ”’Mens sana in corpore sano – Terve sielu terveessä ruumiissa”. Latuja syntyi. Ja se oli hyvin tärkeää, että niitä syntyi lähelle asuinpaikkaa. Tahko olisi halunnut ladun jopa Senaatintorille.

Hiihtotempaukset olivat tuolloin opiskelijoille tärkeitä. Pisin vaellusretki oli ylioppilaiden hiihto Oulusta Helsinkiin talvella 1952. Aulis arvelee, että osakuntien hiihdoilla pohjustettiin Tahkon suurta ideaa eli laturetkien perustamista vuonna 1955. Silloinhan lykittiin ensimmäinen 90 kilometrin mittainen Pirkan Hiihto Niinisalosta Tampereelle. Lintunen suoritti Pirkan Hiihdon 34 kertaa.

Aulis Lintunen muisteli ensimmäistä Tahkon Hiihtoa vuonna 1956, johon myös Pihkala itse osallistui.

– Lähtö tapahtui aamuvarhain. Matkan pituuden piti olla 70 kilometriä, mutta lopulta se oli 90. Tahkolla oli perinteinen hiihtoasu eli armeijan sarkapuku, leipälaukku eväitä varten, reppu varavaatteille ja ensiapuvälineille sekä karttalaukku ja pilli.

– Siinä hiihtäessämme totesin, että jos minulla olisi noin paljon rensseleitä, en selviäisi perille. Siihen Tahko totesi: ”Odotahan, niin saan kuulolaitteen päälle…. Jaaha, turhaan virtaa kulutin”, hän hymähti, kun toistin asiani. Koko matkaa hän ei hiihtänyt, mutta onnellisena kuitenkin lykki pimeän tuloon saakka eli 50 kilometriä ja päätyi Solvallaan.

Helsingin maaliin saapui 634 hiihtäjää, yhtenä heistä Aulis Lintunen.

Helsingin Sanomat julkaisi Lintusesta pitkän haastattelun viime keväänä. Muun muassa sotamuistoja käsittelevä haastattelu löytyy täältä.