Korona ei ole ohi ainakaan veteraanien osalta. Jatkuva tartuntariski ja vakava sairastuminen pelottavat, kirjoittaa veteraanijärjestöjen yhteisen sosiaali- ja terveyspalvelutoimikunnan puheenjohtaja Pekka Paatero.

Maaliskuun alussa poistuivat lähes kaikki koronarajoitukset. Monet uskovat, että korona on ohi. Kuitenkin edelleen tartuntaluvut ovat korkeat ja ilmoitetut kertovat vain osa taudin saaneista. Sairaaloiden käyttö on edelleen suurta ja teho-osastonkaan luvut eivät tahdo laskea. Jopa kolmasti rokotetut sairastuvat ja koronakuolemiakin raportoidaan edelleen. Varsinkin vanhat ihmiset ovat ihmeissään ja jopa peloissaan. Ketä uskoa ja mitä uskaltaa tehdä? Keskimäärin 96-vuotiaat sotiemme veteraanit ovat minulle tärkeä lakisääteinen erityisryhmä vanhusten joukossa, josta tulee pitää huolta. Suuri osa heistä asuu kotonaan ja on kotihoidon piirissä. Minulle on kerrottu, että osa heistä epäilee, että heidän luonaan käy myös rokottamatonta henkilökuntaa. Sama epäilyä on ollut erilaisissa hoivakodeissa, niin yksityisissä kuin julkisissakin. Osa veteraaneista ja muistakin vanhuksista ovat peloissaan, voivatko he saada tartunnan heiltä. Minulle on kerrottu tällaisista epäilyistä. Ongelma on siinä, että rokottamaton nuori hoitohenkilö voi sairastaa koronan oireettomana tai flunssaa muistuttavana tautina, mutta jos hän siirtää taudin veteraaneihin tauti on todennäköisesti paha, jopa kuolettava.

Tämän ongelman poistamiseksi eduskunta hyväksyi 28.12.2021 tartuntalain väliaikaisen muutoksen, jonka perusteella sosiaali- ja terveydenhuollon työnantajille säädetään velvollisuus huolehtia siitä, että henkilöstö ei aiheuta potilaille ja asiakkaille koronan tartuntariskiä. Lakimuutos tarkoittaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa kaikissa tehtävissä, joihin liittyy lähikontaktien aiheuttama koronatartuntariski, voidaan lähtökohtaisesti käyttää vain henkilöä, joka on osoittanut että hänellä täydellinen rokotussuoja tai että hän on sairastanut korona-taudin. Eräissä tapauksissa, joissa lääketieteellistä syistä ei rokotetta ole voinut ottaa, edellytetään alle kolme vuorokautta vanhaa negatiivistä koronatestitulosta.

Laki on tässä vaiheessa voimassa tämän vuoden loppuun. Tässäkö on vastaus veteraaniemme ja muun vanhusväestön epäilyihin, ettei käytännön hoitotyössä aina näin menetellä? Pääsääntöisesti hyvä juttu, mutta vaikka julkisuudessa puhutaan hoito- ja hoivahenkilöstön rokotuspakosta, siitä ei ole kysymys. Edellä kuvattua suojaa vain edellytetään, mutta rokotus on jokaiselle edelleen vapaaehtoinen. Tästä varmaan on syntynyt epäily, ettei kaikki ole kohdallaan. Siis ongelmaksi koetaan, että laissa työnantajaa edellytetään huolehtimaan, että henkilöstö on rokotettu, mutta ei pakoteta. Samoin laissa edellytetään, että henkilöstö on rokotettu, määrätä ei voida. Laissa sanotaan myös, että erityisistä syistä voidaan käyttää rokottamattomia henkilöitä.

Näistä epäilyistä ja avoimista lain kohdista johtuen olemme veteraanijärjestöjen yhteisessä sosiaali- ja terveyspalvelutoimikunnassa pohtineet, millä me voimme vakuuttaa veteraanimme ja itsemme siitä, etteivät rokottamattomat työntekijät aiheuta tarpeettomia tartuntoja. Olemme tulleet siihen tulokseen, että oikea rokotuspakko tulee kohdentaa ainakin lakisääteiseen eritysryhmään – sotiemme veteraaneihin. Näiden keskustelujen johdosta me toimikunnassa vaadimme sellaista tartuntalain tulkintaa, että kaikki henkilöt, jotka työskentelevät tunnuksen omaavien sotiemme veteraanien kanssa tarvitsee olla täysin rokotettu tai sairastanut koronan eli covid 19 taudin. Tämän tulee koskea kaikkia palveluntuottajia, kuntien kautta myönnettyjä palveluja koskien myös vapaaehtoistyöntekijöitä.

Muistutan uudelleen, että veteraanit ovat keski-iältään 96-vuotiaita ja ovat säilyttäneet maamme itsenäisyyden mm. talvisodassa, joka  päättyi hiljakkoin 13.3.1940.

Pekka Paatero veteraanijärjestöjen
yhteisen sosiaali- ja terveyspalvelu-
toimikunnan puheenjohtaja