Pitkä taival kotiin – dokumentin ensiesitys itsenäisyyspäivänä
Itsenäisyyspäivänä saa TV1:llä Suomen televisioensi-iltansa Vesa Saarisen käsikirjoittama, ohjaama ja tuottama ”Pitkä taival kotiin”- dokumentti. Taidokkaasti toteutettu dokumentti kertoo yhdestä vähemmän tunnetusta veteraanityön osa-alueesta: rintamalle jääneiden sotavainajien etsinnöistä, tunnistamisesta sekä pitkäksi venähtäneestä paluumatkasta kotimaan multiin.
Suomen 1939-1945 käymissä sodissa kaatui yhteensä noin 93 500 sotilasta. Kentälle heistä jäi tai katosi ainakin 10 000. Vuonna 1992 Venäjän ja Suomen välillä solmittu valtiosopimus mahdollisti taistelualueilla suoritettavat etsinnät, joiden seurauksena on tuoreimpien tilastojen mukaan löydetty 1300 vainajan jäännökset. Näistä 363 on kyetty uskottavasti tunnistamaan.
Jatkosodan aikana seitsemän kenttähautausmaan lepoon Karjalan Kannaksella ja Laatokan Karjalassa siunatut; tunnistetut ja tunnistamattomat 891 sankarivainajaa ovat sen sijaan saaneet jäädä viimeisiin leposijoihinsa.
[br]
Lapio ja kärsivällisyys – etsintöjen tärkeimmät työkalut
Pääosan työstä tekevät vapaaehtoiset. Heitä on ollut mukana noin 250 – moni ihan alusta saakka. He käyvät hiljaista taistelua aikaa vastaan, sillä etsintöjä Karjalan kannaksella hankaloittaa alueilla joko jo toteutetut tai suunnitteluvaiheessa olevat rakennustyöt.
Sotavainajien muiston vaalimistyössä mukana olevat ovatkin joutuneet raskaasti hyväksymään sen, että suurinta osaa maansa puolesta kaatuneista ei tulla koskaan saamaan kotiin. Erityisen kova paikka tämä on omaisille, joilla ei ole ollut paikkaa, jossa menetystään surra ja muistaa. Osa ei välttämättä koskaan tule saamaan tietoonsa, mitä heidän rakkailleen on käynyt.
[br]
Takaisin kotiin – yksi Suomen erikoisuuksista
Suomessa on kaikkiaan 622 seurakuntien hoitamaa sankarihautausmaata, jonne oman kylän pojat on perinteisesti tuotu haudattaviksi. Kyseessä on maailmanlaajuisestikin katsottuna poikkeuksellinen ja erikoislaatuinen käytäntö, jolle lähin vastine löytyy Israelista.
– Tapa on osoitus Suomen veljeä ei jätetä- asenteesta, kertoo dokumentissa haastateltu emerituskenttäpiispa Hannu Niskanen.
– Tätä on helpottanut se, että toisin kuin esimerkiksi muualla Euroopassa, on Suomessa sodittu omassa maassa ja lähialueilla. Käytännössä tavasta kiinni pitämisen mahdollisti se, että logistiikkaverkosto oli meillä jo olemassa ja toimintakykyinen myös tuolloin.
[br]
Etsinnästä kotiuttamiseen, tunnistamisesta siunaamiseen
Suomessa työtä valvoo vuonna 1998 perustettu Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry, joka jatkaa Opetusministeriön alaisuudessa vuodesta 1991 tehtyä vaalimistyötä. Laajat maastoetsinnät ovat enenevässä määrin muuttuneet vihjeiden perusteella suoritetuiksi kohde-etsinnöiksi. Tässä apuna ovat toimineet niin sotapäiväkirjat kuin taistelu-ja aikalaiskertomukset. Itse jäänteiden tunnistamisessa hyödynnetään niiden yhteydestä löydettyä esineistöä – parhaassa tapauksessa jokaisen sotilaan kantamaa tuntolevyä.
Kannakselta ja Laatokan Karjalasta löytyneet jääneet kootaan Viipurin luterilaiseen kirkkoon, jossa sotavainajien jäänteitä suojaavien; lasten hautajaisista muistuttavien pienten valkoisten arkkujen rivistölle järjestetty muistotilaisuus on yksi dokumentin koskettavimpia kohtauksia. Kerran vuodessa järjestetyn muistotilaisuuden päätteeksi vainajat aloittavat kauan odotetun kotiinpaluunsa.
Suomessa arkut toimitetaan Meilahdessa sijaitsevaan varastoon odottamaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella suoritettavaa DNA-testausta.
[br]
Arvokas kunnianosoitus arvokkaalle työlle
Tekijät muistuttavat dokumentin olevan katsottavissa Yle Areenassa 6.12.217 lähtien myös ulkomailla. Dokumentin toivoisikin vakiintuvan pysyvästi itsenäisyyspäivän TV-ohjelmistoon muistuttamaan heistä, jotka eivät koskaan palaa.
Niin dokumentin käsikirjoituksesta, pienissä yksityiskohdissa viipyilevästä kuvauksesta ja leikkauksen temposta huokuu se sama arvokkuus, millä muistotyön tekijät itse tehtäväänsä suhtautuvat. Se on läsnä Viipurin muistotilaisuudessa, niissä vakaissa askelissa, joilla muistotilaisuuteen osallistuneet kantavat pienet arkut sylissään kotiin kuljetettaviksi ja siinä arkun päälle viimeiseen hyvästiin laskeutuvassa kädessä, joka kameraan ehtii Meilahdessa tallentua ennen varaston oven sulkeutumista.
Veljeä ei totisesti jätetä.
[br]
Pitkä taival kotiin, TV1 6.12.2017 klo 13:00
6.12.2017 lähtien katseltavissa Yle Areenasta kaikkialla maailmassa
[br]